Goodhill kirjoitti:No perkule, onnittelut. Nyt ei muuta ku penaalin ja repun ostoon ja koulutielle
Kiitokset onnitteluista ja näinseon tehtävä! Köökki-remppa tässä vielä on tunaroitava ennen koulujen alkamista.
Liittyen tuohon "mitä alkaisi tekemään tai mitä keksisi" -asiaan, mä näen työmarkkinat (tahallisen yksinkertaisesti) ihan tavallisina markkinoina. Suurin piirtein samanlaisena kuin kirpputorin tai autokaupan. Sulla pitää olla jotain myytävänä, mistä toinen on valmis maksamaan.
'
No näinhän se juuri onkin. Mun mielestäni se ei mun kohdaltani asiaa muuta miksikään. Jos pistäisin autokaupan tai kirpputorin pystyyn, veikaampa että säästöt olisi aika äkkiä sileenä. Ja siinäkään vaiheessa kun viimenen säästösentti olisi mennyt, ei olisi ollenkaan varmaa että noista pusineksista kulujen jälkeen jäisi sen vertaa itselle, että sillä perheen kulut olisi katettu. Ja kun noiden mitä mainioimpien liiketoiminnan alueiden lisäksi ei mitään muutakaan alaa ole missä olisi uskoa sen parempaan menestykseen omaa toimintaa käynnistettäiessä, niin käytän siitä ilmaisua "mitä alkaisi tekemään tai mitä keksisi". Siispä: panen toivoni siihen, että niillä joilla on visioita kaupallisesta toiminnasta, on tarve henkilöistä, joilla on asiakirja, jossa on virallinen arvio ko. henkilön kompetenssista tiettyjen tieto- ja osaamislajien saralla. En usko, että monetkaan liike- tai muun toiminnan harjoittajista pitävät käytännön kautta hankittua kompentenssiä ainakaan vähäpätiöisempänä, mutta tässä suhteessa käsitykseni on, että tähän asti hankkimalleni kompetenssille on ylitarjontaa kysyntään nähden. Lisäksi lapsellisen optimistisesti toivon myös myös sen aiheuttavan positiivisen värähdyksen henkilöresurssien tarvitsijoissa, että äijä - vaikkakin keski-ikäinen - ei jäänyt sohvalle lonnimaan kun hommat loppuivat, vaan lähti hankkimaan tietoja ja taitoja eri alalta.
Ja mitä työhön tulee, niin kaikilla on jotain apua/panosta tarjottavana. Ei tämä mikään valmis maailma ole. Eikä toisaalta millään tavoin pysähtynyt, vaan koko ajan liikkuva ja toimiva. Periaatteessa jos funtsii maailmaa puhtaasti materiaalisen tarpeen kautta, eli sillä tavoin milloin pitää syödä, juoda, mitä pitää pukea päälle, mistä saa lämpöisen suojan ja nukkumapaikan yms. niin hiffaa, ettei loppujen lopuksi mikään voi loppua (oikeassa taloudessa, joka on siis palvelusten ja tavaroiden vaihdantaa ja niiden tekemistä).
Understood and agreed. However, tämän tosiasian ja asetelman toteamisesta ja auki kirjoittamisesta puuttuu vielä sosiaalis-koulutuksellis-osaamis-juridinen tapahtumasarja, ennenkuin joku on valmis juridisesti sitoutumaan panoksen ostamiseen kuukausittaista korvausta vastaan. Tai ennenkuin jonkun osaaminen on saatavissa, tarjolla ja myytynä siinä määrin, että saatava vastike kattaa jonkun jatkuvan taloudellisen toimeentulon tarpeen.
Kun tähän vielä lisätään yhteiskunnallis-sosiaalis-byrokratiset velvoitteet, vastuut, toimeentuloloukut yms., niin ainakaan mun asemassani olevalle henkliölle tuo käytännössä ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen juttu.
Vaihdannan ja toimeliaisuuden yhteiskunta-sovitut abstraktiset järjestelmät voi romahtaa, kuten esim. lisävaluuttaan ja velkamäärän jatkuvaan kasvattamiseen perustuva länsimainen pankkijärjestelmä, muttei se mitään lopullisesti tapa. Taloushistoriassa on useita esimerkkejä näiden rahajärjestelmä-korttitalojen romahtamisesta (vaikka Brasilia tai Thaimaa lähimenneisyydessä ... tai Islanti jne), mutta niin ne vain (ja yllättävän nopeasti) noissa maissa jatkoivat eloa ja työn tekemistä.
