Sandy Saddler, Willie Pep ja Nayoa Inoue jne.

Ammattinyrkkeilyyn keskittyvä keskustelufoorumi.

Valvoja: WEBMASTER

Vastaa Viestiin
Marcello Salas
Journeyman
Viestit: 485
Liittynyt: 06.08.2019 14:59

23.08.2019 18:56

Nyrkkeilytekniikkaa, a la Sandy Saddler. Mite n lie pärjäisi nykyisille huipuille sarjassaan, noilla lahjoilla, taidoilla ja kovuudella aika hyvin.
https://boxrec.com/en/proboxer/9043





Willie Pep, hänen jalkatyötään.
https://boxrec.com/en/proboxer/43



Helvetin pitkiä uria ja paljon matseja. Wille Pep olisi kanssa nykyisille huipuille kova kanto kaskessa. Aikakausien nyrkkeilijöiden vertaaminen on hankalaa, miten pärjäisi nykyisille sarjansa huipulle.

"Muutama" vuosikymmen eteenpäin. Pernell Whitakerin "taktinen puolustus", briljantti jalkatyö ja nyrkkeilytekniikkaa. Ristiaskel. :)
https://boxrec.com/en/proboxer/555




Miten pitkälle tämä Naoya Inoue pääsee urallaan omassa sarjassaan ja nouseeko sarjoissa miten pian ylöspäin? Seuraava vastus on aika kova, tosin ura on ollut laskusuunnassa, on edelleen Donaire vaarallinen. Inouessa yhdistyy räjähtävä voima, taito ja nopeus sekä tekniikka. Taito on hankittu amatööreissä. 2011 Yosbanyt Veitia oli parempi amatööreissä. Kuitenkin saatu amatöörikehistä aika "räjähtävä" paketti ammattikehiin. On mennyt kuin juna eteenpäin, onko tässä seuraava japanilainen "supertähti", joka hallitsee nyrkkeilykehiä? Odotettavissa on, että nousee aivan huipulle, kovia tyyppejä tulee vastaan, katsellaan miten Donaire matsissa käy, tuhoaako samalla tavalla kuin Rodriquezin. Onhan tätä tuhovoimaa pohdittu jo aikaisemmin.
viewtopic.php?f=1&t=16330&p=182176&hilit=inoue#p182176

https://boxrec.com/en/proboxer/628407
Nyrkkeilytekniikkaa ja tyrmäysvoimaa a la Naoa Inoue







1 x
Marcello Salas
Journeyman
Viestit: 485
Liittynyt: 06.08.2019 14:59

26.08.2019 18:47

Tässä on kova. Noilla lahjoilla, taidoilla, taistelumentaliteetilla yms. olisi todella kova nykyään
https://boxrec.com/en/proboxer/8995
http://ammattinyrkkeily.net/nyrkkeily.p ... 20Mongoose





Sugar Ray Robinson, huima ottelulista ja nyrkkeilytekniikkaa.
https://boxrec.com/en/proboxer/9625





1 x
Marcello Salas
Journeyman
Viestit: 485
Liittynyt: 06.08.2019 14:59

11.09.2019 09:39

Yksi kaikkien aikojen parhaista kevytsarjalaisista Roberto Duran "Panaman kivinyrkki", neljässä eri painoluokassa maailmanmestaruus. Lista on todella kovaa tekoa. Helvetin pitkä ammattilaisura ja pitkään huipulla.
https://boxrec.com/en/proboxer/80



2 x
Marcello Salas
Journeyman
Viestit: 485
Liittynyt: 06.08.2019 14:59

07.11.2019 12:59

http://ammattinyrkkeily.net/nyrkkeily.p ... 0Japanissa

Kohta rytisee. Yllättääkö Donaire vain jatkaako Inoue voittokulkuaan. Veikataan WTKO9 Inoue. Donairella on taitoa ja kovuutta pitämään tasaisena matsin.
0 x
Lasileuka
Brawler
Viestit: 705
Liittynyt: 14.11.2013 15:37

07.11.2019 15:38

^^
Tohon Duranin vikaan videoon olis kaikkien nyrkkeilijöiden syytä paneutua!
0 x
Marcello Salas
Journeyman
Viestit: 485
Liittynyt: 06.08.2019 14:59

07.11.2019 18:25

Täyden ajan meni. Donaire ei ole ohi, vaikka ura ehtoopuolella alakaa ollakin. Pisti Inouen todella tiukoille. Donaire sai maukkaita osumia sisälle, kuin myös Inoue. Erässä 11 tuli vasemman käden koukku/maksapommi alakertaan, joka vei Donairen luvulle. Inoulle aukesi nenä ja silmäkulma, muutamaan otteeseen sen verran paukkuja tuli Donairelta. Rohkea esitys Nonitolta ei lähtenyt kuvia kumartelemaan.

0 x
Avatar
pOKE
Prospect
Prospect
Viestit: 1695
Liittynyt: 28.10.2010 22:12

08.11.2019 20:39

Marcello Salas kirjoitti:
11.09.2019 09:39
Yksi kaikkien aikojen parhaista kevytsarjalaisista Roberto Duran "Panaman kivinyrkki", neljässä eri painoluokassa maailmanmestaruus. Lista on todella kovaa tekoa. Helvetin pitkä ammattilaisura ja pitkään huipulla.
https://boxrec.com/en/proboxer/80



Olikohan tämä "yksi kaikkein aikojen parhaista kevytsarjalaista" mulle tarkoitettu provo, mutta musta ei ole epäselvyyttä sille kun tämän light-weightin kovinta ja parasta arvioidaan, se on (sin dudas,) Roberto Durán. Kenen saavutukset ja lista kestäisi vertailun? Yii, Seldon, DcCobra, löytyykö vertaista?

