Missä suomalaiset iskijät ovat jäljessä?

Ammattinyrkkeilyyn keskittyvä keskustelufoorumi.

Valvoja: WEBMASTER

sofokles
Brawler
Viestit: 786
Liittynyt: 28.06.2008 22:59

09.03.2009 22:16

....
Viimeksi muokannut sofokles, 02.06.2009 11:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
0 x
taneli
Journeyman
Viestit: 221
Liittynyt: 17.03.2006 19:35

09.03.2009 22:23

MikkoM kirjoitti: Minun mielestäni pelkästään Asikainen ja Tolppola eivät toimi esimerkkeinä suomalaisesta valmennuksesta sen laajemmin. Kyllä otannan pitäisi olla hieman suurempi. Oletko nähnyt noiden maintsemieni amatöörihuippujen otteluita? Ovatko he mielestäsi jäykkiä?
Lisäisin esimerkkeihin ammattilaisista Sami Elovaaran. Samppa oli parhaimmillaan liikkeissään raskaan kaveriksi sulava ja löi monipuolisesti. Tämä huolimatta siitä ettei Samppa oikea raskassarjalainen edes ole vaan punteilla turvotettu cruiseri. Siitä huolimatta rentous ja liike oli vähintäänkin hyvää tasoa.
0 x
Avatar
Iskukone
Contender
Contender
Viestit: 3145
Liittynyt: 16.04.2008 17:55

09.03.2009 23:23

SM-kisat ainakin näyttivät sen että mitään kovin loisteliasta lähitulevaisuutta ei kotimaisessa nyrkkeilyssä amatööripuolella ole odotettavissa. Ainoana valopilkkuna tosin Ville Hukkasen erinomaiset otteet kehässä.
0 x
olli
Brawler
Viestit: 509
Liittynyt: 30.05.2006 22:24

10.03.2009 01:02

Mun mielestä toi Asikaisen menestys näkyy nyrkkeilysaleilla (otanta on tosin kovin pieni) edelleen. Suurempi kysymys lienee että miten me saadaan porukka pysyyn siellä. Ettei joku lahjakas nyrkkeilijä lähde jonkun muun lajin pariin. Nykyisin kun nyrkkeilyä ja muita kamppailulajeja treenataan samoissa tiloissa onkin toi mun mielestä kasvava ongelma ettei esimerkiksi ammattilais vapaaottelija, potkunyrkkeilijä tai thai-nyrkkeilijä saa otella nyrkkeilyssä ammattilaisena. Lahjakkaan jampan on tosi helppoa (=helpompaa kuin aikaisemmin) siirtyä vaikka ottelemaan ammattilaismatseja vaparissa ja jos nyrkkeilyseura ei ole kovin takapajuinen voi käydä vielä niissäkin treeneissä. On iso kysymys et miten nyrkkeilyä saadaan tehtyä houkuttelevammaksi kuin muita kamppailulajeja? Että saadaan Asikaisia ja Tolppoloita vielä tulevaisuudessakin. Mun mielestä hyvät esikuvat (ks. edellä mainitut) vaikuttaa totta kai. Mutta nykyisellään me ei voida tarjota ammattilaisuutta sellasille jätkille jotka ottelee "ammattilaisena" jossain muussa lajissa. Se on mun mielestä iso miinus. En usko et saataisiin nykyisiin ammattikehiin uusia asikaisia nykyisistä muiden lajien ammattikamppailijoista (mielenkiintoisia persoonia kyllä). MUTTA uskon et toi mahdollisuus otella ammattilaisena sais jengin paremmin jaksamaan käydä nyrkkeilyharjoituksissa. Ettei porukka suoraan vaihda lajia, vaan tekee vähän molempia. Siinä tulee motivaatiotakin erilailla esimerkiks käydä SM-kisoissa kun tietää et joskus mä voin ehkä tehdä tätä ammattilaisena. Eikä niin ku nyt että muiden kamppailulajien eliitille siitä on tehty mahdottomuus. En usko että sitä jaksaa panostaa nyrkkeilyyn samalla tavalla. Pahoittelen jos pointtini jäi epäselväksi. Väsymyksen piikkiin...
0 x
Avatar
Gyokuro
Brawler
Viestit: 764
Liittynyt: 13.10.2004 22:10

