Musta sitä räväkkyyttä ei ollut riittävästi juuri siitä syystä, kun silloin kun hänen iskunsa heilahti, kaveri oli jo muissa maisemissa. Räväkkyydellä tarkoitin, että olisi ehtinyt tehdä oman liikkeen niin nopeasti, että kaveri ei ole ehtinyt vielä alta pois.Gyokuro kirjoitti: Oli toki reagointeja, mutta niistä puuuttui jalat. Koska Masternak oli niin paljon ulottuvampi, niin paikallaan tehtyjen väistöjen ja blokkien jälkeen Haapojalta loppui ulottuvuus osumien saamiseksi. Räväkkyyttä hänen harvakseltaan vetämistä kontrauksista ei puuttunut. Ainoastaan ulottuvuus.
Näin on. Tämä kuitenkin vaatii toisenlaista otteluajattelua ja ottelemisen perusideaa, kuin mikä Haapojalla on ollut. Nyrkkeilijänä hän ei ole ollut liikkuva nyrkkeiljä, eikä oikein ole voinutkaan olla. Ennemminkin ottanut iskut suojuksiin ja pyrkinyt lyömään siitä takaisin, tai pyrkinyt kiinni nuhjaamaan ja lyönyt siitä.Juhon kokoisen kaverin ei kannata pidempää vastaan viljellä takaväistöjä, vaan hänen pitäisi nimenomaan ottaa askeleita kulmiin vastustajaa kohden, jotta pääsisi omalle iskuetäisyydelleen. Nyt näin ei ollut.
Tarkoitatko fysiikkaeroilla fyysistä kokoa? Minä tarkoitan kaikkia fyysisiä ominaisuuksia. Tysoilla oli kyllä vartalon ja jalkojen lihaskunto erittäin hyvä, mikä mahdollisti tuon ottelutyylin. Kropan liikuttaminen ja kyykyssä oleminen ei tuntunut missään.Leifhackman kirjoitti: Suuriakin fysiikkaeroja on aikojen saatossa kompensoitu ajoituksella ja liikkeellä. Esim. Tyson oli lähes aina vastustajaansa lyhyempi ja kaatoi isoja ukkoja kuin heinää.
Kun jaloissa ja kropassa ei ole riittävästi voimaa eikä kestävyyttä, ihminen mielellään seisoskelee jalat suorina lähes lumpiot lukossa. Siitä asennosta ei voi päästä nopeasti liikkeelle. Niissä reagoinneissa pitäisi puolittain niinkuin pikajuoksia lähtötelineissä, mistä pystyy ponnistamaan vastustajan perään, mutta siinä asennossa oleminen alkaa jomottaa reisiä jos ei lihaskuntoa ole vartavasten tuollaiseen ottelutyyliin treenattu. Se on helppo sanoa ja mahdoton tehdä jos hommaa ei ole vartavasten harjoiteltu niin ottelemisen kuin lihaskunnon kannalta. Ja kun tuo oli käytännössä mahdotonta, onnenakntamoinen oli käytännössä se jäljelle jäävä vaihtoehto.Masternakin voittoon ei olisi tarvittu onnenkantamoista, jos niissä regoinneissa olisi ollut ne jalat mukana. Silloin Juho oli päässyt lähelle. ( Toki tämä on helpompaa sanoa kuin tehdä, mutta teoriassa näin. ) Nyt kun näin ei ollut, niin se onnenkantamoinen oli ainoa mahdollisuus voittoon.
Aivan. Naulan kantaan. Se olisi ollut mahdollista vain riittävän nopealla liikkeellä ja väistelyllä.Haapoja hävisi koska ei saanut itse lyötyä juurikaan osumia ja se johtui nimenomaan siitä, että ei onnistunut liikkumaan omalle etäisyydelleen.