Näinkin, mutta sekään ei varsinaisesti asiaa miksikään muuta 99,99%:n ihmisistä kohdalla. Jos esim. sun Goodhill kohdalla tämänhetkinen säännöllinen toimeentulomallisi pettäisi, niin löisin jonkinverran vetoa siitä, että näiden konventionaalisten mallien parista lähtisit uutta toimeentulonlähdettä etsimään. Meaning: lähtisit etsimään osaamisellesi ostajaa (työpaikka) tai työllistäisit itsesi omaehtoisesti, mutta nykyisen raha-, liiketalous- ja työmarkkinajärjestelmän osana.
Suomessa tämä äärimmäisen korporatiivinen ja poliitikkojen (joiksi ay-liikkeet on luettava) järjestämä työmarkkinajärjestelmä (kaikkine työeläke- ja työttömyysjärjestelmineen) voi olla aika lailla loppusuoralla ja tulee mahdollisesti kaatumaan omaan kankeaan toimimattomuuteensa. Ja edessä voi olla Tanskan ja Saksan mallin mukainen siirtymä enemmän yritystasolla tapahtuvaan työmarkkinakäyttäytymiseen ja siihen, että valtio huolehtii (suht samantasoisella turvatasolla) sosiaaliturvan minimistä.
Joskus alkukesästä kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa joku asiantuntija sanoi suomen tilasta, että demokraattisen päätöksenteon tarjoamilla keinoilla Suomi-laivaa ei enää saa selville vesille, rantalepikot soi vähän ajan päästä ja lujaa. Musta Esko Aho kirjoitti Hesarissa "tässä joskus" hyvän kirjoituksen, josta jäi mieleen työmarkkinajäjrestöihin viitaten, että enää ei ole varaa toistensa ohi puhumiseen. Pitäisi pikaisesti aikaan yksimielisyys tavoitteista ja pystyä sopimaan keinoista niiden saavuttamiseksi. Ja kai tuossa pitäisi olla Kataisen putiikin myös yhtenä kolmikannan osapuolena. Ja kai tässä jonkintyyppistä TUPO-mallia kohden taas ollaan menossa ja hyvä onkin.
Tuostakin olen samaa mieltä, että AY-liike on korporatisoitunut ja tavallaan jopa oligargisoitunut. Siellä huudetaan valtion perään yhteiskuntavastusta, mutta kyllä sielläkin vellotaan jäsenpopulismin, hyvävelijärjestelmän ja bresneviläisen päätöksentekomallin kynsissä aika pahasti.
Muutoin sinänsä minusta AY-liikkeelläkin paikkansa on. Yritysmaailmalla on aina omat etunsa ajajat ja lobbausvoimaa riittää ja tällä puolella on jotakuinkin helposti selitettävä, yhteinen ja yhtenäinen intressilistansakin. Työntekijäpuolellakin se on olemassa, mutta AY-liikkeen negativsesta imagosta ja yritysmaailman lobbauksen tuloksena sitä ei enää niin yhtenäisesti tunnisteta eikä haluta tunnustaa. Asioita ei enää nähdä pragmaattisina kysymyksinä, vaan niihin sisältyy voimakkaita imago- ja arvolatauksia, mikä on valitettavaa ja "poteroista ammuskelu" ehkäisee asioiden menemistä kaikkien kannalta parempaan suuntaan.
Itse asiassa mä kannatan sitä ja vielä liberaalimpaa mallia, eli kansalaispalkkaa ja nk. negatiivista tuloveroa.
Mullakaan ei periaatteena tätä vastaan olisi mitään. Toki vertailevat laskelmat olisi hyvä nähdä ennekuin osaisi varsinaisesti kannattaa jotain vaihtoehtoa. Edelleen, hyvä olisi nähdä laskelmat nykyjärjestelmästäkin, että pystyisi hahmottamaan miten syvään suohon se meidät junttaa tulevina vuosina jos meininki jatkuu entisellään.