10.03.2009 10:43

XFaitteri kirjoitti:Jos puhutaan laajemmin suomalaisesta urheilusta, niin suomalaisten lasten vähäinen liikkuminen alle viisitoista vuotiaina on iso iso ongelma taidon ja vauhtikestävyyden oppimisessa. Hermosto kasvaa lopulliseen muotoonsa kahteentoista ikävuoteen mennessä. Jos siihen asti on pelannut xboxia ja äiskä vienyt autolla kouluun sekä iskä futistreeneihin, niin on aika kovan työn takana nousta kovallakaan työllä urheilussa huipulle.
Tämä on totta. Sen näkee jo melkein nyrkkeilytossujen sitomisesta, että onko junnulla takana monipuolisessa liikunnassa kehittynyt koordinaatio, vaiko onko nyrkkeily ensimmäinen harrastus, jota tullaan koittamaan 15- vuotiaana, silloinkin monesti koska se on suositumpia urheililajeja halvempaa. Monesti, ainakin omiin kokemuksiini perustuen, uusille tulokkaille on ylipainoa kertynyt aika tavalla, tai sitten PlayStation anemia on riuduttanut aivan varjoksi, joten kaikesta näkee, että liikuntaharrastukset ovat jääneet pahasti taka-alalle. Aika harvoin enää salille saapastelee sellaista selkeästi urheilullista nuorta, joka keroo pelaavansa aktiivisesti jalkapalloa, jääkiekkoa, koripalloa tai harrastavansa myös painia, judoa ym., kuten omassa nuoruudessani oli. Nykyään futaajat, lätkänpelaajat ym pysyvät omien lajiensa parissa, koska siellä on monesti jo pikkupojista lähtien niin kiivas harjoittelutahti, että muuhun ei jää enää aikaa. Nyrkkeilyn pariin tulee siksi monesti pelkästään niitä, jotka eivät noihin karkeloihin mahdu. Poikkeuksena tästä voidaan mainita entisten nyrkkeilijöiden omat jälkikasvut, joihin tälläkin hetkellä suuri osa Suomen nyrkkeilyn tulevaisuudesta nojaa. Loistava esimerkki kiinnostuksesta eri lajeja kohtaan on vaikka se, että jos meidän salille saadaan kohtalaisella mainostamisella kauden alkuun maksimissaan 20 uutta tulokasta, niin erään nimeltä mainitsemattoman erään thainyrkkeilyporukan alkeiskurssille tuli väkeä n. 200 ja heidän mainostamisensa ei ollut sen kummempaa kuin meilläkään. Mistä kiikastaa ? Sama ilmiö on nähtävissä potkunyrkkeilyn puolella.

Mitä taas tulee valmentamiseen ? Mielestäni Suomessa on loistavia valmentajia, joiden valmennuksesta tulee edelleen loistavia nyrkkeilijän alkuja, jotka kuitenkin resurrssien puutteiden vuoksi ovat jääneet ja monet tulevat edelleen jäämään samasta syystä raakileiksi. En usko, että näillä harrastajamäärillä ja satsaamisella, jotka nyrkkeilyssä on ollut käytettävissä, on juurikaan ollut parempaan mahdollisuuttakaan. Kun ottaa huomioon sen, kuinka marginaalinen laji nyrkkeily Suomessa on ja kuinka kova on vetovoima kilpaileviin lajeihin, niin siihen nähden olemme pärjänneet varmasti realistisesti asetettujen tavotteiden mukaisesti. Nyt vasta, kun puitteita ollaan alettu tosissaan kehittämään ( Team London ), niin voidaan alkaa realistisesti odottamaan, että tämä Suomessa oleva valmennusosaaminen alkaa kantamaan hedelmää. Eikä sitä varmastikkaan huononna yhteistyö Pietarin kanssa. Vuosia tavoitteiden asettelu oli suurelta osin haihattelua ja vanhojen muistelua, vaikka jokunen huippulahjakas siltikin löysikin tiensä huipulle, mutta kuka oikeasti pystyi asettamaan heille realistisesti sellaisia tavoitteita kuin viime vuosina ollaan asetettu ? Olivatko tavoitteet ennemminkin ristiriidassa satsauksiin nähden, vai jäivätkö ne vain saavuttamatta satsauksista huolimatta ?

