Haapoja-Masternak EM-ottelu 15.12.

[Leifhackman]

Oli toki reagointeja, mutta niistä puuuttui jalat. Koska Masternak oli niin paljon ulottuvampi, niin paikallaan tehtyjen väistöjen ja blokkien jälkeen Haapojalta loppui ulottuvuus osumien saamiseksi. Räväkkyyttä hänen harvakseltaan vetämistä kontrauksista ei puuttunut. Ainoastaan ulottuvuus.

Musta sitä räväkkyyttä ei ollut riittävästi juuri siitä syystä, kun silloin kun hänen iskunsa heilahti, kaveri oli jo muissa maisemissa. Räväkkyydellä tarkoitin, että olisi ehtinyt tehdä oman liikkeen niin nopeasti, että kaveri ei ole ehtinyt vielä alta pois.

Juhon kokoisen kaverin ei kannata pidempää vastaan viljellä takaväistöjä, vaan hänen pitäisi nimenomaan ottaa askeleita kulmiin vastustajaa kohden, jotta pääsisi omalle iskuetäisyydelleen. Nyt näin ei ollut.

Näin on. Tämä kuitenkin vaatii toisenlaista otteluajattelua ja ottelemisen perusideaa, kuin mikä Haapojalla on ollut. Nyrkkeilijänä hän ei ole ollut liikkuva nyrkkeiljä, eikä oikein ole voinutkaan olla. Ennemminkin ottanut iskut suojuksiin ja pyrkinyt lyömään siitä takaisin, tai pyrkinyt kiinni nuhjaamaan ja lyönyt siitä.

Suuriakin fysiikkaeroja on aikojen saatossa kompensoitu ajoituksella ja liikkeellä. Esim. Tyson oli lähes aina vastustajaansa lyhyempi ja kaatoi isoja ukkoja kuin heinää.

Tarkoitatko fysiikkaeroilla fyysistä kokoa? Minä tarkoitan kaikkia fyysisiä ominaisuuksia. Tysoilla oli kyllä vartalon ja jalkojen lihaskunto erittäin hyvä, mikä mahdollisti tuon ottelutyylin. Kropan liikuttaminen ja kyykyssä oleminen ei tuntunut missään.

Masternakin voittoon ei olisi tarvittu onnenkantamoista, jos niissä regoinneissa olisi ollut ne jalat mukana. Silloin Juho oli päässyt lähelle. ( Toki tämä on helpompaa sanoa kuin tehdä, mutta teoriassa näin. ) Nyt kun näin ei ollut, niin se onnenkantamoinen oli ainoa mahdollisuus voittoon.

Kun jaloissa ja kropassa ei ole riittävästi voimaa eikä kestävyyttä, ihminen mielellään seisoskelee jalat suorina lähes lumpiot lukossa. Siitä asennosta ei voi päästä nopeasti liikkeelle. Niissä reagoinneissa pitäisi puolittain niinkuin pikajuoksia lähtötelineissä, mistä pystyy ponnistamaan vastustajan perään, mutta siinä asennossa oleminen alkaa jomottaa reisiä jos ei lihaskuntoa ole vartavasten tuollaiseen ottelutyyliin treenattu. Se on helppo sanoa ja mahdoton tehdä jos hommaa ei ole vartavasten harjoiteltu niin ottelemisen kuin lihaskunnon kannalta. Ja kun tuo oli käytännössä mahdotonta, onnenakntamoinen oli käytännössä se jäljelle jäävä vaihtoehto.

Haapoja hävisi koska ei saanut itse lyötyä juurikaan osumia ja se johtui nimenomaan siitä, että ei onnistunut liikkumaan omalle etäisyydelleen.

Aivan. Naulan kantaan. Se olisi ollut mahdollista vain riittävän nopealla liikkeellä ja väistelyllä.

Sehän on selvää, että jaloissa pitäisi olla voimaa liikuttaa kehoa ja en epäile hetkeäkään sitä, etteikö Juholla sitä olisi. Vaikuttaisi siltä, että Masternakin ulottuvuus ja liike tulivat yllätyksenä, eikä sellaista kaveria vastaan oltu harjoiteltu. Ja kun Masternak huomasi, että Juho ei saa jalkojaan liikkelle, niin hänen oli helppo kerätä itsaria ja hoitaa homma kotiin.

No minä taas nimenomaan epäilen, että sellaista tarvittavaa lihaskuntoa nimenomaan puuttuu ja silloin sitä nopeaan liikkeeseen perustuvaa ottelutapaa ei ole voitu harjoitellakaan. Haapoja on aiemmin ollut kokoonsa nähden aika painava ja varmaan silloinen tapa liikkua on jäänyt jotenkin korvien väliin. Ei tuon kokoinen kaveri yli 100 kiloisena jaksa puolittain kyykyssä ottaa askelia, teehdä u-väistöjä ja pysty sinaghtamaan väistön jälkeen liikkeelle, jos ei se 100 kiloa ole sitten hyvin treenattua lihasta.

Haapojalla on hyvä silmä, joten hänellä on kaikki edellytykset korjata ongelma. Se, että pystyy lähtemään lyöntejä vastaan, vaatii vain oikea-aikaista ajoitusta. Se ei vaadi välttämättä mitään hillitöntä gasellimaista askellusta, vaan ihan simppelit askelparit etuviistoon kropan väistöön yhdistettyn. Eli ei nyt kuitenkaan mistään eri galaxista puhuta.

Pelkkä silmä ja ajoitus ei riitä. Vaikka miten hyvin näkee vastustajan liikkeet ja lähtee oikea-aikaisesti liikkeelle, mutta jos se oma liike ei ole riittävän nopea, niin ei siitä ole apua kun oma lyönti menee huti. Ja liike ei voi olla nopea, jos ei ole riittävästi voimaa. Jotta liike olisi riittävän nopeaa Masternakkia vastaan, minusta puhutaan eri galaxin asioista tuossa suhteessa.

Nyt kannattaa muistaa se, että mitä kevyempään sarjaan mennään, sitä kevyempi on kavereiden askellus ja Juhon otteleminen ei perustu kovinkaan vahvasti jalkatyöhön, joten painoluokan vaihtamista pienempään kannattaa harkita tarkkaan. Lyhyt vahva kaveri lähiottelussa on monesti vaikeampi vastustaja, kuin oman kokoinen. Siine lähelle vain pitäisi sen lyhyemmän enisn päästä.

Kevenevimmissä sarjoissa ukot pääsääntöisesti pienenevät, oma ulottuvuus riittää paremmin, joten jalkatyö ei mielestäni korostu samoin kuin isompia ja ulottuvampia vastaan. Tosin, jos itse pystyy parempaan liikkeeseen kuin vastustaja, se tuo kiistatta lisäetua. En näe mitään syytä, miksi sellaista lisäetua ei tulisi pyrkiä hankkimaan ja käyttämään.

On vanha sanonta; Niin ottelet kuin treenaat. Tähän saakka se on Juhon kohdalla toiminut. Nyt selkeästi kuitenkaan ei, eli harjoittelun suhteen on tehtävä muutoksia, jotta seuraava taso voidaan saavuttaa. Vaikka Masternak oli ottelussa selkeästi parempi, niin mielestäni Juhon otteissa oli kuitenkin paljon hyvääkin, jotka pienillä muutoksilla saadaan fiksattua.

Jos pitäisi lähteä uusimaan Masternakkia vastaan, niin minusta pikku fiksauksilla homma ei muuttuisi juurikaan. Jos tosissaan yritettäisiin voittaa, mielestäni olisi aika paljon hommia edessä valmistautumisessa, enkä itse kyllä osaa yhtään arvoida miten pian tulisi valmista. Riittäisikö edes vuosi tai kaksi?