Tosi kivoja videoita silti, kiitokset niistä
0 x
49% Motherfucker, 51% Son of a Bitch
Marcello Salas
Journeyman
Viestit: 485
Liittynyt: 06.08.2019 14:59

09.11.2019 09:19

pOKE kirjoitti:
08.11.2019 20:39
Marcello Salas kirjoitti:
11.09.2019 09:39
Yksi kaikkien aikojen parhaista kevytsarjalaisista Roberto Duran "Panaman kivinyrkki", neljässä eri painoluokassa maailmanmestaruus. Lista on todella kovaa tekoa. Helvetin pitkä ammattilaisura ja pitkään huipulla.
https://boxrec.com/en/proboxer/80



Olikohan tämä "yksi kaikkein aikojen parhaista kevytsarjalaista" mulle tarkoitettu provo, mutta musta ei ole epäselvyyttä sille kun tämän light-weightin kovinta ja parasta arvioidaan, se on (sin dudas,) Roberto Durán. Kenen saavutukset ja lista kestäisi vertailun? Yii, Seldon, DcCobra, löytyykö vertaista?

Tosi kivoja videoita silti, kiitokset niistä
Ei ole hajuakaan mitä ajat takaa.
0 x
Romu
Contender
Contender
Viestit: 2905
Liittynyt: 02.01.2004 11:37

09.11.2019 09:40

pOKE kirjoitti:
08.11.2019 20:39
Marcello Salas kirjoitti:
11.09.2019 09:39
Yksi kaikkien aikojen parhaista kevytsarjalaisista Roberto Duran "Panaman kivinyrkki", neljässä eri painoluokassa maailmanmestaruus. Lista on todella kovaa tekoa. Helvetin pitkä ammattilaisura ja pitkään huipulla.
https://boxrec.com/en/proboxer/80



Olikohan tämä "yksi kaikkein aikojen parhaista kevytsarjalaista" mulle tarkoitettu provo, mutta musta ei ole epäselvyyttä sille kun tämän light-weightin kovinta ja parasta arvioidaan, se on (sin dudas,) Roberto Durán. Kenen saavutukset ja lista kestäisi vertailun? Yii, Seldon, DcCobra, löytyykö vertaista?

Tosi kivoja videoita silti, kiitokset niistä
Itse nostaisin Duranin rinnalle vain Sweet Pean, Pernell Whitakerin. Voittojen lukumäärä ei yllä samaan mutta vastustajien taso oli kivikova ja kehätekeminen taidetta. Tyyliltään hän oli Duranin antiteesi.

Kevytsarja on historiallisesti äärikova painoluokka, mutta muut modernilta ajalta jäävät kyllä näiden taakse. Joe Gansin ja Benny Leonardin kaltaisiin pioneereihin on liian vaikea verrata
0 x
Avatar
Yii
Brawler
Viestit: 507
Liittynyt: 30.01.2004 23:40
Paikkakunta: Helsinki

19.11.2019 08:06

Marcello Salas kirjoitti:
11.09.2019 09:39
Yksi kaikkien aikojen parhaista kevytsarjalaisista Roberto Duran "Panaman kivinyrkki", neljässä eri painoluokassa maailmanmestaruus. Lista on todella kovaa tekoa. Helvetin pitkä ammattilaisura ja pitkään huipulla.
Señor Salas puhuu täyttä asiaa! Todellakin yksi kaikkien aikojen suurimmista kaikki painoluokat mukaan lukien.

Ja kiitos Marcello noista videoista. Niiden myötä on mukava arvostaa entisä suuruuksia.

Oma saivarteluharrastukseni ei ehkä salli sivuuttaa ”neljän sarjan maailmanmestari” -kommenttia. Mä en kuitenkaan kehtaa aloittaa pitkää jaaritteluani sillä saivartelulla, joten mä laitan sen vaikka vasta tän postauksen loppuun.
pOKE kirjoitti:
08.11.2019 20:39
ei ole epäselvyyttä sille kun tämän light-weightin kovinta ja parasta arvioidaan, se on (sin dudas,) Roberto Durán. Kenen saavutukset ja lista kestäisi vertailun? Yii, Seldon, DcCobra, löytyykö vertaista?
Romu kirjoitti:
09.11.2019 09:40
Itse nostaisin Duranin rinnalle vain Sweet Pean, Pernell Whitakerin. Voittojen lukumäärä ei yllä samaan mutta vastustajien taso oli kivikova ja kehätekeminen taidetta. Tyyliltään hän oli Duranin antiteesi… Kevytsarja on historiallisesti äärikova painoluokka, mutta muut modernilta ajalta jäävät kyllä näiden taakse. Joe Gansin ja Benny Leonardin kaltaisiin pioneereihin on liian vaikea verrata.
Jos ajatellaan tota pOKE:n ”sin dudas” -pointtia, niin kylläpä kai niitä muitakin perusteltavissa olevia mielipiteitä on kevyen sarjan kovinta ja parasta valittaessa, jopa tossa ”Kenen saavutukset ja lista kestäisi vertailun” -mielessä. Ja kiitos pOKE kysymyksestä, joka avaa mulle tilaisuuden asiaan taas tutustua ja saada asiasta jaaritella (oikein tosi pitkästi).