Kun puhutaan rentoudesta, niin puhutaan itseluottamuksesta ja kokemuksesta. Jos rentoutta ei löydy paikallisissa salikisoissa, niin se tarkoittaa suurelta osin sitä, että paikallisissa salikisoissa ei olla käyty tarpeeksi. Sama yhtälö toimii kansainvälisissä kisoissa. Jos nyrkkeilijällä ei ole vertailupohjaa omaan taitotasoonsa tietyn tasoisissa kisoissa, niin se tuo epävarmuuden, liiallisen jännittämisen ja sen mukana rentous häviää. Siksi ensikertalaisen puhutaankin usein hakevan vain kokemusta ( psyykkiselle puolelle ), koska tilanne on hänelle uusi. Toki edellytyksenä tälle on se, että nyrkkeilijä on saavuttanut karkeloihin vaadittavan fyysisen taitotason, että edes teoriassa oisi mahdollisuuksia pärjätä. Otteluttamisessa olisikin mielestäni hyvä käyttää samaa metodia kuin harjoittelussa yleensäkin. Tavoitteet tulisi asettaa kunkin kauden alussa ja toiminnan tulisi tukea tavoitteisiin pääsyä, mutta ennen kaikkea tavoitteiden asettelun tulisi tukea kehitystä pidemmällä tähtäimellä. Fyysinen oppiminen on tärkeää, mutta psyykkinen puoli on vielä tärkeämpää. Siksi on erittäin tärkeää, että fyysisen oppimisen tavoitteet on aseteltava siten, että ne tukevat psyykkistä kehitystä. Jos tässä ilmenee jatkuvasti ylilyöntejä, niin se heijastuu silloin negatiivisesti itseluottamuksen kehitttymiseen, motivaatioon ym.

Jos tavoitteena on esimerkiksi osallistua ensimmäisiin salikisoihin, niin mielestäni ei ole mitään järkeä hyväksyä ensimmäiseen otteluun vastaan kaveria, jolla on 20 ottelua takanaan, vaikka usko oman suojatin kykyihin olisi mitä. Vaikka kaverin taitoa oltaisiinkin saatu testattua salilla laadukkaalla sparrilla ja siitä saadut näytöt olisivat hyvät, niin psyykkisiä reaktioita ottelutilanteeseen ei olla testattu vielä koskaan, joten reaktiot ovat siis täysi arvoitus. Jos tällaisessa tilanteessa hyväksytään vastustajaksi liian kokenut/hyvä kaveri, niin tavoite täyttyy kilpailuihin osallistumisen kannalta, mutta tukeeko se silloin kaverin omaa kehityskaarta, jonka pitäsi olla se tärkein asia ja jonka ei suinkaan pitäisi loppua tai notkahtaa ensimmäisissä kisoissa valmentajan virhe-arvioinnin vuoksi otettuun törkeään pistetappioon tai pahimmassa tapauksessa kesketytstappioon. Kehitys pitääkin saada nousujohteiseksi pitkällä tähtäimellä, jotta paras mahdollinen tulos saavutetaan psyykkisesti. Siksi puhutaan monesti viiden vuoden suunnitelmasta. Miksi romuuttaa tai palata alkuun projektissa liian kiireen vuoksi. Nyrkkeilijälle pitää antaa aikaa muutoksiin. Psyykkistä kaarta tulee tukea fyysisen puolen tooiminnalla, eikä päinvastoin. Kyseessä on aivan sama tilanne, kun olettaisi, että kaveri osaa ensimmäisissä treeneissä jo saman verran ja hänellä olisi sama tietotaito kuin kolme vuotta lajia harrastaneella.