Ihan yleisenä minulle tyypillisenä tyhmänä kysymyksenä kysyisin, miksiköhän nyrkkeiljät eivät yleensä treenaa enemmän Tysonin suuntaan hommia? Pidempiä vastustajia vastaan se minun nähdäkseni antaisi selkeästi lisää aseita, ja oman kokoisia tai jopa lyhyempiä vastaankaan tuskin siitä mitään haittaa olisi. Ehkä se, jos koukkuihin nojaavaa ottelutyyliä ei lyhyempiä ja vikelämpiä kavereita vastaan pystyisi muuttamaan suorien käytön suuntaan, voisi tuoda oman hankaluutensa. Ja varmaan tässä yleisesti on myös se, että junnuna ja amatöörinä kilpaillessa se homma menee vähän väkisinkin pääasiassa suorien lyömiseksi.

[Gyokuro]

Musta sitä räväkkyyttä ei ollut riittävästi juuri siitä syystä, kun silloin kun hänen iskunsa heilahti, kaveri oli jo muissa maisemissa. Räväkkyydellä tarkoitin, että olisi ehtinyt tehdä oman liikkeen niin nopeasti, että kaveri ei ole ehtinyt vielä alta pois.

Johtuiko tämä siis mielestäsi siitä, että Juho oli liian hidas ? Vai olisiko kuitenkin johtunut siitä, että Juho oli riittävän räväkkä, mutta oli sitä väärällä etäisyydellä. Jos ei yllä, niin ei yllä.

Näin on. Tämä kuitenkin vaatii toisenlaista otteluajattelua ja ottelemisen perusideaa, kuin mikä Haapojalla on ollut. Nyrkkeilijänä hän ei ole ollut liikkuva nyrkkeiljä, eikä oikein ole voinutkaan olla. Ennemminkin ottanut iskut suojuksiin ja pyrkinyt lyömään siitä takaisin, tai pyrkinyt kiinni nuhjaamaan ja lyönyt siitä.

Itse asiassa niiden vaadittavien askelien lisääminen väistöön ei ole kovinkaan suuri juttu. Niitä pitää vain treenata, jotta saa ne onnistumaan ottelussa. Juhon silmä tähän riittäisi helposti.

Tarkoitatko fysiikkaeroilla fyysistä kokoa? Minä tarkoitan kaikkia fyysisiä ominaisuuksia. Tysoilla oli kyllä vartalon ja jalkojen lihaskunto erittäin hyvä, mikä mahdollisti tuon ottelutyylin. Kropan liikuttaminen ja kyykyssä oleminen ei tuntunut missään.

En tarkoita. Eroavaisuudet fysiikassa tuo eroavaisuuksia fyysiseen tuottoon ja ottelemiseen yleensä. Koko on yksi tekijä tässä yhtälössä. Ne vain pitää ottaa huomioon nyrkkeilijän valmennuksessa.

Tysonin otteleminenhan perustui pääsääntöisesti nopeaan tyrmäämiseen. Hän oli vaarallisimmillaan ottelun alkupuoliskolla ja hiipui loppua kohden, joten hänen lihaskuntonsa, siinä mielessä kuin sinä tarkoitat, ei ollut hyvä.

Kun jaloissa ja kropassa ei ole riittävästi voimaa eikä kestävyyttä, ihminen mielellään seisoskelee jalat suorina lähes lumpiot lukossa. Siitä asennosta ei voi päästä nopeasti liikkeelle. Niissä reagoinneissa pitäisi puolittain niinkuin pikajuoksia lähtötelineissä, mistä pystyy ponnistamaan vastustajan perään, mutta siinä asennossa oleminen alkaa jomottaa reisiä jos ei lihaskuntoa ole vartavasten tuollaiseen ottelutyyliin treenattu. Se on helppo sanoa ja mahdoton tehdä jos hommaa ei ole vartavasten harjoiteltu niin ottelemisen kuin lihaskunnon kannalta. Ja kun tuo oli käytännössä mahdotonta, onnenakntamoinen oli käytännössä se jäljelle jäävä vaihtoehto.

Jos nyrkkeilyasento alkaa jotain paikkaa jomottamaan pidemmän päälle, niin se on kyllä pohkeet.

Jos Juho olisi ollut puolittain kyykyssä, kuten nyt olisi halunnut hänen olleen, niin mitä hän olisi sillä voittanut ? Samalla tavalla hän olisi lyönyt hudin väistön jälkeen, ellei olisi ottanut askelta kohti Masternakkia. Eli vika ei siis ollut asennossa, vaan jalkatyön puutteessa.

Aivan. Naulan kantaan. Se olisi ollut mahdollista vain riittävän nopealla liikkeellä ja väistelyllä.

Jos ottelu on tullut jo YouTubeen, niin katsoppa se uudelleen. Juhon väistö olivat valtaosassa riittävän nopeita, mutta kun paikallaan tehdyn väistön jälkeen ei yllä, ellei ota niitä askeleita.

No minä taas nimenomaan epäilen, että sellaista tarvittavaa lihaskuntoa nimenomaan puuttuu ja silloin sitä nopeaan liikkeeseen perustuvaa ottelutapaa ei ole voitu harjoitellakaan. Haapoja on aiemmin ollut kokoonsa nähden aika painava ja varmaan silloinen tapa liikkua on jäänyt jotenkin korvien väliin. Ei tuon kokoinen kaveri yli 100 kiloisena jaksa puolittain kyykyssä ottaa askelia, teehdä u-väistöjä ja pysty sinaghtamaan väistön jälkeen liikkeelle, jos ei se 100 kiloa ole sitten hyvin treenattua lihasta.

Jos jaksaa otella 12 erää maailmanluokan kaveria vastaan, niin onhan se nyt selvä, että lihaskunto on hyvä.

Koska Masternak oli niin paljon ulottuvampi ja liikkuvampi kuin Juho, niin ainoa lääke olisi ollut väistöt, askellukset ja lyönnit vastaan, samanaikaisesti suoritettuna kun Masternak lähti lyömään omaa lyöntiään. Mikään kyykyssä olo ei olisi tuonut asiaan muutosta.

Pelkkä silmä ja ajoitus ei riitä. Vaikka miten hyvin näkee vastustajan liikkeet ja lähtee oikea-aikaisesti liikkeelle, mutta jos se oma liike ei ole riittävän nopea, niin ei siitä ole apua kun oma lyönti menee huti. Ja liike ei voi olla nopea, jos ei ole riittävästi voimaa. Jotta liike olisi riittävän nopeaa Masternakkia vastaan, minusta puhutaan eri galaxin asioista tuossa suhteessa.

Oikea ajoitus on kaiken a ja o. Sillä moni hitaampi vastustaja on peitonnut nopeamman ja lyhyempi pidemmän. Eli ei puhuta eri galaxin asioista.

Kevenevimmissä sarjoissa ukot pääsääntöisesti pienenevät, oma ulottuvuus riittää paremmin, joten jalkatyö ei mielestäni korostu samoin kuin isompia ja ulottuvampia vastaan. Tosin, jos itse pystyy parempaan liikkeeseen kuin vastustaja, se tuo kiistatta lisäetua. En näe mitään syytä, miksi sellaista lisäetua ei tulisi pyrkiä hankkimaan ja käyttämään.

Jos katsotaan painoluokka alempana olevaa Euroopan huippua, niin jokaisen kaverin päälaki heiluu noin 190 cm:ssä. Kahta painoluokkaa alempana valtaosa on myös pitkälle yli 180 cm, poislukien Abraham. Joten mikä on se etu, jonka Juho saa ulottuvuudessa siirtyessään alemmas ? Miksi jalkatyö ei korostuisi näissä painoluokissa ?