Loppuvuonna 1988 (helmikuun 89 numerossaan) The Ring julkaisi oman listauksensa kaikkien aikojen parhaista kevyen sarjan nyrkkeilijöistä (ja on julkaissut saman tyylisen listan toki pari kertaa sen jälkeenkin). Silloin kärkeen kirjautuivat nimet Benny Leonard, Roberto Duran, Joe Gans ja Henry Armstrong, tässä paremmuusjärjestyksessä. Nyrkkeilyhistorian kaikkein suurimpia legendoja nuo jokainen. Armstrongin legendaarisuus perustuu paljolti muuhunkin kuin kevyen sarjan hallintaan ja siksi tuo kolmen kärki oli silloin tavallaan omaa luokkaansa, jos ajateltiin parhautta nimenomaan siinä mielessä, kuka oli suurin mestari parhailla kevyen sarjan tuloksilla, eikä lainkaan siinä mielessä kuka olisi voittanut kenetkin, jos eri aikakausien miesten taitoja vertailtaisiin. (seuraavilla sijoilla 5. Freddie Welsh, 6. Barney Ross, 7. Tony Canzoneri, 8. Alexis Arguello, 9. Joe Brown, 10. Carlos Ortiz, 11. Ike Williams… legendoja kaikki tyyni).

Lehti rankkasi miehiä antamalla heille pisteitä eri kategorioissa. Vastustajien taso -nimisessä kategoriassa toimittajat olivat silloin antaneet sekä Leonardille, että Gansille vielä Duraniakin paremmat pisteet. Romun linjoilla täytyy sanoa, etten mäkään ole liki sadan vuoden takaisiin kapinoihin tarpeeksi hyvin perehtynyt, että varsinaista punnintaa voisin tehdä siitä miten Duranin vastustajat vertautuvat Leonardin voittamiin, saatika Gansin jo ylikin sadan vuoden takaisiin. Kukin kohtasi aikansa kevyessä sarjassa myös ne parhaat mahdolliset vastustajat, sen verran voitaneen julistaa. Tässä äijiä kunnioittamaan parit huimat tilastolukemat:

Joe Gans - mestarina 6 vuotta (5/1902-7/1908) - mestaruusaikana mestaruutta häviämättä yli 50 ottelua, joista kevyessä sarjassa vähintään ne 19, jotka on BoxReciin merkitty kevyen sarjan painoihin (tai vähintään ne 24, jotka BoxRecissä on merkitty otelluksi alle 140 paunaisina, jos haluaa pitää sitä numeroa tuon aikaisena sarjan rajana, huomioiden sen, että sarjan raja oli vuoteen 1909 asti mestaruusottelusta toiseen vaihteleva, muttei milloinkaan yli 140 paunaa), aikana jolloin suuresta osasta matseja ei ole punnitustuloksia säilynyt.

Benny Leonard - mestarina 7,5 vuotta (6/1917-1/1925) - mestaruusaikana mestaruutta häviämättä yli 80 ottelua, joista (ainakin) 13 matsia kevyessä sarjassa. Mestaruusaika sisältyy sellaiseen huimaan putkeen, joka alkoi Leonardin kärsittyä tappion juuri täytettyään 16 vuotta. Siitä eteenpäin hän iski seuraavan 10 vuoden aikana 169 matsia putkeen ilman tappiota (toki newspaper decision aikakaudella tappion käsite oli eri muotoinen kuin nykyään). Tuo putki katkesi tappioon välisarjan mm-ottelussa, jossa kevyen sarjan mestari Leonard diskattiin, kun hän oli iskenyt välisarjan mestarin Jack Brittonin lattiaan ja iski vielä kerran vastustajansa ollessa lattiassa.

Roberto Duran - mestarina 6,5 vuotta (6/1972-1/1979) - mestruusaikana melkein 40 matsia, joista 13 matsia kevyessä sarjassa. Niistä 12 voittoa keskeytyksellä, vain Edwin Viruetin kestäessä täyden ajan Duranin kyydissä, tämän ollessa kevyen sarjan kuningas. Noista Duranin 13 vastustajasta 4 oli sen hetken paras mahdollinen kevyt sarjalainen (Ken Buchanan nousi kehään puolustavana maailmanmestarina. Ray Lampkin ja molemmilla kerroilla Esteban De Jesus olivat otteluhetkellä sarjan parhaat mahdolliset haastajat). Kymmenen kolmestatoista oli kärkipään nimiä (Vilomar Fernandez ja Edwin Viruet olivat silloin kevyen sarjan top-viitosessa, Lou Bizzarro, Leoncio Ortiz ja Hector Thompson puolestaan sarjaa ylempänä Ringin listan miehiä kukin. Guts Ishimatsu Suzuki nousi hänkin pian Duran ottelun jälkeen kärkijoukkoon, WBC:n tunnustamaksi vyömieheksi ja lopulta aina Duranin ykköshaatajaksi asti). Duran teki kevyessä sarjassa erittäin kovassa seurassa erittäin kovaa jälkeä erittäin pitkään.