En tarkoita luonnollisesti sitä, että pitäisi haalia vain varmoja voittoja, vaan sitä, että välillä voi ottaa hiukan suuremmankin askeleen ja valita hiukan kokeneemman/paremman kaverin, mutta ylilyöntejä tulisi välttää. Monesti tappiollakin, jos valmentaja osaa tappion psyykata positiiviseksi kokemukseksi, on kehittävä psyykkinen vaikutus. Tällöin tappio pitää kääntää osoitukseksi siitä, että kuinka lähellä nyrkkeilijä oli tappiostaan huolimatta paremman kaverin tasoa, vaikka paremmalla oli kokemusta kovemmista kisoista roppakaupalla, tai vakuuttelemalla sitä, että tappio johtui ainoastaan yhdestä osatekijästä, jonka kuntoon saattamisella olisi otettu voitto kotiin. Tappion analysointi ja sen perusteella tapahtuva motivointi jatkoa varten ovatkin monesti loistava tapa kehittää ottelijan psyykettä, ellei tasoero ottelussa sitten ollut liian suuri. Koettu verilöyly ei kehitä psyykkistä puolta koskaan, varsinkaan nuoren nyrkkeilijän tapauksessa.

Siksi kun puhutaan suomalaisten nyrkkeilijöiden jäykkyydestä ja rentouden puuttumisesta, niin se suurelta osin johtuu mielestäni juuri edellä mainitusta. Kaverit pannaan liian raakoina liian koviin paikkoihin. Vaikka fyysiset edellytykset olisivatkin, niin psyyke laahaa liian vähäisen kokemuksen vuoksi perässä. Rentous ottelussa = itseluottamusta, joka on saavutettu positiivisilla kokemuksilla vastaavan tasoisissa otteluissa.

Ja vaikka tämä nyt ei aivan suoraan tähän asiaan liitykkään, niin kirjoitan sen tänne kuitenkin, koska tämä on merkittävä tekijä nuoren nyrkkeilijän kehityksen nousujohteisuudessa. Lisäksi se luo monesti ulkopuolisille ainakin osan lajin imagosta;
Arvostelutuomarityöskentely on ensisijaisen tärkeässä roolissa tässä asiassa. Oikeudenmukaiset tuomiot on ehdoton edellytys edellä kuvatun kehitsykäyrän mahdollistamiselle. Ja vaikka luonnollisesti nyrkkeilyn parissa on hyviäkin arvostelutuomareita, niin on roppakaupalla vielä niitäkin, joille oman kylän pojan voitto on niin tärkeää, että oikeudenmukaisuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
On aivan eri asia selittää nuorelle, että hävisit, koska se ja se ei oikein onnistunut, kun se, että hävisit koska arvostelutuomarit nyt jostain syystä arvostivat enemmän vastustajan osumia. Eivät nuoretkaan tyhmiä ole. Kerran pari voi mennä tekosyyt läpi, mutta jos joutuu monesti otteluiden jälkeen paikkailemaan samalle kaverille arvostelutuomareiden kotiinpäinvetoja, varsinkin nuorelle nyrkkeilijälle, niin mitä luulette, että siitä seuraa ? Nuoren motivaatio loppuu, hän lopettaa tai siirtyy harrastamaan lajia, jossa vallitsee oikeudenmukaisuus tuomioissa, tai ainakin mielenkiinto kilpailuemiseen loppuu. Eli se, joka oikeasti oli parempi, saattaa lopettaa ja se, joka oikeasti oli huonompi, jatkaa lajin parissa. Onko tämä lajin edun mukaista ? Saadaanko tällä tavoin kaikki lahjakkaat nuoret pysymään lajin parissa ? Edelleen peräänkuulutan tässä asiassa liiton vastuuta. Yksi vaihtoehto olisi se, että suoraselkäiset erotuomaritarkkailijat pannaan liikkeelle ja raportoimaan omia näkemyksiään tuomioista ja jonkinlaisia toimenpiteitä suoritetaan niiden perusteella. Toinen keino, joka vaatisi vain vähän panostusta liitolta olisi se, että liitto velvottaisi järjestäjiä kuvaamaan kaikki ottelut ja lähetettämään niistä kopiot liitton arkistoon, jossa tietyn ajan kuluessa jätettyjen mahhdollisten protestien jälkeen voitaisiin tuomiot tarkistaa ja korjata, jos siihen katsotaan aihetta olevan.
0 x
Never interrupt your enemy when he is making a mistake. - Napoleon Bonaparte -
V51
Club Fighter
Viestit: 59
Liittynyt: 10.05.2008 19:38