Jos pitäisi lähteä uusimaan Masternakkia vastaan, niin minusta pikku fiksauksilla homma ei muuttuisi juurikaan. Jos tosissaan yritettäisiin voittaa, mielestäni olisi aika paljon hommia edessä valmistautumisessa, enkä itse kyllä osaa yhtään arvoida miten pian tulisi valmista. Riittäisikö edes vuosi tai kaksi?

Totta kai muuttuisi. Kovaa harjoittelua ja homma olisi valmis. Nyt puutteena oli ainoastaan Juhon jalkatyön puute. Muuten homma meni mielestäni kohtalaisen hyvin.

Ihan yleisenä minulle tyypillisenä tyhmänä kysymyksenä kysyisin, miksiköhän nyrkkeiljät eivät yleensä treenaa enemmän Tysonin suuntaan hommia? Pidempiä vastustajia vastaan se minun nähdäkseni antaisi selkeästi lisää aseita, ja oman kokoisia tai jopa lyhyempiä vastaankaan tuskin siitä mitään haittaa olisi. Ehkä se, jos koukkuihin nojaavaa ottelutyyliä ei lyhyempiä ja vikelämpiä kavereita vastaan pystyisi muuttamaan suorien käytön suuntaan, voisi tuoda oman hankaluutensa. Ja varmaan tässä yleisesti on myös se, että junnuna ja amatöörinä kilpaillessa se homma menee vähän väkisinkin pääasiassa suorien lyömiseksi.

Siksi, että Tysonin tyyli oli Tysonille luonteenomaista. Se ei välttämättä ole sitä muille. Pidempiä vastustajia vastaan Tysonin tyylin harjoittelua tärkeämpää on treenata sitä jalkatyötä ja ajoitusta. Siinä vaiheessa kun molemmat ottelijat liikkuvat toisiaan kohti, se ulottuvuusetu poistuu.

[Leifhackman]

Johtuiko tämä siis mielestäsi siitä, että Juho oli liian hidas ? Vai olisiko kuitenkin johtunut siitä, että Juho oli riittävän räväkkä, mutta oli sitä väärällä etäisyydellä. Jos ei yllä, niin ei yllä.

Muna vai kana. Lyhyemmän on oltava siihen nähden nopeampi, että olisi pidempi. Ja ulottuvuuden parantamienn on varmaan aika hankalaa, yhtälön liikkuvaksi palikaksi jää se nopeus.

Itse asiassa niiden vaadittavien askelien lisääminen väistöön ei ole kovinkaan suuri juttu. Niitä pitää vain treenata, jotta saa ne onnistumaan ottelussa. Juhon silmä tähän riittäisi helposti.

Minäkään en epäile silmää hetkeäkään. Sitä pitäisi kattoa tarkemmin, onko Juho väistö/blokkaustilanteessa yleensä sellaisessa asennossa, mistä pystyisi lähtemään jaloilla lyöntiin. Mulle jäi sellainen kuva, että jossain määrin hyvin pystyssä tai jopa takakenossa, mistä pitää ensin korjata asento, että voi ottaa niitä askelia ja lyödä.

Tysonin otteleminenhan perustui pääsääntöisesti nopeaan tyrmäämiseen. Hän oli vaarallisimmillaan ottelun alkupuoliskolla ja hiipui loppua kohden, joten hänen lihaskuntonsa, siinä mielessä kuin sinä tarkoitat, ei ollut hyvä.

No, tämä on vähän minusta määrittelykysymyskin. Minusta Tysonin ottelu perustui hyvään jalkojen käyttöön, vartalon liikkeeseen sekä jatkuvasti sellaiseen asentoon mistä voimalöynti voi lähteä. Tämä ottelutyyli on fyysisesti kuluttava, joten strategiaksi muodostui tyrmätä nopeasti. Oliko se nyt sitten strategia vai kuitenin tuona aikana aika poikkeuksellisesta ottelutyylistä johtuva lopputuos se nopea tyrmääminen. Edelleen väitän, että Tysonin lihaskunto nyrkkeiljänä oli poikkeuksellisen hyvä.

Jos nyrkkeilyasento alkaa jotain paikkaa jomottamaan pidemmän päälle, niin se on kyllä pohkeet.

Aivan, jos seisoo jalat suorassa tai lähes suorassa ja sipsuttelee päkiöillä. Se ei käy reisiin niin paljon.

Jos Juho olisi ollut puolittain kyykyssä, kuten nyt olisi halunnut hänen olleen, niin mitä hän olisi sillä voittanut ? Samalla tavalla hän olisi lyönyt hudin väistön jälkeen, ellei olisi ottanut askelta kohti Masternakkia. Eli vika ei siis ollut asennossa, vaan jalkatyön puutteessa.

Suorilta jaloilta ei vaan pääse hyppäämään vastustajan perään, mitä minusta Masternakkia vastaan olisi tarvittu. Minun nähdäkseni hyvä kropan lihaskunto mahdollistaisi kropan liikkeellä väistelyn ja hyvä jalkojen lihaskunto sen, että lähitilanteissa voisi olla valmiissa liikkeelle ponnistusasennossa. Minusta perinteinen pysty nyrkkeilyasento ja askellus sopii suunnilleen saman ulottuvuuden omaavien nyrkkeilijöiden ottelemiseen "old school" -meiningillä. Tällöin ratkaisee se, kumpi onnistuu parmemin samojen asioiden tekemisessä. Lyhyemmän ulottuvuuden kaveri taas antaa siinä pelissä jo tasoitusta vastustajalle. Merkittävä pituus/ulottuvuusero vaatii myös reilaista ottelutyyliä, jolla tätä eroa voidaan kompensoida ja lisäbonuksena siinä mahdollisesti tulee myös se, että vastustaja ei ole tottunut ottelemaan erilaisen tyylin kavereita vastaan.

Jos ottelu on tullut jo YouTubeen, niin katsoppa se uudelleen. Juhon väistö olivat valtaosassa riittävän nopeita, mutta kun paikallaan tehdyn väistön jälkeen ei yllä, ellei ota niitä askeleita.

Tai, jos ei kropan takakenoasennosta kroppa taivu etukenoon niin nopeasti, että ehtii lyödä ilman askeleitakin. Siis, kun kaveri lyö ja väistää, niin siitä väistöstä palaaminen omaan lyöntiasentoon ennenkuin vastustaja ehtii vetää luunsa kasaan ja tehdä takaväistön tai sipsutella ulottumattomiin, on se idis mitä peräänkuulutan tässä

Jos jaksaa otella 12 erää maailmanluokan kaveria vastaan, niin onhan se nyt selvä, että lihaskunto on hyvä.

Jälleen: Kaikki on suhteellista. Minusta ei kuitenkaan yllä automaattisesti arvosanaan "riittävän hyvä", jos lopputulos on 12 erän selviytyminen ja rökäletappio.

Koska Masternak oli niin paljon ulottuvampi ja liikkuvampi kuin Juho, niin ainoa lääke olisi ollut väistöt, askellukset ja lyönnit vastaan, samanaikaisesti suoritettuna kun Masternak lähti lyömään omaa lyöntiään. Mikään kyykyssä olo ei olisi tuonut asiaan muutosta.

Puolittaisessa kyykyssä oleminen lähitilanteissa yhdistettynä hyvään kropan liikkeeseen mahdollistaisi väistelytyylin johon monet eivät ole tottuneet, väistelyasennon josta voi lyödä, sekä mahdollisuuden nopeaan ponnistukseen vastustajan perään.

Oikea ajoitus on kaiken a ja o. Sillä moni hitaampi vastustaja on peitonnut nopeamman ja lyhyempi pidemmän. Eli ei puhuta eri galaxin asioista.

