Paperilla matsi on hieno, lähellä 50-50 matsia. Matsi on hyvä sekä siinä mielessä, että on mahdollista nähdä kumman tahansa voitto, että myös siinä valossa, että Washington tyyli sopii Robertille hyvin. Myös Robben tyyli sopii Washingtonille hyvin. Washington tarvitsee aikaa ja tilaa. Heleniuksen tyyli antaa niitä aivan toisella tavalla, kuin Kownackin tai Millerin hänelle antoivat.
Ottelulistoja voidaan lukea niin kuin halutaan. Voidaan tulkita, että Washingtonin 3 keskeytystappiota edellisessä 4:ssä ottelussa ovat vieneet häneltä itseluottamuksen ja motivaation ja antavat siten selkeän edun Heleniukselle, jolla on allaan pitkästä aikaa ainoa jossain määrin varteenotettava voittonsa edellisestä ottelustaan. Niitä tilastoja voi silti halutessaan tulkita myös niin, että Washington on hävinnyt vain top-10 tasoisille vastustajille, Helenius muillekin.
Edellisen 5 vuoden ajalta ei Robben ottelulistalla ole mitään sellaista tulosta, jota Washingtonin varsinaisesti pitäisi pelätä. Eikä kehässä edes Teper ottelussa nähty Robbe ollu lähelläkään sitä Wilder-Miller-Kownacki tasoa, jolla Washington on epäonnistunut.
Suomessa kuitenkin tiedetään Robben potentiaali vielä selvästi parempaan ja siihen jaksetaan myös uskoa.
Tässäkin matsissa yhtenä ratkaisevana tekijänä on se, miten lähelle omaa entistä parastaan kumpainenkin illalla ylettää. Mitä kestäkin on jäljellä.
Jos molemmilla on sellainen tilanne, etteivät he varsinaisesti enää usko itseensä, nähdään varmaankin kehässä varovainen katselu- ja/tai nojailutilaisuus. Sellaisen osalta pistevoitto mennee aktiivisemmalle, joka kaiketi olisi silloin Washington. Sellainen ottelu, jossa kumpikaan ei uskalla ottaa riskejä olisi paha pettymys katsojan näkökulmasta.
Jos tilanne olisi se, että Robert ei usko itseensä, niin kuin nähtiin Whyteä vastaan Cardiffissä, ja Gerry puolestaan uskoo, lienee erittäin todennäköistä, että Washington ottaa oikeen käden aktiivisella käytöllään ansaitun pistevoitton. Niin kokenut kettu Helenius kuitenkin on, että jos hän ei pyri voittoon, vaan pelkästään selviytymään, niin hän kyllä tässä seurassa sen täyden ajan selviytyy.
Jos taas Robbe on henkisesti ja fyysisesti iskussa ja Washinton ei enää itseensä usko, on Heleniuksella hyvä mahdollisuus kävellä Gerrystä yli. Washintonin puolustus ei välttämättä ole helpposti osuttava yksittäisillä iskuilla kaukaa, mutta on kovin avoin, kun uskaltaa astua eteenpäin ja lyödä enemmän kuin 1 isku kerrallaan. Tällanen kuva mulla on asiasta jäänyt. Epävarmasta, vailla motivaatiota kehässä vain palkkiotaan kuittaamassa olevasta Washingtonista Robbe takoo avoimen puolustuksen palasiksi omilla voimalyönneillään. Matsi ei silloin varmaan katkea yhdestä osumasta, mutta Robbe pystyi joskus sellaisiin iskusarjoihin satutettuaan, ettei moni sellaisiin pysty, eikä moni niitä seiso, ei myöskään Washington. Niistä kyvyistä on Robbella väistämättä sen verran jäljellä, että tahdoton versio Washintonista kokee keskeytystappion.
Jos molemmat nousevat kehään motivoituneina ja itseensä luottavina versioinaan, on edellytykset nähdä erittäin hyvä matsi. On jopa mahdollista, että kumpikin tietää että tappiolla tänään haaveet kaatuu, ja siksi molempi on valmis antamaan aivan kaikkensa pitääkseen kiinni unelmastaan. Tällainen taistelu voitosta olis tietysti kaikkein parasta katsojan näkökulmasta.
Pitkät, hitaammat miehet (Tony, Levin, Orlov) ovat mun mielestä aina sopineet Heleniukselle hyvin, kun taas onglemia ovat tuottaneet eniten lyhemmät ja nopeakätisemmät (Olukun, Chisora, Bykhautsou). Robbe (kuviteltu vuoden 2019 paras versio hänestä) on nytkin edellä melkein joka kategoriassa. Jabin Robbe pystyy lyömään rennommin/terävämmin ja pitemmälle, kuin Gerry. Käsinopeus ja lyöntien rentous, sekä iskujen laittaminen yhteen ovat kaikki voimakkaasti vertailussa Heleniuksen puolella. Jalkojen liike on Washingtonilla näin pitkäksi mieheksi ihan hyvää, mutta Robben parhaimmillaan herkkään jalkojen reagointiin ja luontevaan liikkumiseen verratuna, Gerry on kankea liikkuja. Washingtonin parhaat iskut on oikeen käden voimalyöntejä. Niistä sen suosikki on oikea kaukaa vartaloon. Heleniuksella oikeen käden voimalyönnit ovat aina olleet kovia. Vaikka sitä Robben parasta omaa oikeeta suoraa, joka putosi leualta suorana ja terävästi, ei ehkä enää Sauerlandin aikojen jälkeen taida olla samanlaisena näkynyt, on tämä nykyisempi olkapäältä lähtevä usein vähän kääntyvä isku sekin Washingtonin koukkuja nopeampi ja siksi tänä iltana luultavasti se parempi ase. Oikea kaukaa vartaloon on Robbenkin parasta antia ja tehokkaampi, kuin tän iltasella vastustajallaan. Lisäksi tiukkojen otteluiden kääntäminen voitoksi on onnistunut vain toiselta.