10.03.2009 13:35

Täyttä asiaa Gyokuro.
0 x
Avatar
MiikaF
Prospect
Prospect
Viestit: 1562
Liittynyt: 02.11.2004 14:11

10.03.2009 14:05

Itse käsitän tuon "jäykkyyden" enemmän sillä että millä ottelutyylillä nyrkkeilijät ottelevat. Suomen ja maailmanhuipulta löytyy paljon "jäykästi" ottelevia ns. pystyottelijoita. Esim. Asikainen, Tolppola, Helenius, Jokinen, Myllylä, Klitschkot, Kessler, Sturm, Dzindziruk jne. Suomesta ja maailmalta löytyy myös lukuisia huippunimiä, jotka pitävät yläkroppansa rentona ja ovat "löysiä"... Esim. Haapoja, Piispanen, Koota, Vassiljev, Chagaev, Tarver, Paul Williams, Malignaggi, Mayweather jne.

Nyrkkeily on laji missä monilla eri tyyleillä voi menestyä, enkä katso, että liiallinen jäykkyys olisi suomalaisessa nyrkkeilyssä mikään yleinen ongelma. Mielestäni nyrkkeilijöiden ns. jäykkyys riippuu erittäin voimakkaasti valmennuksesta. Suomalaisvalmentajien suojatteja seuraamalla voi jonkinasteisen yleistyksen tehdä... Korhosen Karin valmennettavat ovat PÄÄASIASSA rentoja, Heleniuksen Kallen "jäykkiä", Mäen Pekan "jäykkiä", Veli Kootan rentoja, Parkkilan Pekan "jäykkiä", Petro Koskimiehen rentoja jne. Molemmistä "leireistä" on tullut kv. tason menestyjiä.

Sellaisen yleistyksen mielestäni voi tehdä että eurooppalaiset nyrkkeilijät ovat useimmiten "jäykempiä" (ottelevat enemmän pystyssä), kuin amerikkalaiset. Ja jälleen... Molemmistä "leireistä" tulee runsaasti maailmanhuippuja.
0 x
Henry.Forss
Club Fighter
Viestit: 123
Liittynyt: 10.03.2009 10:09

10.03.2009 15:01

Tervehdys
Aihe oli mielenkiintoinen joten heitän tässä muutaman ajatuksen.

Suppea näkemykseni siitä miksi suomalaiset ovat jäljessä maailman huipuista.
Taito eli tekninen lajin osaaminen, ja mielestäni syykin on selvä:
- lajin perustaidot opitaan liian vanhana ja lajiharjoituksia on liian vähän jolloin tekniikka jää suppeaksi
- nyrkkeilyn kulttuurimaissa lajin harjoittaminen aloitetaan 6-8vuotiaana ja lajiharjoituksia on heti 4-6kertaa viikossa. Voi verrata vaikka Unkariin jossa harrastajia on vain hieman enemmän kuin Suomessa mutta ollaan selvästi lähempänä maailman kärkeä.
- meidän suomenkin parhaat nyrkkeilijät ovat aloittaneet suomalaisittain poikkeuksellisen varhain, noin 10 vuotiaana.

Tässä taas seikka missä väitän että suomalaiset ovat valmennuksen osalta ihan huipputasoa
Taktinen osaaminen, ja tähänkin mielestäni syy on selvä:
- kun tekninen osaaminen on kapea niin joudutaan valitsemaan tietty tyyli jonka rajoissa omaa tekniikkaa kehitettään.
- mahdollisuudet ottelutaktiikan luomisessa on rajalliset, ei voida mennä vaan matsaamaan, kuten vaikka amerikkalaiset nyrkkeilijät tekevät.

Mitä tulee sitten tässä ketjussa puhuttuun JÄYKKYYTEEN niin sanoisin omasta kokemuksesta että se on enemmän psyykkinen juttu kuin tekninen tai taktinen.