Sitten olisi pitänyt pystyä lukemaan Masternakin ajatukset ja ajoittaa oma lyöntinsä lähtemään ennenkuin Masternakki edes teki oman liikkeensä.

Jos katsotaan painoluokka alempana olevaa Euroopan huippua, niin jokaisen kaverin päälaki heiluu noin 190 cm:ssä. Kahta painoluokkaa alempana valtaosa on myös pitkälle yli 180 cm, poislukien Abraham. Joten mikä on se etu, jonka Juho saa ulottuvuudessa siirtyessään alemmas ? Miksi jalkatyö ei korostuisi näissä painoluokissa ?

Minusta tuo 10 cm on jo aika paljon, jos vastustajien pituuden saa keskimäärin 190 cm:stä 180 cm:iin. Tottakai hyvä jalkatyö on huonoon verrattuna etu AINA. Mutta sitä ulottuvuusetua ei olisi niin paljon jalkatyöllä kompensoitavana, jos vastustajilla on pienempi ulottuvuus. Vähemmän kävelymatkaa lyötietäisyydelle ja sieltä pois.

Totta kai muuttuisi. Kovaa harjoittelua ja homma olisi valmis. Nyt puutteena oli ainoastaan Juhon jalkatyön puute. Muuten homma meni mielestäni kohtalaisen hyvin.

Ok. Tässä kohtaa meillä on vaan erilainen näkemys Toisaalta tässä ainakin meikäläinen voi olla ihan rauhassa väärässäkin, kun en kenenkään nyrkkeilemisestä ole päättämässä enkä edes mitään ehdottelemassa

Siksi, että Tysonin tyyli oli Tysonille luonteenomaista. Se ei välttämättä ole sitä muille. Pidempiä vastustajia vastaan Tysonin tyylin harjoittelua tärkeämpää on treenata sitä jalkatyötä ja ajoitusta. Siinä vaiheessa kun molemmat ottelijat liikkuvat toisiaan kohti, se ulottuvuusetu poistuu.

Minusta tuo luonteenomaisuus on tässä myös yksi avainsana ja varmaan osittain vaikuttaa juuri tuohon mitä sanot. Toisaalta taas, varmaan se askeltamisjalkatyöhön perustuva tyylikin on aikoinaan alunperin ollut jonkun käyttämä koska oli tälle henkilölle luonteenomainen. Siitä sitten muut huomasivat, että "Hei noinhan kannattaakin tehdä!" Sitä ihmettelen, että miten niin harvojen mielestä kannattaa otella Tysonmaisesti pidempiä vastustajia vastaan. Itse pidän suorastaan käsittämättömänä esim. sitä, miten melkeimpä kaikki ovat lähteneet ottamaan Klitschkoja vastaan ihan kuin vastassa olisi oman pituinen kaveri sillä erolla, että kun teitävät että sieltä tulee niin lyövät vähemmän ja ovat enemmän varuillaan. Minusta Hayen ottelussa oli minun näkemistäni eniten idistä ja hänhän jopa jollain tapaa osuikin. Sekin perustui kropalla ja jaloilla tehtyyn työhön.

Oma näkemykseni on, että on olemassa voimakas näkemys "oikeanlaisesta" nyrkkeilytyylistä ja sitä opetetaan ja treenataan hyvin paljon ja eri linjoille ei oikein haluta lähteä. Tämä "oikea" tyyli ei harjoita muunlaiseen tyyliin tarvittavia fyysisiä ominaisuuksia eikä tuo myöskän toistojen mukana tulevaa rutiinia. Mistä sen erilaisen tyylin sitten kerralla nappaisi vaikka olisi tarvekin näkyvissä?

Miten sä Gyokuru näet Safikovin ottelutyylin? Mihin se sun mielestä perustuu? Musta siinä on ainakin avaintekijänä kropalla väistäminen ja nopea vastalyönti ja toki myös aivan ilmeisen hyvä silmä. Pitää vielä kattoa oikein erikseen kun aikaa tulee, mutta mulla on sellainen mielikuva, ettei Safikov hae löyntipaikkoja askelilla vaan sillä että kropalla väistetään kaverin lyönti, pyöräytetään takaisin lyöntiasentoon ja enenkuin kaverin paketti on takaisin kasassa, osutaan.

[Bud Spencer]

Se on näiden suomalaisten nyrkkeilijöiden kanssa vähän niin kuin Petro Koskimies on sanonut, että "yritetään hieromalla saada siasta ajokoiraa."
Haapojan paukut, taidot ja taktiikka ei vaan riittäneet, toinen oli joka osa-alueella parempi. Ulottuvampi, liikkuvampi, nopea, terävä, aktiivinen, voimakas.
Iskukestävyys ja sitkeys oli Haapojalla kyllä mallikelpoista, ei edes horjunut, vaikka pommeja sateli 12 erää. Siksi kunnon rähinä lähialueella olisi ollut yksi pieni mahdollisuus, turpaan kun tuli joka tapauksessa, mutta lähitaistelussa Juhokin olisi voinut osua. Hyvin Juho myös plokkasi joitakin iskuja.
Taitonyrkkeilijää ei kuitenkaan voiteta taitonyrkkeilemällä, varsinkaan jos omat taidot ei ole samalla tasolla kuin vastustajalla. Tämä oli varmasti Masternakin uran yksi helpoimmista otteluista. Ja EM-vyö tuli kaupan päälle kuin ilmaiseksi. Hän sai otella juuri sellaisen ottelun kuin hänelle parhaiten sopii, vastustaja pysyy kiltisti käsivarren mitan päässä ja hän saa paukutella osumia minkä kintaistaan ehtii.
Ihmettelen, että minkäänlaista taktiikan muutosta ei tapahtunut Haapojan ohjeistuksissa kulmauksessa. Mentiin samalla linjalla loppuun asti ja otettiin mallikkaasti turpaan 12 erää. Tuntuu, että kaikkea Juhon potentiaaliakaan ei jostain syystä saatu irti tähän otteluun, mistä sitten lie johtunut? Vai oliko tämä muka parasta Juhon osaamista? Ensimmäiset erät mentiin kuin jarru päällä ja sitten taisi katketa jarruvaijeri ja jarru jäi päälle koko ottelun ajaksi.
Onko CJ Husseinilla enää annettavaa Juhon uralle? Mielestäni Juho voisi palata kotikonnuille ja Petron valmennukseen nyt uran loppuvaiheessa ja katsoa vielä muutama matsi siitä vinkkelistä. Pohjalaisyleisölle nähtävää ja sitten pillit pussiin. Euroopan kärkeen taitaa olla enää turha havitella? Vai vieläkö lähdetään kalastamaan yhtä suurta kalaa, kaikki peliin-periaatteella? Painon pudottaminen sarjaa tai kahta alemmas on ainakin aivan turhaa näpertelyä ja voimien kuluttamista. Lihaskuntoharjoittelua ja räjähtävyyttä mielummin.

[Gyokuro]

Muna vai kana. Lyhyemmän on oltava siihen nähden nopeampi, että olisi pidempi. Ja ulottuvuuden parantamienn on varmaan aika hankalaa, yhtälön liikkuvaksi palikaksi jää se nopeus.

Ei vaan tärkeintä on se liikkeen ajoitus. Usko jo.

Minäkään en epäile silmää hetkeäkään. Sitä pitäisi kattoa tarkemmin, onko Juho väistö/blokkaustilanteessa yleensä sellaisessa asennossa, mistä pystyisi lähtemään jaloilla lyöntiin. Mulle jäi sellainen kuva, että jossain määrin hyvin pystyssä tai jopa takakenossa, mistä pitää ensin korjata asento, että voi ottaa niitä askelia ja lyödä.