Duranin itsensä mielestä on varmaan ollut ilkeää ja ironista, että sillä listalla hänen edellää oli juuri nimi Leonard. Toinen Leonard, Ray Leonard, kun oli tietysti se kaikkein katkerin kilpakumppani hänen koko uraltaan. Ensin Duran oli Sugar Raylle katkera ja kateellinen koettuaan kultapojan saaneen häntä itseään enemmän rahaa ja julkisuutta paljon häntä vähäisemmillä meriiteillä, ja lopulta syvimmän haavan jätti tottakai se miesten välinen uusintaottelu, jossa Leonardin tanssiminen ja pelleily, tai varmaankin juuri se että hän kykeni kivinyrkin kanssa pelleilemään, ei lopulta mahtunut Duranin sietokyvyn rajoihin.

Sen listan kärkikaksikon miehiä yhdistää mun mielestäni yksi erittäin mielenkiintoinen asia. Se, että vaikka Benny Leonardin debyytin ja Roberto Duranin uran viimeisen matsin väliin mahtuu lähes kokonainen vuosisata, oli miehillä sama valmentaja. Ray Arcel seiosoi Leonardin kulmassa (mun ymmärtääkseni) jo 1920-luvulla, ja oli Duranin kulmassa vielä 1980-luvulla. Mun tekee mieli tähän fiilistellä pari tarinaa hänestäkin.

Arcel oli oikeastaan ainoa auktoriteetti sanomaan kumpi miehistä oli parempi. Varsinaista näiden miesten välistä vertailua en tiedä, että hän olisi milloinkaan lausunut julkisesti, mutta jonkin moisen tulkinnan voi tehdä siitäkin, että hän on jossain todennut, että kaikkien aikojen paras hänen näkemänsä nyrkkeilijä oli juuri Benny Leonard, Sugar Ray Robinsonin jäädessä niukasti kakkoseksi.

Arcel oli valmentajan tontilla aikamoinen tapaus ja oikeutetusti häntäkin on jossain kutsuttu kaikkien aikojen valmentajaksi. Arcel oli ensimmäisen maailmanmestarinsa valmentajana (Frankie Gennaro) jo 23-vuotiaana, ja viimeistä kertaa seisoi mm-ottelun kulmamiehenä vielä 82-vuotiaana (mestarin kulmassa Holmes-Cooney ottelussa). Arcelin pitkään uraan mahtuu parin vuosikymmenen taukkokin. 20-luvulta 50-luvulle hän oli aikansa maailman kuuluisimman salin, Stillman’s Gymin, ja sitä myötä koko nyrkkeilymaailman kirkkaimpien tähtien kulmassa. 50-luvun alussa hän aloitti myös promoottorina, yrittäen tehdä asiat nyrkkeilijöiden kannalta mahdollisimman oikein. Tämä ei istunut kovin hyvin silloin vallan kahvasta tiukalla otteella kiinni pitäneen New Yorkin mafian toimintamalleihin, ja niinpä Arcel järjestettiin viikoiksi sairaalaan parantelemaan kallonmurtumaa ja parin kymmenen vuoden pakkolomalle nyrkkeilyhommista. Arcel ei koskaan kannelut poliisille sitä, ketkä hänen vammauttamisensa takana olivat, vaikka varmasti tiesi kyllä. Se lienee ollut sitä entisen New Yorkin käyttäytymiskoodistoa. 70-luvun alussa Arcel houkuteltiin Väli-Amerikkaan katsomaan Panaman hiomatonta timanttia. Se reissu riitti. Ray Arcel oli takaisin nyrkkeilyssä. Hän oli löytänyt nyrkkeilijän, jonka valmentamisesta ei voinut kieltäytyä.

Arcelista on kirjoitettu myös tällainen tilasto, jonka numerot ovat varmasti vain viitteelliset, mutta, jonka viesti on silti selvä: Hän valmensi 65 vuotta, 2000 nyrkkeilijää, 20 maailmanmestaria, ja 0 kertaa hänen nyrkkeilijänsä koki kehässä pahoja vaurioita. Hänen sanotaan arvostaneen nimenomaan sitä, miten kaikkein parhaimpien nyrkkeily vaivatta virtasi tai soljui heidän ajatuksistaan, jotka olivat aina askeleen edellä vastustajiensa ajatuksia. Sitä miten loistavimmat erottuivat kehässä ajatuksillaan, eivät niinkään fyysisillä tai teknisillä avuillaan.

Arcel tiesi nyrkkeilystä mahdollisesti enemmän, kuin kukaan. Silti hänen ei tarvinnut opettaa kaikkein parhaille oppilailleen mitään. Tai niin hän ainakin vaatimattomana vanhan maailman herrasmiehenä asian itse ilmaisi. Leonardin valmentamisesta häneltä on tällainen sitaatti: ”You didn’t have to be a great trainer to work with a Barney Ross or Benny Leonard, these guys were natural”. Duranin valmennuksesta puolestaan tämä: ”Nobody had to teach Duran how to fight. The first day I saw him - not in New York, I saw him in Panama - I told everybody around him, ‘Don’t change his style. Leave him alone. I don’t want anybody to ever tell him what to do. Let him fight.”.

Vuoden 1988 ja sen Ringin listauksen jälkeen edellisen 30 v aikana kevyen sarjan kärkinimenä on nähty useampikin lajin tuoreemmista legendoista. Tonttia on miehittänyt vuoroin Chavez, Whitaker, DeLaHoya, Mosley, Mayweather, Marquez, Crawford ja Lomachenko.