Ja lopuksi, nämä ovat vain minun näkemyksiä ja voin olla täysin väärässäkin.
0 x
Avatar
Gyokuro
Brawler
Viestit: 764
Liittynyt: 13.10.2004 22:10

10.03.2009 16:08

MiikaF kirjoitti:Itse käsitän tuon "jäykkyyden" enemmän sillä että millä ottelutyylillä nyrkkeilijät ottelevat. Suomen ja maailmanhuipulta löytyy paljon "jäykästi" ottelevia ns. pystyottelijoita. Esim. Asikainen, Tolppola, Helenius, Jokinen, Myllylä, Klitschkot, Kessler, Sturm, Dzindziruk jne. Suomesta ja maailmalta löytyy myös lukuisia huippunimiä, jotka pitävät yläkroppansa rentona ja ovat "löysiä"... Esim. Haapoja, Piispanen, Koota, Vassiljev, Chagaev, Tarver, Paul Williams, Malignaggi, Mayweather jne.

Nyrkkeily on laji missä monilla eri tyyleillä voi menestyä, enkä katso, että liiallinen jäykkyys olisi suomalaisessa nyrkkeilyssä mikään yleinen ongelma. Mielestäni nyrkkeilijöiden ns. jäykkyys riippuu erittäin voimakkaasti valmennuksesta. Suomalaisvalmentajien suojatteja seuraamalla voi jonkinasteisen yleistyksen tehdä... Korhosen Karin valmennettavat ovat PÄÄASIASSA rentoja, Heleniuksen Kallen "jäykkiä", Mäen Pekan "jäykkiä", Veli Kootan rentoja, Parkkilan Pekan "jäykkiä", Petro Koskimiehen rentoja jne. Molemmistä "leireistä" on tullut kv. tason menestyjiä.

Sellaisen yleistyksen mielestäni voi tehdä että eurooppalaiset nyrkkeilijät ovat useimmiten "jäykempiä" (ottelevat enemmän pystyssä), kuin amerikkalaiset. Ja jälleen... Molemmistä "leireistä" tulee runsaasti maailmanhuippuja.
Nyt mielestäni sekoitat asiat keskenään. Otteluasento ei tee eroa suoritusten rentouden ja jäykkyyden välillä. Rentous on, kuten Henrykin tuossa kirjoitti, merkki psyykkisestä valmiudesta kohdata asetettu haaste.
0 x
Never interrupt your enemy when he is making a mistake. - Napoleon Bonaparte -
Avatar
Gyokuro
Brawler
Viestit: 764
Liittynyt: 13.10.2004 22:10

10.03.2009 16:17

Henry.Forss kirjoitti: Tervehdys
Aihe oli mielenkiintoinen joten heitän tässä muutaman ajatuksen.

Suppea näkemykseni siitä miksi suomalaiset ovat jäljessä maailman huipuista.
Taito eli tekninen lajin osaaminen, ja mielestäni syykin on selvä:
- lajin perustaidot opitaan liian vanhana ja lajiharjoituksia on liian vähän jolloin tekniikka jää suppeaksi
- nyrkkeilyn kulttuurimaissa lajin harjoittaminen aloitetaan 6-8vuotiaana ja lajiharjoituksia on heti 4-6kertaa viikossa. Voi verrata vaikka Unkariin jossa harrastajia on vain hieman enemmän kuin Suomessa mutta ollaan selvästi lähempänä maailman kärkeä.
- meidän suomenkin parhaat nyrkkeilijät ovat aloittaneet suomalaisittain poikkeuksellisen varhain, noin 10 vuotiaana.
Tämä saattaa olla osasyy. Toisaalta on näyttöä myös sellaisesta, että monipuoliset yleiskoordinaatiota kehittävät harjoitukset tuottavat monipuolisemmat lähtökohdat tavoitteelliseen kilpaurheiluun kuin pelkästään yhteen lajiin keskittyvä lajiharjoittelu. Siksi nuoria olisikin kannustettava mahdollisimman monipuoliseen urheiluun ja liikuntaan nuoruusiällä. Mene ja tiedä sitten ? Eri lähteistä saa kaiketi eri vastaukset ?
Henry.Forss kirjoitti: Tässä taas seikka missä väitän että suomalaiset ovat valmennuksen osalta ihan huipputasoa
Taktinen osaaminen, ja tähänkin mielestäni syy on selvä:
- kun tekninen osaaminen on kapea niin joudutaan valitsemaan tietty tyyli jonka rajoissa omaa tekniikkaa kehitettään.
- mahdollisuudet ottelutaktiikan luomisessa on rajalliset, ei voida mennä vaan matsaamaan, kuten vaikka amerikkalaiset nyrkkeilijät tekevät.
Tässäkin saattaa olla osa totuutta kieltämättä, mutta mielestäni osa suomalaisista nyrkkeilijöistä on yksipuolisia myös siksi, että ollaan myös harjoiteltu yksipuolisesti.