Jos paino on tasaisesti molempien päkiöiden varassa, niin on madollisuus liikkua nopeasti vaikka mihin.

No, tämä on vähän minusta määrittelykysymyskin. Minusta Tysonin ottelu perustui hyvään jalkojen käyttöön, vartalon liikkeeseen sekä jatkuvasti sellaiseen asentoon mistä voimalöynti voi lähteä. Tämä ottelutyyli on fyysisesti kuluttava, joten strategiaksi muodostui tyrmätä nopeasti. Oliko se nyt sitten strategia vai kuitenin tuona aikana aika poikkeuksellisesta ottelutyylistä johtuva lopputuos se nopea tyrmääminen. Edelleen väitän, että Tysonin lihaskunto nyrkkeiljänä oli poikkeuksellisen hyvä.

Totta kai Tyson oli hyvä siinä mitä teki. Eihän hän muuten olisi saavuttanut sitä, mitä saavutti.

Lihaskuntohan tarkoittaa siis nimenomaan sitä kuntoa, kuinka kauan jaksaa lihaksiaan käyttää. Jos alkaa hyytymään alkuerien jälkeen, ei voida puhua hyvästä lihaskunnosta. Jos siis puhutaan pelkästään lihaskunnon kannalta. Suorituskykyynhän vaikuttavat sitten myös psyykkiset tekijät yms. Jos ottelutyyli perustuu kuluttavaan kovaan lihasvoiman käyttöön, niin ei niin kovaa lihaskuntoa olekaan, että se sen kestäisi 12 erää. Tämä taisi olla Tysonin ongelma ? Satsasi kaikki voimansa ja kuntonsa alkueriin ja sitten loppui lopussa puhti.

Aivan, jos seisoo jalat suorassa tai lähes suorassa ja sipsuttelee päkiöillä. Se ei käy reisiin niin paljon.

Kuka on sanonut, että pitäisi olla jalat suorassa ?

Ellet pidä painoa päkiöillä, voit olla varma, että olet hidas.

Suorilta jaloilta ei vaan pääse hyppäämään vastustajan perään, mitä minusta Masternakkia vastaan olisi tarvittu. Minun nähdäkseni hyvä kropan lihaskunto mahdollistaisi kropan liikkeellä väistelyn ja hyvä jalkojen lihaskunto sen, että lähitilanteissa voisi olla valmiissa liikkeelle ponnistusasennossa. Minusta perinteinen pysty nyrkkeilyasento ja askellus sopii suunnilleen saman ulottuvuuden omaavien nyrkkeilijöiden ottelemiseen "old school" -meiningillä. Tällöin ratkaisee se, kumpi onnistuu parmemin samojen asioiden tekemisessä. Lyhyemmän ulottuvuuden kaveri taas antaa siinä pelissä jo tasoitusta vastustajalle. Merkittävä pituus/ulottuvuusero vaatii myös reilaista ottelutyyliä, jolla tätä eroa voidaan kompensoida ja lisäbonuksena siinä mahdollisesti tulee myös se, että vastustaja ei ole tottunut ottelemaan erilaisen tyylin kavereita vastaan.

Vielä kerran. Miksi Juhon olisi pitänyt loikkia Masternakin perään ? Eikö oikea-aikainen reagointi ja askellus vastaan olisi ollut riittävää ?

Tai, jos ei kropan takakenoasennosta kroppa taivu etukenoon niin nopeasti, että ehtii lyödä ilman askeleitakin. Siis, kun kaveri lyö ja väistää, niin siitä väistöstä palaaminen omaan lyöntiasentoon ennenkuin vastustaja ehtii vetää luunsa kasaan ja tehdä takaväistön tai sipsutella ulottumattomiin, on se idis mitä peräänkuulutan tässä

Tuo on helpommin sanottu kuin tehty, jos vastassa on pidempi, ulottuvampi ja hyvin liikkuva kaveri.

Jälleen: Kaikki on suhteellista. Minusta ei kuitenkaan yllä automaattisesti arvosanaan "riittävän hyvä", jos lopputulos on 12 erän selviytyminen ja rökäletappio.

Eli mielestäsi siis Juho hävisi ottelun huonon lihaskuntonsa vuoksi ?

Puolittaisessa kyykyssä oleminen lähitilanteissa yhdistettynä hyvään kropan liikkeeseen mahdollistaisi väistelytyylin johon monet eivät ole tottuneet, väistelyasennon josta voi lyödä, sekä mahdollisuuden nopeaan ponnistukseen vastustajan perään.

Toistan kysymykseni aiemmasta postista: Hävisikö Juho huonon otteluasentonsa vuoksi, vai sen vuoksi, että ei löytänyt omaa etäisyyttään ?

Sitten olisi pitänyt pystyä lukemaan Masternakin ajatukset ja ajoittaa oma lyöntinsä lähtemään ennenkuin Masternakki edes teki oman liikkeensä.

Siinä ajassa kun Haapoja reagoi väistöllä tai blokilla, hän olisi myös ottanut askeleita. Ei tarvitse olla ajatusten lukija, jotta asiassa onnistuu. Toistoja se vaatii harjoituksissa , jotta toteutus onnistuu otteluissa. Ei muuta.

Minusta tuo 10 cm on jo aika paljon, jos vastustajien pituuden saa keskimäärin 190 cm:stä 180 cm:iin. Tottakai hyvä jalkatyö on huonoon verrattuna etu AINA. Mutta sitä ulottuvuusetua ei olisi niin paljon jalkatyöllä kompensoitavana, jos vastustajilla on pienempi ulottuvuus. Vähemmän kävelymatkaa lyötietäisyydelle ja sieltä pois.

Ota nyt huomioon se, että Juhon pitäisi pudottaa kaksi painoluokkaa nykyisestä alemmas, jotta tuo 180 cm:n taso saavutettaisiin. Eli Juhon paino pitäisi olla alle 76,2 kg ja se on Juhon kaltaiselle raskastekoiselle kaverille varmasti aika haasteellista. Ja vaikka Juho siinä onnistuisikin, niin se ei kuitenkaan takaa, etteikö vastaan tulisi myös alemmissa painoluokissa pidempiä kavereita. Eli ongelma ei poistu painoluokkaa vaihtamalla.

Ok. Tässä kohtaa meillä on vaan erilainen näkemys Toisaalta tässä ainakin meikäläinen voi olla ihan rauhassa väärässäkin, kun en kenenkään nyrkkeilemisestä ole päättämässä enkä edes mitään ehdottelemassa

Ei millään pahalla, mutta vielä parempi on se, että et ole valmentamassa ketään tuolla sinun ideologiallasi. ; D

Minusta tuo luonteenomaisuus on tässä myös yksi avainsana ja varmaan osittain vaikuttaa juuri tuohon mitä sanot. Toisaalta taas, varmaan se askeltamisjalkatyöhön perustuva tyylikin on aikoinaan alunperin ollut jonkun käyttämä koska oli tälle henkilölle luonteenomainen. Siitä sitten muut huomasivat, että "Hei noinhan kannattaakin tehdä!" Sitä ihmettelen, että miten niin harvojen mielestä kannattaa otella Tysonmaisesti pidempiä vastustajia vastaan. Itse pidän suorastaan käsittämättömänä esim. sitä, miten melkeimpä kaikki ovat lähteneet ottamaan Klitschkoja vastaan ihan kuin vastassa olisi oman pituinen kaveri sillä erolla, että kun teitävät että sieltä tulee niin lyövät vähemmän ja ovat enemmän varuillaan. Minusta Hayen ottelussa oli minun näkemistäni eniten idistä ja hänhän jopa jollain tapaa osuikin. Sekin perustui kropalla ja jaloilla tehtyyn työhön.