Kun ajatellaan sitä pOKE:n kysymystä ”Kenen saavutukset ja lista kestäisi vertailun?”, niin täytyy olla jälleen Romun kanssa samaa mieltä, siinäkin että näistä huimista nimistä vain Pernell Whitakerin aika kevyessä sarjassa (saavutukset ja lista -mielessä) kestää missään määrin vertailun varhaisempien aikojen legendojen Duranin ja Leonardin kanssa.

Whitaker iski sarjassa 7 ottelua ollessaan kevyen sarjan hallitsijana/kärkinimenä. Aika Ringin kevyen sarjan listan kärjessä kesti 3 vuotta (6/1989-2/1992) (kesällä 89 Ring-lehti oli hetken telekalla, mutta sarjan kärkipaikka vaihtui Chavezilta Whitakerille ilmiselvästi sillä hetkellä, kun Chavez siirtyi ylempään sarjaan).

Tuon ajanjakson kaikki 7 Pernellin kevyen sarjan vastustajaa olivat top-10 tasoa, ja Ringin listauksia tuijottamalla jopa top-6 miehiä (Jorge Paez oli silloin Ringin kevyen sarjan listan sijalla 3, Freddie Pendleton 4, Anthony Jones ja Poli Diaz 6). Kaksi kertaa Sweet Pea kohtasi sarjan parhaan mahdollisen vastustajan (Jose Luis Ramirez ja Juan Nazario olivat otteluhetkillä Ringin sijalla nr.2), ja myös Azumah Nelson-ottelu voidaan tulkita ”saman arvoiseski” (Nelson oli otteluun lähdettäessä yhtä sarjaa alempana maailman ykkönen). Whitaker voitti kaikki aikansa merkittävät aakkosvyöt (WBA, WBC, IBF) itselleen tuolla matkalla. Hän hävisi urallaan vain yhden ottelun kevyessä sarjassa (monen mielestä pöyristyttävän huonolla tuomiolla Jose Luis Ramirezille miesten ensimmäisessä kohtaamisessa). Se on todella huimaa tilastoa se.

Whitakerin huimasta voittoputkesta huolimatta saattaa se hänen kevyen sarjan hallintakausi kuitenkin jäädä edeltäjiinsä nähden vähän vajaaksi, eikä ainakaan riitä heidän meriittejään ohittamaan. Laitetaan tähän vaikka tällasina numeroina:

Pernell Whitaker - kärjessä 3 vuotta (6/1989-2/1992) - 7 matsia, 3 x vastassa paras, 7 x vastassa top-10.
Roberto Duran - kärjessä 6,5 vuotta (6/1972-1/1979) - 13 matsia, 4 x vastassa paras, 10 x vastassa top-10.
Benny Leonard - kärjessä 7,5 vuotta (6/1917-1/1925) - 13 matsia (ainakin), aikana ennen arvolistojen keksimistä.
Joe Gans - kärjessä 6 vuotta (5/1902-7/1908) - 19 (tai 24) matsia (ainakin), aikana ennen arvolistojen keksimistä.

Kuten Whitaker, myös Gans, Leonard ja Duran voittivat hekin kaikki aikansa merkittävät kevyen sarjan vyöt. Gansin ja Leonardin vyöt eivät tarvinneet tuekseen kirjaimia, Duran otti sekä WBA:n, että WBC:n vyöt itselleen. Whitaker tosiaan hävisi urallaan vain yhden ottelun kevyessä sarjassa. Leonard ei hävinnyt aikuisiällään yhtään kevyen sarjan ottelua. Duran ei hävinnyt kevyessä sarjassa koskaan.

”Kaikkien aikojen suurin” on aina jossain määrin makuasia, vaikka sitä kuinka haluaisi tilastoilla yrittää mitata. pOKE:n sin dudas -kysymykseen mun vastaus olisi, että kyllä Manos de Piedran rinnalle muitakin mahtuu, tosin vain kaksi (tai korkeintaan kolme).

Jos mietitään kuka oli paras, sanan siinä merkityksessä, että voittaisi muut yksittäisessä ottelussa, niin siitä saadaan tietysti monenlaistakin mielipidettä. On mahdollista täysin perustellusti olla sitä mieltä, että kuka tahansa tuosta tuoreempien legendojen nimilistasta olisi voittanut kevyessä sarjassa kaikki muut koskaan. Varsinkin nimiin Whitaker, Chavez, Mayweather, Pacquiao ja Lomacenko vannojia varmasti löytyy. Sellaisessa paremmuus mielessä, mä hyppään mielelläni pOKE:n kelkkaan ja ottaisin Panaman kivinyrkin minä päivänä tahansa, ketä vastaan tahansa.