Kenties monipuolisempi koordinaatioharjoittelu nuorella iällä voisi tuoda tähänkin joitakin muutoksia ? Jos koordinaatio pelaa, niin kaiketi niitä monipuolisempia harjoituksiakin voidaan toteuttaa ja sitä kautta saada toimimaan myös käytännössä ?
Kuinka moni seura esimerkiksi Suomessa järjestää ihan pikkunappuloille peuharyhmiä, joiden pääasiallinen tarkoitus on kehittää lajissa vaadittavaa koordinaatiota leikin varjolla, kuten esimerkiksi painin parissa tehdään ja on tehty jo vuosikausia ?
Henry.Forss kirjoitti: Mitä tulee sitten tässä ketjussa puhuttuun JÄYKKYYTEEN niin sanoisin omasta kokemuksesta että se on enemmän psyykkinen juttu kuin tekninen tai taktinen.
Tästä olen täysin samaa mieltä.
0 x
Never interrupt your enemy when he is making a mistake. - Napoleon Bonaparte -
Avatar
Petsku.J
Brawler
Viestit: 833
Liittynyt: 03.02.2008 18:08
Paikkakunta: Espoo

10.03.2009 18:24

Suomalaisilla on lasileuka ni minkäs sille tekee :?
0 x
Asiallinen foorumilainen ja liberalismin kannattaja
Petsku.J
Avatar
Voldye
Prospect
Prospect
Viestit: 2429
Liittynyt: 12.09.2007 19:19
Paikkakunta: Hämeenlinna

10.03.2009 20:06

Petsku.J kirjoitti:Suomalaisilla on lasileuka ni minkäs sille tekee :?
Nää on just tätä Petsku.J tason kommentointia. Viestissä on muutama sana tai sit se on väite täysin ilman perusteita.

Voinet varmaan antaa ison listan nimiä varmaanki tästä lasileukaisuudesta? Odotan mielenkiinnolla.
0 x
''be confident in your own abilities, respectfull towards youre opponent, beast in the ring, humble in victory.'' - cesare-borgia ESB
Avatar
Teme
Journeyman
Viestit: 496
Liittynyt: 05.04.2008 10:03

10.03.2009 20:39

No ei Contender varmaan kamalasti tuo salille väkeä, koska ohjelmassa on liikaa lässynlässyä. Puolet ohjelmasta on jumalan palvomista ja perheen tapaamisia...Veikkaan, et jos ohjelmassa näytettäis enemmän treeniä, nii salit täyttyis paremmin.
0 x
Avatar
Petsku.J
Brawler
Viestit: 833
Liittynyt: 03.02.2008 18:08
Paikkakunta: Espoo

10.03.2009 22:55

Voldye kirjoitti:
Petsku.J kirjoitti:Suomalaisilla on lasileuka ni minkäs sille tekee :?
Nää on just tätä Petsku.J tason kommentointia. Viestissä on muutama sana tai sit se on väite täysin ilman perusteita.

Voinet varmaan antaa ison listan nimiä varmaanki tästä lasileukaisuudesta? Odotan mielenkiinnolla.

Amin Asikainen
0 x
Asiallinen foorumilainen ja liberalismin kannattaja
Petsku.J
Mosku
Contender
Contender
Viestit: 4577
Liittynyt: 30.09.2004 08:31

11.03.2009 10:36

Kauramäkeä ei ole koskaan vedetty ulos niin että se olisi oikein nukkunut.Se on tosiasia vaikka keskeytystappioita onkin listalla.
0 x
MOSKU
Vastaa Viestiin