Niin ? Haye ei otellut likimainkaan samalla tyylillä kuin Tyson aikoinaan. Missään kyykkyasennossa Haye ei oikein missään vaiheessa ottelua ollut ja Tysonillakin se ”kyykky” kesti tasan u-väistön tai alaväistön ajan.

Oma näkemykseni on, että on olemassa voimakas näkemys "oikeanlaisesta" nyrkkeilytyylistä ja sitä opetetaan ja treenataan hyvin paljon ja eri linjoille ei oikein haluta lähteä. Tämä "oikea" tyyli ei harjoita muunlaiseen tyyliin tarvittavia fyysisiä ominaisuuksia eikä tuo myöskän toistojen mukana tulevaa rutiinia. Mistä sen erilaisen tyylin sitten kerralla nappaisi vaikka olisi tarvekin näkyvissä?

”Oiekea” tyyli riippuu siitä, että millainen on nyrkkeilijän ruumiinrakenne ja millaisia ovat muut ominaisuudet. Loppupeleissä kaikki on kiinni kuitenkin harjoittelusta. Jos on hyvä valmentaja, joka ottaa yksilölliset erot huomioon ja saa nyrkkeilijän ymmärtämään, että mitä ja miksi jotakin tehdään, on jo puoli voittoa. Tällä ei kuitenkaan tule vielä mestariksi, mutta sillä saadaan tehtyä perusta monipuoliselle nyrkkeilijälle. Treenien sisältö sitten ajetaan sisään erilaisissa sparriharjoituksissa ja testataan otteluissa.

Miten sä Gyokuru näet Safikovin ottelutyylin? Mihin se sun mielestä perustuu? Musta siinä on ainakin avaintekijänä kropalla väistäminen ja nopea vastalyönti ja toki myös aivan ilmeisen hyvä silmä. Pitää vielä kattoa oikein erikseen kun aikaa tulee, mutta mulla on sellainen mielikuva, ettei Safikov hae löyntipaikkoja askelilla vaan sillä että kropalla väistetään kaverin lyönti, pyöräytetään takaisin lyöntiasentoon ja enenkuin kaverin paketti on takaisin kasassa, osutaan.

Jos nyt katsot Shafikovin ottelua vaikka pidempää Onyangoa vastaan, niin huomaat, että lähes joka kerta kun Denis hakee osumia Onyangon lyödessä, hän lähtee tätä vastaan. Askellus on jomalle kummalle puolelle etuviistoon, jolloin hän väistää samalla kohti tulevan lyönnin ja pääsee omalle etäisyydelleen. Omiin hyökkäyksiin joku pieni hämäys alle ja sen jälkeen oma kombinaatio.

Ellei Shafikov ottaisi sitä askelta, hän ei pääsisi omalle etäisyydelleen, koska on siihen liian lyhyt.

[bout]

Nyt kun tuosta Juhon painosta ja painoluokasta on puhuttu, oma vaatimaton mielipiteeni on, että vaikka alemmassa sarjassa tulisikin vastaan pidempi, sanotaan vaikka palsternakan pituinen kaveri, olisi voimatasossa kuitenkin selvä ero. Nythän Juhon oli pakko kunnioittaa jo tuota räjähtävää voima, joka vastustajalla oli. Polakki oli selvästi Juhoa vahvempi ja se pakotti Haapojan kunnioittamaan kaveria vieläkin enemmän. On huomattavasti helpompaa lähteä hakemaan etäisyyttä 80kg vastustajaa, kuin 90 kiloista vastaan.

Light heavyyn tiputtaminen on kuitenkin Juholle maksimi, sekin tekee tiukkaa. Itse olen painannut "parhaimmillani" 105kg ja tällä hetkellä painon ollessa vajaa 80 kiloa, pidän tätä suht maksimisuorituksena voimantuoton kannalta. Haapoja on kuitenkin jo sen verran iäkäs, että aikataulu olisi suht tiukka ja tuollaisen painon pudottaminen aiheuttaisi vääjäämättä niin suuren loven voimatasolla, että touhusta katoaisi järki. Kylmä tosiasia on kuitenkin myös se, että vaikka Juho tiputtaisi vielä super middleen, häviäisi hän taidollisesti niin paljon, että pitkäjänteistä menestystä EM-tasolla on turha odottaa. Pystyisi ottelemaan tasaisia otteluita, kotikehässä taistelemaan jopa voitoista, mutta vieraskehissä häviäisi auttamatta Euroopan kärjelle.

[sofokles]

Jos P3 iltoja moititaan siitä että vastustajat on tarkoin valittuja ja kotikehän mies voittaa aina niin kyllä sama koskee varsinkin Sauerlandin iltoja.

Täytyy hiukan ihmetellä miksi noinkin moni saksalainen maksaa kovat lipun hinnat otteluista jotka on ennakolta täysin selviä. Mitään jännitystähän näissä matseissa ei ole.

Itse en hallille asti jaksaisi tällaisen viihteen takia vääntäytyä.

Menee vähän ohi ketjun aiheesta, mutta kommentoin koska olen samoilla linjoilla. Mielestäni P3 tallin liikeidea on täysin kopioitu Sauerlandin malli.

[sofokles]

Pakko vielä palata matsiin ja kysyä erästä foorumin kirjoittajaa lainaten: "Mitä ihmettä oikein ajattelitte"? Kyse oli Haapojan uran tärkeimmästä ottelusta. Kehässä näimme todella laimeasti otelleen Haapojan. Miksi? Team Haapoja voisi vastata. Ottelun alussa Haapoja on heti lyöty, koska ottelun hallinta on selkeästi Masternakin. Erissä 7 - 12 Haapoja välillä seisoskelee rennon ja rauhallisen oloisesti ja pysyttelee otteluetäisyydellä, mutta ei näytä tekevän yhtään mitään. Miksi tämä rauhallisuus ja vetämättömyys jatkui koko ottelun ajan? Miksi Haapoja seisoskeli tekemättä aloitteita, aivan kuin suuri mestari? Taso-ero oli niin silmin nähtävä, että minusta oli outoa otella jotenkin "varman päälle". Masternak oli selkeästi parempi ja otteli puoli teholla suurimman osan ottelusta. Mikäli Masternak olisi tehnyt enemmän töitä ja käyttänyt jälkitilanteet hyödyksi olisi Haapoja ollut todella vaikeuksissa. Oma mielipiteeni on, että näin heikkoa esitystä ei kannata toista kertaa antaa uran tärkeimmässä ottelussa. En moiti Haapojaa yksin. Hän on taistelija. Mielestäni koko Haapojan tiimi, tallia myöten, epäonnistui tässä ottelussa täysin ja koko tiimillä on tämän luokattoman heikon esityksen jälkeen ainoastaan parannettavaa.

[Bud Spencer]

Pakko vielä palata matsiin ja kysyä erästä foorumin kirjoittajaa lainaten: "Mitä ihmettä oikein ajattelitte"? Kyse oli Haapojan uran tärkeimmästä ottelusta. Kehässä näimme todella laimeasti otelleen Haapojan. Miksi? Team Haapoja voisi vastata. Ottelun alussa Haapoja on heti lyöty, koska ottelun hallinta on selkeästi Masternakin. Erissä 7 - 12 Haapoja välillä seisoskelee rennon ja rauhallisen oloisesti ja pysyttelee otteluetäisyydellä, mutta ei näytä tekevän yhtään mitään. Miksi tämä rauhallisuus ja vetämättömyys jatkui koko ottelun ajan? Miksi Haapoja seisoskeli tekemättä aloitteita, aivan kuin suuri mestari? Taso-ero oli niin silmin nähtävä, että minusta oli outoa otella jotenkin "varman päälle". Masternak oli selkeästi parempi ja otteli puoli teholla suurimman osan ottelusta. Mikäli Masternak olisi tehnyt enemmän töitä ja käyttänyt jälkitilanteet hyödyksi olisi Haapoja ollut todella vaikeuksissa. Oma mielipiteeni on, että näin heikkoa esitystä ei kannata toista kertaa antaa uran tärkeimmässä ottelussa. En moiti Haapojaa yksin. Hän on taistelija. Mielestäni koko Haapojan tiimi, tallia myöten, epäonnistui tässä ottelussa täysin ja koko tiimillä on tämän luokattoman heikon esityksen jälkeen ainoastaan parannettavaa.