Iskunkestävyys on sellainen kategoria, jota en uskalla suoralta kädeltä Robbelle merkitä. Vaikka Kownackin nyrkit tekivätkin tuhoisaa jälkeä Washingtonin kestävyydelle, teki Duhaupasin iskut sitä myös Robbelle, ja Gerry pystyi kestämään aika railakkaitakin osumia Millerin kintaista. Toinen kategoria, joka on vaikea antaa suomalaiselle on kunnon kestävyys, se kun on ollut huolena pitkään Lindströmin aikakaudella, miten Helenius jaksaa, jos matsissa tarvitaan kovempaa tempoa.
On täysin kuviteltavissa, että nämä edut tuovat Heleniukselle matsin hallinnan, jopa selkeän sellaisen, ja antavat ehkä mahdollisuuden jopa keskeytysvoittoon.
Tässäkin versiossa, jossa molemmat ovat kehässä lähellä omaa parastaan, on mahdollista nähdä, että Robert paremmuudestaan huolimatta kävelee oikeaan koukkuun, joka häntä satuttaa ja sen jatkotilanteissa Washington osaa ampua sellaista kahden käden koukkusarjaa, että se saattaa tuoda keskeytysvoiton amerikan isolle miehelle.
Eikä mitenkään mahdotonta olisi sekään, että neljän erän tekemisen jälkeen miesten patterit alkavat tyhjetä ja täydestä motivaatiosta huolimatta loppuerät menevät nojailuksi, jossa lähitilanteet saattaa ratkaista erävoitot. Niissä Washingtonilla on etu, lyhemmällä oikeella koukullaan, sekä ylös että alas.
Juuri näin itsekin luulen, ettei Al Haymonin suunnitelmissa sillä asialla ole suurtakaan merkitystä, kumpi tänään voittaa. Robben rooli PBC-kortilla lienee Dimitrenkomainen, eli perustuu munkin luullakseni jatkokäyttöön vastustajana, ei tähdille, vaan sellaisia vastaan havitteleville. Todennäköisesti Robben voitto on sillä muotoa tilauksessa, että hänestä saataisiin tuoreempi nimi jollekin seuraavalle voitettavaksi. Robbe olisi jenkkiyleisölle tuoreutensa lisäksi suht hyvälistainen ja suht hyvän (siis urheilijan) näköinen. Lisäksi hän olisi pitkä, ja juuri sellaisista vastustajista tarvitaan kokemusta, kun valmistautuu kohtaamaan muita pitkiä huippuja. Toki Washington tarjoaisi paljon saman sorttista annettavaa, nimen tuoreutta lukuunottamatta.m66 kirjoitti: ↑29.06.2019 00:24Järjestäjälle lienee täysin samantekevää kumpi voittaa. Voittaja tulee kohtaamaan jonkun nousevan kyvyn josta on tarkoitus tehdä jenkkiyleisölle uskottava haastaaja Wilderille tai...Ruizille tai jollekin jenkkiläisille tai jenkeissä tunnetulle joka mahdollisesti saattaa viedä Ruizilta vyöt… Washington tai Helenius ei tule tätä ottelua seuraavaa otteluaaan voittamaan.
Toisaalta nyt on kaikki Robbella omissa käsissä. Jos tänään Washington kaatuisi selkeällä ja/tai viihdyttävällä voitolla, on seuraava matsi vielä parempaa miestä vastaan hyvin todennäköinen. Ja jos senkin matsin onnistuis todennäköisyyksistä tai käsikirjoituksista välittämättä kääntää huomiota herättäväksi komeaksi voitoksi, niin silloin nimi Helenius olisikin jo markkinoitavissa mahdollisesti jopa melkeimpä ketä vastaan tahansa. Kaikki on siis omissa käsissä.
Toivotaan että Pohjolan painajainen saa itsestään kaiken irti illalla. Tänään on aika taas uskoa (huomenna siihen ei ehkä ole enää mahdollisuutta). Ja mä oon päättäny antaa itselleni luvan uskoa Robbeen - vielä kerran - jälleen kerran.
Ite unelmoin tälle illalle sellaista ratkasua, jossa Robbe hyödyntää tilanteen, kun Washington iskee oikeaansa vartaloon. Se on sen lempilyöntejä, ja varmasti mielellään sitä heittää, jos vaikuttaa, että se toimii ja ilman suurta vaaraa. Silloin kun tämä oikea koukku vartaloon lähtee on Gerryn molemmat kädet todella kaukana torjunnasta ja pää tulee raiteilla kohti vastustajaa. Mun unelmakuvassa Robbe muutaman kerran lyönnin lähtiessä astuu taakse, mikä olis varmasti vedossa olevalle Robbelle ihan ominaista, ja pari kertaa jää jaloilleen suojaamaan kyynerpäällä kylkeä. Kun se isku seuraavan kerran tulee, lyö Robbe oman oikean suoransa täysillä vastaan ja leukaan ja siihen päälle irrottaan Liakhovic-matsin tyyliset aivokuoreen syöpyneet lopetusiskusarjat. Niiden tuloksena on valtava, komea, keskeytysvoitto.