Luetteloiden ystävänä mä halusin tähän askarrella myös noiden yllä mainittujen tuoreempien suurmiesten osalta ne heidän kevyen sarjan listan kärjessä viettämänsä ajat:
Julio Cesar Chavez - 1,5 vuotta (12/1987-5/1989)
Oscar DeLaHoya - 1 vuosi (5/1995-3/1996)
Shane Mosley - 1 vuosi (5/1998-6/1999)
Floyd Mayweather - 2 vuotta (4/2002-5/2004)
Juan Manuel Marquez - 3,5 vuotta (9/2008-4/2012)
Terence Crawford - 1 vuosi (9/2014-5/2015)
Vasyl Lomachenko - toistaiseksi 1,5 vuotta (5/2018-11/2019)

JM Marquezille tekee mieli lisätä sellainen kunniamaininta, että vaikka ottelumäärä ei riitä historian legendojen rinnalle, niin laatuvaatimuksien osalta kovempaa jälkeä ei olisi voinut häneltäkään vaatia. Marquez otteli 4 ottelua kevyen sarjan kärkipaikalla. Niistä 3 kertaa vastassa oli sen hetken paras mahdollinen vastustaja (Joel Casamayor, Juan Diaz ja Michael Katsidis) ja se neljäskin oli edellis vuonna vuoden otteluksi valitun matsin uusinta (Juan Diaz II). Kevyen sarjan matsiensa välissä kevyen sarjan maailmanmestari JMM kävi haastamassa kahta sarjaa ylempänä sen sarjan silloin tauolta kehiin palaavan mestarin Floyd Mayweatherin.

Mielenkiintoisena pointtina myös se, että se tän nykyaikamme kaikkein suurin lajilegenda Manny Pacquiao ei koskaan ollut kevyen sarjan kärjessä. Hän harppoi sarjan ”yli” nuijimalla musertavan ylivoimaisesti yhden sarjan vyömiehistä David Diazin, ja oli jo pian välisarjassa nuijimassa edellisen aikakauden legendan DeLaHoyan ja alemmassa välisarjassa sen hallitsijan Hattonin. Sinä aikana, kun Pacquiaon nimi Ringin kevyen sarjan listoille kirjattiin, oli sarjan kärkipaikka ensin Kuuban Joel Casamayorilla ja sitten tämän voittaneella Juan Manuel Marquezilla. Ringin (ja oikeastaan ihan koko nyrkkeilymaailman) mielestä pound-for-pound listojen kärkisija kuului silti tuolloin Pacquiaolle.

Tässä vielä se neljän sarjan maailmanmestari -kommenttiin liittyvä saivartelu, jolla en tohtinut aloittaa:

Duran voitti kevyen sarjan maailmanmestaruuden voittaessaan hallitsevan maailmanmestarin Ken Buchananin 1972.

Duran voitti välisarjan maailmanmestaruuden voittaessaan hallitsevan maailmanmestarin Ray Leonardin 1980.

Kun Duran voitti alemman keskisarjan WBA-liiton (maailmanmestaruudeksi kutsuman) vyön Davey Moorelta 1983, maailman parhaaksi sarjassa oli arvostettu maailmanmestari Thomas Hearns, ja seuraavaksi hänen jälkeensä Wilfred Benitez, joka oli juuri edellisenä vuonna voittanut alemman keskisarjan ottelussa Duranin. Duran ei ollut milloinkaan alemman keskisarjan ykkönen, eikä sen sarjan todellinen maailmanmestari. Moore-voitto oli silti aivan mahtava suoritus ja yllätys silloin etukäteen liian vanhaksi leimatulta Panaman kivinyrkiltä. Ja ottelu on kiistatta yksi tärkeä osa Duranin legendaa.

Kun Duran voitti keskisarjan WBC-liiton (maailmanmestaruudeksi kutsuman) vyön Iran Barkleyltä 1989, maailman parhaaksi sarjassa oli arvostettu Sumbu Kalambay, jolle esim. Ring-lehti oli antanut mestarin vyönsä, perustuen hänen kaikkia muita kärkimiehiä parempaan päänahkakokoelmaansa, olihan hän voittanut muun muassa juuri Barkleyn keskisarjan ottalussa vajaa puolitoista vuotta aikaisemmin. Kalambayn jälkeen toiseksi korkeimmalle oli yleisesti arvostettu voittomaton Michael Nunn. Nunnin ja Kalambayn keskinäisessä ottelussa, noin kuukausi Duran-Barkley ottelua myöhemmin, voidaan sanoa pelissä olleen keskisarjan todellinen maailmanmestaruus. Duran ei ollut milloinkaan keskisarjan ykkönen, eikä sen sarjan todellinen maailmanmestari. Barkley-voitto oli silti aivan mahtava suoritus ja jättiyllätys etukäteen aivan liian vanhaksi luullulta entiseltä kevyen sarjan kuninkaalta. Ottelu on kiistatta yksi tärkeä osa Duranin legendaa.

Roberto Duran oli yksi kaikkien aikojen suurimmista, ja kahden sarjan maailmanmestari.
1 x
Marcello Salas
Journeyman
Viestit: 485
Liittynyt: 06.08.2019 14:59

19.11.2019 14:20

Tässä yllä tuli melkonen tietopaketti. Kiitokset näistä.