Naulasit ajatukseni. Tekisipä mieli sanoa, että Haapoja oli aivan p.a.s.k.a. tässä EM-ottelussa, mutta jääköön nyt sanomatta. Luokaton esitys joka tapauksessa. Oli kyllä niin surkea matsi, että ei kiinnosta toista kertaa katsoa.
Tämäkö oli parasta Haapojaa? Jos oli, niin laittakaa heti pystyyn Forsman-Haapoja, niin saadaan selville cruiserin todellinen Suomenmestari, nyt kun Forsman on noususuunnassa ja Haapoja laskusuunnassa.

[Veikko]

Olen muuten lähes 100% varma, että Haapoja oli ottelun aikana rajussa ylikunnossa. Joten ei ihme, että Hussein otti vastuun tappiosta niskaansa.

[Bud Spencer]

Olen muuten lähes 100% varma, että Haapoja oli ottelun aikana rajussa ylikunnossa. Joten ei ihme, että Hussein otti vastuun tappiosta niskaansa.

Saattaa totuudenjyvänen olla tuossakin juu ja onnetonta jos niin oli, kyllä tuollaisiin matseihin pitäisi osata hakea se oikea vire ja palautuminen. Jotenkin kipsissä oli Juho koko matsin. Kuin ensimmäistä kertaa nakurannalla olisi ollut.

[sofokles]

Olen muuten lähes 100% varma, että Haapoja oli ottelun aikana rajussa ylikunnossa. Joten ei ihme, että Hussein otti vastuun tappiosta niskaansa.

Tämä on todennäköistä. Jatkuvalla stressitilalla rääkätty keho ei vain palautunut matsiin ajallaan. Liika treenikin on liikaa ja syö muuten psyykettä lopulta negatiiviseen suuntaan (stressin olen ymmärtänyt vaikuttavan haitallisesti serotoniinin tuotantoon aivoissa). No, matsi on hyvä kokemus eikä ura ole mitenkään pilalla. Uskon itsekin siihen, että Haapojan "iso matsi" on vielä tulossa. Tämä oli siihen hyvää kokemusta.

[Leifhackman]

Jaahas! Se on niinkun aatonaatto, mutta ei mittään. Jatketaan tätä Foorumin Iijoki-sarjaksi ehdolla olevaa ketjua. Kukkafoorumilla kukoistanut paskamontun ploki ylsi jo suorastaan vanhatestamentillisiin mittasuhteisiin, mutta nyt kun pääideologifilosofi on ollut jossain niin se on ollut jäissä.

Ei vaan tärkeintä on se liikkeen ajoitus. Usko jo.

Musta noin ei voi sanoa. Sekä ajoituksella että nopeudellakin on tiettyjä reunaehtoja. ilman riittävää nopeutta oikeaa ajoitustakaan ei varsinaisesti voi olla olemassa.

Jos paino on tasaisesti molempien päkiöiden varassa, niin on madollisuus liikkua nopeasti vaikka mihin.

Näin ilmanmmuuta silloin kuin liihotellaan askelilla. Mutta jos painoa on tarvis laskea alemmas jaloilla, päkiöillä olo on aika hankalaa eikä siinä käsittääkseni olisi juurikaan järkeäkään.

Lihaskuntohan tarkoittaa siis nimenomaan sitä kuntoa, kuinka kauan jaksaa lihaksiaan käyttää. Jos alkaa hyytymään alkuerien jälkeen, ei voida puhua hyvästä lihaskunnosta. Jos siis puhutaan pelkästään lihaskunnon kannalta. Suorituskykyynhän vaikuttavat sitten myös psyykkiset tekijät yms. Jos ottelutyyli perustuu kuluttavaan kovaan lihasvoiman käyttöön, niin ei niin kovaa lihaskuntoa olekaan, että se sen kestäisi 12 erää. Tämä taisi olla Tysonin ongelma ? Satsasi kaikki voimansa ja kuntonsa alkueriin ja sitten loppui lopussa puhti.

Minusta tuosta lihaskunnosta ei ole mitään virallista määritelmää missään. Itse ymmärrän sen käsittävän kaikki lihastyöhön liittyvät osa-alueet: voima, kestävyys, kimmoisuus sekä nopeus mikä ilmeisesti on voimaan läheisesti liittyvä asia.

Kuka on sanonut, että pitäisi olla jalat suorassa ?

Ei kukaan. Viittasin Haapoja-Masternakki-matsiin ja mielestäni Haapoja oli aikalailla suorilla jaloilla.

Ellet pidä painoa päkiöillä, voit olla varma, että olet hidas.

Liittynee jälleen askelten ottamiseen.

Vielä kerran. Miksi Juhon olisi pitänyt loikkia Masternakin perään ? Eikö oikea-aikainen reagointi ja askellus vastaan olisi ollut riittävää ?

No ei varsinaisesti loikkia perään loikkimalla niinkuin jänis. Mutta mielestäni, jos otteluasento olisi lähitilanteissa ollut sellainen, mistä voi ponnistaa kroppansa ja kätensä ikäänkuin kurkotukseen, toisen lyötyä oman lyöntinsä ja vetäytyessä olisi mahdollisuus nopealla kropan liikkeen avulla lyöntietäisyydelle.

Tai, jos ei kropan takakenoasennosta kroppa taivu etukenoon niin nopeasti, että ehtii lyödä ilman askeleitakin. Siis, kun kaveri lyö ja väistää, niin siitä väistöstä palaaminen omaan lyöntiasentoon ennenkuin vastustaja ehtii vetää luunsa kasaan ja tehdä takaväistön tai sipsutella ulottumattomiin, on se idis mitä peräänkuulutan tässä

Tuo on helpommin sanottu kuin tehty, jos vastassa on pidempi, ulottuvampi ja hyvin liikkuva kaveri.

Niin on. Mutta joidenkin ottelutyyli perustuu tuollaiseen ajatteluun ja toimintaan ja mielestäni siinä enemmän itua pidempää vastustajaa vastaan kuin pelkillä jaloilla liikkumiseen. En askelten ottamista nyrkkeilyssä mitenkään halua dissata tai vähätellä, mtta minusta sillä ilman kropan liikettä menestymisemahdollisuudet hyvää kookkaampaa kaveria vastaan ovat suhteellisen vähäiset.

Eli mielestäsi siis Juho hävisi ottelun huonon lihaskuntonsa vuoksi ?

Minusta toisenlainen ottelutyyli ja taktiikka, jota olen jo kuvaillut tässä moneen otteeseen, olisi antanut paremmat mahdollisuudet voittoon. Se ottelutyyli vaatii kovemman lihaskunnon kuin mitä minun nähdäkseni Haapojalla on kehäolemuksesta päätellen.

Toistan kysymykseni aiemmasta postista: Hävisikö Juho huonon otteluasentonsa vuoksi, vai sen vuoksi, että ei löytänyt omaa etäisyyttään ?