No minä taas nimenomaan epäilen, että sellaista tarvittavaa lihaskuntoa nimenomaan puuttuu ja silloin sitä nopeaan liikkeeseen perustuvaa ottelutapaa ei ole voitu harjoitellakaan. Haapoja on aiemmin ollut kokoonsa nähden aika painava ja varmaan silloinen tapa liikkua on jäänyt jotenkin korvien väliin. Ei tuon kokoinen kaveri yli 100 kiloisena jaksa puolittain kyykyssä ottaa askelia, teehdä u-väistöjä ja pysty sinaghtamaan väistön jälkeen liikkeelle, jos ei se 100 kiloa ole sitten hyvin treenattua lihasta.Sehän on selvää, että jaloissa pitäisi olla voimaa liikuttaa kehoa ja en epäile hetkeäkään sitä, etteikö Juholla sitä olisi. Vaikuttaisi siltä, että Masternakin ulottuvuus ja liike tulivat yllätyksenä, eikä sellaista kaveria vastaan oltu harjoiteltu. Ja kun Masternak huomasi, että Juho ei saa jalkojaan liikkelle, niin hänen oli helppo kerätä itsaria ja hoitaa homma kotiin.
Pelkkä silmä ja ajoitus ei riitä. Vaikka miten hyvin näkee vastustajan liikkeet ja lähtee oikea-aikaisesti liikkeelle, mutta jos se oma liike ei ole riittävän nopea, niin ei siitä ole apua kun oma lyönti menee huti. Ja liike ei voi olla nopea, jos ei ole riittävästi voimaa. Jotta liike olisi riittävän nopeaa Masternakkia vastaan, minusta puhutaan eri galaxin asioista tuossa suhteessa.Haapojalla on hyvä silmä, joten hänellä on kaikki edellytykset korjata ongelma. Se, että pystyy lähtemään lyöntejä vastaan, vaatii vain oikea-aikaista ajoitusta. Se ei vaadi välttämättä mitään hillitöntä gasellimaista askellusta, vaan ihan simppelit askelparit etuviistoon kropan väistöön yhdistettyn. Eli ei nyt kuitenkaan mistään eri galaxista puhuta.
Kevenevimmissä sarjoissa ukot pääsääntöisesti pienenevät, oma ulottuvuus riittää paremmin, joten jalkatyö ei mielestäni korostu samoin kuin isompia ja ulottuvampia vastaan. Tosin, jos itse pystyy parempaan liikkeeseen kuin vastustaja, se tuo kiistatta lisäetua. En näe mitään syytä, miksi sellaista lisäetua ei tulisi pyrkiä hankkimaan ja käyttämään.Nyt kannattaa muistaa se, että mitä kevyempään sarjaan mennään, sitä kevyempi on kavereiden askellus ja Juhon otteleminen ei perustu kovinkaan vahvasti jalkatyöhön, joten painoluokan vaihtamista pienempään kannattaa harkita tarkkaan. Lyhyt vahva kaveri lähiottelussa on monesti vaikeampi vastustaja, kuin oman kokoinen. Siine lähelle vain pitäisi sen lyhyemmän enisn päästä.
Jos pitäisi lähteä uusimaan Masternakkia vastaan, niin minusta pikku fiksauksilla homma ei muuttuisi juurikaan. Jos tosissaan yritettäisiin voittaa, mielestäni olisi aika paljon hommia edessä valmistautumisessa, enkä itse kyllä osaa yhtään arvoida miten pian tulisi valmista. Riittäisikö edes vuosi tai kaksi?On vanha sanonta; Niin ottelet kuin treenaat. Tähän saakka se on Juhon kohdalla toiminut. Nyt selkeästi kuitenkaan ei, eli harjoittelun suhteen on tehtävä muutoksia, jotta seuraava taso voidaan saavuttaa. Vaikka Masternak oli ottelussa selkeästi parempi, niin mielestäni Juhon otteissa oli kuitenkin paljon hyvääkin, jotka pienillä muutoksilla saadaan fiksattua.
Ihan yleisenä minulle tyypillisenä tyhmänä kysymyksenä kysyisin, miksiköhän nyrkkeiljät eivät yleensä treenaa enemmän Tysonin suuntaan hommia? Pidempiä vastustajia vastaan se minun nähdäkseni antaisi selkeästi lisää aseita, ja oman kokoisia tai jopa lyhyempiä vastaankaan tuskin siitä mitään haittaa olisi. Ehkä se, jos koukkuihin nojaavaa ottelutyyliä ei lyhyempiä ja vikelämpiä kavereita vastaan pystyisi muuttamaan suorien käytön suuntaan, voisi tuoda oman hankaluutensa. Ja varmaan tässä yleisesti on myös se, että junnuna ja amatöörinä kilpaillessa se homma menee vähän väkisinkin pääasiassa suorien lyömiseksi.