Ray Arcel oli mielenkiintoinen persoona ja guru nyrkkeilyvalmennuksessa.

https://boxrec.com/media/index.php/Ray_Arcel
http://www.ibhof.com/pages/about/induct ... arcel.html
http://www.boxing.com/ray_arcel_the_dea ... m_all.html



Viimeksi muokannut Marcello Salas, 23.11.2019 12:30. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
0 x
Marcello Salas
Journeyman
Viestit: 485
Liittynyt: 06.08.2019 14:59

19.11.2019 15:33

Thomas "Hitman" Hearns,
THoma Hearns Chopping Cross & Flicker Jab Explained - Technique Breakdown.
Esiintyi ainakin viidessä eri painoluokassa. Aloitti uransa välisarjassa, johon oli poikkeuksellisen pitkä ja hänellä ol muutenkin pitkät kädet, vahvuutena oli ulottuvuus.
Hearnsin tavarmerkit olivat tuhoisa oikean käden lyönti, voimakas vasen koukku, erikoinen otteluasento; hän piti yleensä vasenta kättään normaalia alempana houkutellakseen vastustajan iskujenvaihtoon, ja mahdollistaakseen jabin lyönnin eri kulmista, tekniikkkaa nimitettiin flicker jab, "välähtävä jabi"


Marvin" Marvelous" Hagler. Pystyi ottelemaan oikea-ja vasenkätisenä, löi tasapainoisesta asennosta molemmilla käsillä, vaihteli lyöntikulmia, "gasellimaisen"nopea ja painava etummaisen käden jabi suora tai koukku, jolla otti vastustajan kiinni, mittasi etäisyyden ja perään tuli takakäden lyönti ja kombot. "Gaselli jabi" oli uniiikkitekniikka. Hagler hallitsi etäisyydet, pystyi ottelemaan kaukaa, puolietäisyydeltä ja läheltä. Taitava liikkumaan kehässä, vaihteli liikkumissuuntia yllättävästi, älykäs nyrkkeilijä yhdistettynä tyrmäävään voimaan. Otteli koko uransa keskisarjassa.
Marvin Hagler's Stance Switches & Gazelle Jab Explained - Technique Breakdown
0 x
Marcello Salas
Journeyman
Viestit: 485
Liittynyt: 06.08.2019 14:59

02.02.2020 19:16

Mihinkä hävisi tämä Hot Prospectiksikin kutsuttu Romeo Romaneo. Nimessä on Casanovaa italiasta hurmuria, mykkäelokuvien tähteä Valentinoa, ja Shakaspearesta tuttu Romeo. Loppuko ura loukkaantumiseen, vai veikö mallin työt, elokuvaura, rupesko kehonrakentajaksi tms. vai loppuko vaan kiinnostus ammattinyrkkeilyyn ja motivaatio treenaamiseen. Kireän oloinen ja lihaksikas tyyppi kropaltaan, onko vähän liiankin kireä, voisi kuvitella, että jatkuvasta treenaamisesta on tullut ns. pakkomielle ja on tullut nuorelle jannulle burn out.
https://boxrec.com/en/proboxer/668419

Treenejä vetää Romeolle Spencer Oliver joka oli kova luu kehässä, entinen euroopan mestari. mutta joutui tyrmätyksi ja vietiin ensihoidon jälkeen tajuttomana sairaalaan Jos muistan oiken, niin matsissa tunsi, että kaikki ei ole kohdallaan, tunsi itsensä huonovointiseksi ja iskut rupesi vaikuttamaan, iskunkestävyyden kanssa ei ollut koskaan ollut ongelmia, ennenkuin tässä matsissa, Erässä 10 tuli sitten kova oikea koukku joka sammutti valot. Veritulppa oli tullut aivoihin. Ensihoitajat hoiti 15 min kehässä, ennenkuin vietiin sairalaan tajuttomana, veritulpan poistamisen jälkeen toipuminen alkoi., nyrkkeilyura jäi ja viimeiseksi matsiksi jäi tämä Sergey Devakovia käyty matsi. Työskentelee nykyään kommentaattorina, isännöi Jake Woodin kanssa "pound for pound" nyrkkeily podcastia ja vetää Edgwaressa Lontossa nyrkkeilykoulua.
https://boxrec.com/en/proboxer/20743



0 x
Marcello Salas
Journeyman
Viestit: 485
Liittynyt: 06.08.2019 14:59

30.03.2020 14:27

Mihin Tommy Morrison olisi yltänyt nyrkkeilyurallaan, kun parhaimmat vuotensa ammattiuralla tuhlasi juhlimiseen, nautintoaineiden ja huumeiden vetämiseen,silti tulosta tuli. Mihin hän olisikaan yltänyt, jos olisi panostanut aivan täysin nyrkkeilyuraansa, keskittynyt harjoitteluun ja jättänyt ns. villin juhlimisen ja bilettämisen vähemmälle. Väittäisin, että Tommy Morrison oli yksi 80-90 luvun raskaansarjan lahjakkaimmista ottelijoista, jonka ura meni alas niinkuin vessanpöntöstä vetäen, olisi tarvinnut perään katsojan ja kaitsijan ammattiuran "villeinä vuosina", jolloin Tommylla lähti homma lapasesta, kuten tältä palstalla aikaisemmin mainitulla Ike Ikeabuchilla. Molemmat olivat samankokoisia fyysiseltä kooltaan ja vahvoja jannuja yhdistettynä nyrkkeilytaitoon.
Kumpaakin yhdisti lahjakkuus ja valtava potentiaali.