Minusta nämä asiat liittyvät toisiinsa. Tuolla toisenlaisella taktiikalla etäisyydelle oltaisiin mielestäni voitu päästä paremmin.

Siinä ajassa kun Haapoja reagoi väistöllä tai blokilla, hän olisi myös ottanut askeleita. Ei tarvitse olla ajatusten lukija, jotta asiassa onnistuu. Toistoja se vaatii harjoituksissa , jotta toteutus onnistuu otteluissa. Ei muuta.

Musta Haapojalla oli paino aikalailla takana noissa tilanteissa. Luullakseni tällöin askelten ottaminen on vaikeaa. Eli nähdäkseni silloinkin jos olisi treenattu ottelutaktiikkaa askeltamiseen päin, myös asennon lähitilanteissa olisi ollut hyvä olla toisenlainen.

Ota nyt huomioon se, että Juhon pitäisi pudottaa kaksi painoluokkaa nykyisestä alemmas, jotta tuo 180 cm:n taso saavutettaisiin. Eli Juhon paino pitäisi olla alle 76,2 kg ja se on Juhon kaltaiselle raskastekoiselle kaverille varmasti aika haasteellista. Ja vaikka Juho siinä onnistuisikin, niin se ei kuitenkaan takaa, etteikö vastaan tulisi myös alemmissa painoluokissa pidempiä kavereita. Eli ongelma ei poistu painoluokkaa vaihtamalla.

No, nyt sitten voisi kysyä, mitä hyötyä oli tipputtaa raskaasta cruiseriin? Painon pudotessa pääsääntöisesti ottelijoiden pituuskin putoaa, poikkeuksia toki on aina.

Ei millään pahalla, mutta vielä parempi on se, että et ole valmentamassa ketään tuolla sinun ideologiallasi. ; D

No offense taken Mun vamennettavat nyrkkeilijät pitäisi hakea kreikkalais-roomalaisen painin SM-kisoista Jonkun pitäis opettaa niille se lyömäpuoli, minä voisin selittää että pitää huojua ja kyykkiä

Niin ? Haye ei otellut likimainkaan samalla tyylillä kuin Tyson aikoinaan. Missään kyykkyasennossa Haye ei oikein missään vaiheessa ottelua ollut ja Tysonillakin se ”kyykky” kesti tasan u-väistön tai alaväistön ajan.

Musta Hayen otteleminen perustui siihen, että hän pyrki saamaan Wladin lyömään ja ajatuksena oli kropan liikkeellä väistö ja samantien lyöminen takaisin. Tuossa kropan liike -mielessä mielestäni yhteistä on, ja myös Hayen ottelutyyli vaatii kovaa kropan ja jalkojen lihaskuntoa. Tyson sensijaan meni sen liikkeen turvin eteenpäin eikä odotellut vastustajan aloitteita mihin olisi kontrannut. Kropan liike tähtäsi siihen, että vastustajan lyönnit olisivat enimmäkseen huteja, lisäksi musta Tysonin suojaus oli sellainen, että vastustajan lyönnit eivät saaneet pintaa mitä vasten tömähtää vaan enemmäkin pyyhkäisivät.

”Oiekea” tyyli riippuu siitä, että millainen on nyrkkeilijän ruumiinrakenne ja millaisia ovat muut ominaisuudet. Loppupeleissä kaikki on kiinni kuitenkin harjoittelusta. Jos on hyvä valmentaja, joka ottaa yksilölliset erot huomioon ja saa nyrkkeilijän ymmärtämään, että mitä ja miksi jotakin tehdään, on jo puoli voittoa. Tällä ei kuitenkaan tule vielä mestariksi, mutta sillä saadaan tehtyä perusta monipuoliselle nyrkkeilijälle. Treenien sisältö sitten ajetaan sisään erilaisissa sparriharjoituksissa ja testataan otteluissa.

Jos nyt katsot Shafikovin ottelua vaikka pidempää Onyangoa vastaan, niin huomaat, että lähes joka kerta kun Denis hakee osumia Onyangon lyödessä, hän lähtee tätä vastaan. Askellus on jomalle kummalle puolelle etuviistoon, jolloin hän väistää samalla kohti tulevan lyönnin ja pääsee omalle etäisyydelleen. Omiin hyökkäyksiin joku pieni hämäys alle ja sen jälkeen oma kombinaatio.

Ellei Shafikov ottaisi sitä askelta, hän ei pääsisi omalle etäisyydelleen, koska on siihen liian lyhyt.

Hyvinkin on askel muukana siinä Safikovin touhussa, en ole siihen osannut kiinnitää huomiota. Tuota matsia en ole nähnyt eikä Youtubessa ainakaan ollut. Löytyisiköhän jostain muualta kenties.

Minusta Masternakki-matsissa Haapoja ei ollut *****, enkä osaa tuosta ylikunnostakaan sanoa. Minusta hän oli odotetunlainen. Vaikka Masternakki hoiteli Haapojan helposti, ei minusta hän mikään ihmeellinen ollut. Lyönnit eivät mun mielestäni olleet mitenkään kovinkaan rentoja ja ihan kun ne eivät oikein menisi tavallaan loppuun asti. Joku kankeus ja jähmeys musta Masternakissa on. Jotenkin tuli W. Klitschkon otteleminen mieleen. Olisi Mukava nähdä, miten esim. Nuri Seferi pärjäisi Masternakkia vastaan, jos vielä on hyvässä ottelukunnossa. Tänään täytti 36 vee, eikä mitään ihan maailmanhuipppuja ole koskaan käsittääkseni pystynyt voittamaan. Herbie Hidelle meinasi Seferiä vastaan käydä kalpaten muutama vuosi sitten. Mutta muutaman erän voisi antaa mielenkiintoista nyrkkeilyviihdettä Masternakkiakin vastaan. Toisaalta: siinähän voisi olla Haapojalle hyvä vastus lähitulevaisuuteen: WBO European -tittelinkin voisi varmaan saada peliin.

Edelleen, musta Haapojan "laimeaan" esitykseen ei ollut muuta syytä kuin että vastustaja oli Euroopan kärkimiehiä.

[sofokles]

Tuota Veikon esille tuomaa ylikunto teoriaa tukee se käytännön fakta, että muutama viikko ennen matsia Haapoja lentää englantiin ja Husseini rääkkää miestä siellä "kuin vierasta sikaa". Kaveri on ottelupäivänä tilttiin treenattu lapanen ja pyörii tyhjän rukkasen lailla kehässä, eikä väliä ole lopulta silläkään voittako vai häviääkö. Sellainen urheilija on kulkaa tiltissä. Eikä ole ensimmäinen eikä takuulla viimeinenkään suomalainen urheilija, jolle näin käy.
Tulevaisuuden eväinä voisi olla vähän rennonpi meninki. Ei aina tarvitse niin "ristus notta häjyt tuloo" fiiliksellä mennä. Vähän huumoria mukaan bokraukseen ja tekemisen iloa. Sitä kautta voisi irrota vähän parempia tuloksiakin. Hitto, bokraustahan se vaan on.

[Leifhackman]

Mitä ylikunto oikeastaan tarkoittaa? Mitä tahansa se onkin, niin jos sen oireena on huono suorituskyky, on termi varsin harhaanjohtava. Onko se jotain mikä johtuu liian kovasta harjoittelusta/puutteellisesta palautumisesta? Sanana ylikunto kuvaisi mielestäni tilannetta, jossa suorituskyky on kovempi kuin mitä kaikella järjellä pitäisi olla. Jos suoritus on heikompi, niin selkeää alikuntoahan se silloin on, olkoonkin että syynä olisi liiallinen harjoittelu parhaan mahdollisen suorituskunnon kannalta suoritushetkeen nähden.