Tommyhan lähti aika vaatimattomista oloista, ennen 13 vuotiaana alkanutta amatööriuraa muistelen hänen otelleen maksetuissa katutappeluissa murrosiän kynnyksellä, valehteli ikänsä, että pääsi näissä ottelemaan, oli aika isokokoinen ikäisekseen joten bluffi meni läpi.
13-19 vuotiaana otti osaa kaikenlaisiin amatööriskaboihin, oli todella aktiivinen, otteli paljon ja amatööriura päättyi koviin lukemiin.
Amatööriaikoina hiottu taito, nopeus ja tekniikka yhdistettynä tyrmäävään voimaan teki jälkeä myös ammattikehissä, pystyi lyömään monipuolisesti runkoon ja päähän, arsenaalista löytyi myös hyvä ja tarkka jabi, hän oli myös fyysisesti vahva. Yksi raskaansarjan historian parhaimmista vasemmista koukuista oli Morrisonin ase, jonka kaivoi hädän hetkellä, kuten esimerkiksi Donovan "Razor " Ruddock vastaan käydyssä matsissa.
Nostetta uralle tuli tietty Rocky elokuvassa esiintyminen vuonna 1990, jossa esittää lupaavaa nuorta raskaansarjan ottelijaa, jonka pää menee pyörälle menestyksestä. Taisi juuri käydäkin Tommylle itselleen näin.
Brutaalinen tyrmäystappio Merceriä vastaan, hallitsi ottelua, kunnes päättyi todella brutaalisti, kaasutteli itsensä hapoille ja kuntopuoli rupesi pettämään. Matsin ratkaisu tuli vitoserässä kehänurkkauksessa Morrison veti tilanteesta ohi naama kehätolppaa kohti, kääntyi ja jäi vastustajan pommitettavaksi , Mercer käytti tilanteen kliinisesti ja veti brutaalisti ulos, meni sisään monta kovaa pommia.
"Iäkästä" Foremania vastaan otteli hyvin ja uskalsi haastaa, otteli välillä aika rohkeasti ja Morrisonille tuli ansaittu UD-voitto.
Käänteen tekevä uralle ol ekan erän shokki KO-häviö Bentiä vastaan. Lennox Lewisia vastaan oli vailla mahdollisuuksia, näkyi sitten kehässä karulla tavalla "huonon harjoittelun tulos", olisko tämä Hiv-tartunta jo jyllännyt Morrisonin kropassa , että ei jaksanut enää harjoitella, eikä saanut enää itsestään läheskään parasta irti.

Uran loppu oli tosiaan traaginen, todettiin Hiv-positiiviseksi 1996, jonka jälkeen hänen talonsa poltettiin, joten amerikoissa ei oikein tykätty "suuren valkoisen toivon" Hiv-tartunnasta ja Tommy ajautui myöhemmin huumeiden välittäjäksi yms.

Tommy Morrisonin pojat Trey Lippe Morrison ja Mckenzie Morrison seurasivat isänsä jalanjälkiä raskaassa sarjassa, mutta eivät yllä isänsä saavutuksiin, ammattinyrkkeilyn pariin ovat kuitenkin päätyneet.
https://boxrec.com/en/proboxer/678288
https://boxrec.com/en/proboxer/699496

https://boxrec.com/media/index.php/Tommy_Morrison
https://boxrec.com/en/proboxer/1465








Toinen äijä Michael Grant, "talo vaikka perustuksia". Atleettinen, urheilullisesti lahjakas, fyysisesti vahva, "härän voimat" omaava 201 cm/115 kg. Helvetin iso äijä, pääsi noillakin lahjoilla aika pitkälle, mutta ei löytynyt semmoista valkkua ammattikehistä joka olisi saanut Grantista enemmän irti tai saanut iskotettua nyrkkeilyn hienouksia.
Tätä yritti Don Turner, Teddy Atlas, Buddy Mcgirt ammattikehissä siinä onnistumatta. Yritti päästä huipulle liian nopeasti, heikkojen perustuksien päälle yritettiin kasata talo liian nopeasti. Kuitenkin pääsi MM-otteluun ja vuoli muutaman miljoonan "kipurahoja". Lewis hoiteli ammattimiehen tyyneydellä, ekassa erässä käytti luvunlaskusssa useamman kerran ja tokassa viimeisteli lähietäisyydeltä painoi vasemmalla kädellä Grantin päätä alas ja oikealla tyrmäysisku uppercut leukaan, Grant tipahti kuin märkä rätti.
Esimerkiksi Tommy Morrison otteli reilu 200 amatöörimatsia, ennen siirtymistään ammattikehiin versus Grantin toistakymmentä amatöörimatsia.
Grantin uraa eteenpäin viemään lähtenyt manageri Bill Clayton, joka oli tullut tunnetuksi Mike Tysonin ja Tommy Morrisonin taustajoukoista.
http://ammattinyrkkeily.net/nyrkkeily.p ... erustuksia

Jos verrataan Grantia ja Heleniusta, niin Grantin talo romahti kerralla.
Heleniuksen talon perustukset ovat olleet kunnossa, mutta rakennettuun taloon on tullut käytöstä johtuvia virheitä, joita on sitten jälkikäteen korjailtu ja rempattu uudestaan, toivotaan, että rempattu talo on taas ns. asuttavassa kunnossa.



0 x
Marcello Salas
Journeyman
Viestit: 485
Liittynyt: 06.08.2019 14:59

04.08.2020 08:25

Rapid fire Chris Byrd
http://ammattinyrkkeily.net/nyrkkeily.p ... aitoniekka

Chris Byrd vs Ariel Hernandez. Ennen kisjoja Byrdin isä oli varma, että poikansa tuo kultamitalin kisoista. Kädet alhaalla hymyiillen vastustajalle. Viimeinen puristus jäi puuttumaan kun kuubalaisen nyrkkeilykoulun kasvatti osui suorillaan tarkasti. Kahden taitavan vasurin kohtaaminen, josta Byrdille tappio.
0 x
Vastaa Viestiin