Löysä harjoittelu huono menestys?

[Ripelein]

Nyt mä odotan kovaa kritiikkiä , mut jos tulee fiksuja perusteluja että kannattaa harjoitella väsyneellä keholla niin mä myönnän tappioni ! : )

Kyllä väsyneellä keholla voi harjoitella mutta se pitää kohdistaa siihen osaan kehoa joka ei ole vielä väsynyt. Pitää pyrkiä superkompensaatioon lihasryhmittäin ja harjoitella vaikka aamulla jalat ja illalla tekniikka + kädet. Seuraavana päivän sitten taas keskitytään aamulla vatsoihin ja illalla tekniikka + selkä. Sitten päivän verran taukoa ja sama kierto uudelleen. Tämän jälkeen 2 päivää taukoa jonka jälkeen aloitetaan uusi viikko. Harjoittelukauden mukaan sitten vain säädetään vaikuttaako harjoitukset voimaan, nopeuteen vai kestävyyteen.

Harjoituksia säädetään tietenkin tarpeiden mukaan mutta samalle lihasryhmälle vain yksi kova harjoitus per päivä.

[Leifhackman]

"lajin sääntöjen vastaisesti" ??? onko jossain kielletty se kovaa treenaaminen, siitähän tässä on ollut puhe? vai tekeekö seurat junioreille jotain muuta mikä on "lajin sääntöjen vastaista"? jos tekee, niin mitä?

ei nyt vaan aukea. katellaan illemmalla jos kunnon jurrissa onnistuis.

No joo. Tämä ehkä vaatii vielä vähän lisää avaamista Jos ymmärsin oikein Veikon visiot, niin siinä skenaariossa käsittääkseni ainakin lain määritelmien mukaan aikuiset käyttäisivät valtaa tai ainakin vaikutusvaltaa lapsiin niin, että saisivat nämä uhraamaan vuosia elämästään elämään täysin nyrkkeilyn ehdoilla. Tämä tuskin onnistuu vaan pelkästään sillä, että "On nastaa reenata ja on nastaa olla hyvä nekkailija", vaan silmien eteen on varmaan maalailtava skenaariota arvokisamenestyksestä, maineesta kunniasta jne. ja saatava nuorukainen uskomaan tällaisiin asioihin ilman että niistä on muita takeita kuin että erittäin suurella todennäköisyydellä mitallia ei tule. Ymmärtääkseni tällaisen projektin lopputulos nähtäisiin onnistuneeksi, jos niistä mainitusta 20 nuorukaisesta yksi saisi kultamitalin Olympiakilpailuista. Mitäs ne loput 20 saavat? Kiinnostaako ketään? Olisiko meillä 19 Mattinykästä/Harriollia, mutta vaan ilman varsinaista kummempaa menestystä, mitä voisi elämässään hyödyntää. Musta alaikäisten alistaminen Weikon Wisioiden kaltaiseen elämään useiksi vuosiksi niin, että se mitä koko hommasta jää käteen on HYVIN epävarmaa, olisi sitä lastensuojelua vaativaa. Käytännössähän se tapahtuisi pääasiassa aikuisten urheiluihmisten kunnianhimon ruokkimiseksi, toki myös nuorten oman, mutta aikuisten junailemiahan nämä eri olympiaprojektit jne. ovat.

[Ankardo]

Aika heikko Jope, aika heikko.....

[Ripelein]

"lajin sääntöjen vastaisesti" ??? onko jossain kielletty se kovaa treenaaminen, siitähän tässä on ollut puhe? vai tekeekö seurat junioreille jotain muuta mikä on "lajin sääntöjen vastaista"? jos tekee, niin mitä?

ei nyt vaan aukea. katellaan illemmalla jos kunnon jurrissa onnistuis.

No joo. Tämä ehkä vaatii vielä vähän lisää avaamista Jos ymmärsin oikein Veikon visiot, niin siinä skenaariossa käsittääkseni ainakin lain määritelmien mukaan aikuiset käyttäisivät valtaa tai ainakin vaikutusvaltaa lapsiin niin, että saisivat nämä uhraamaan vuosia elämästään elämään täysin nyrkkeilyn ehdoilla. Tämä tuskin onnistuu vaan pelkästään sillä, että "On nastaa reenata ja on nastaa olla hyvä nekkailija", vaan silmien eteen on varmaan maalailtava skenaariota arvokisamenestyksestä, maineesta kunniasta jne. ja saatava nuorukainen uskomaan tällaisiin asioihin ilman että niistä on muita takeita kuin että erittäin suurella todennäköisyydellä mitallia ei tule. Ymmärtääkseni tällaisen projektin lopputulos nähtäisiin onnistuneeksi, jos niistä mainitusta 20 nuorukaisesta yksi saisi kultamitalin Olympiakilpailuista. Mitäs ne loput 20 saavat? Kiinnostaako ketään? Olisiko meillä 19 Mattinykästä/Harriollia, mutta vaan ilman varsinaista kummempaa menestystä, mitä voisi elämässään hyödyntää. Musta alaikäisten alistaminen Weikon Wisioiden kaltaiseen elämään useiksi vuosiksi niin, että se mitä koko hommasta jää käteen on HYVIN epävarmaa, olisi sitä lastensuojelua vaativaa. Käytännössähän se tapahtuisi pääasiassa aikuisten urheiluihmisten kunnianhimon ruokkimiseksi, toki myös nuorten oman, mutta aikuisten junailemiahan nämä eri olympiaprojektit jne. ovat.

Itseä vähän harmittaa kun tuli tossa 18 ikävuoden jälkeen tutkailtua maailmaa, juhlittua ja urheilu jäi siinä vaiheessa taka-alalle. Harjoittelun loppumisessa oli kyllä osittain loukkaantuminenkin takana. Kyllä niitä olisi kerennyt sitten myöhemminkin tekemään. Ennemminkin pitäisi löytää sopiva tasapaino urheilun ja muun elämän välillä. Muutenkin työ, naiset ja juominen vie helposti mukanaan ne kun tuntuu aluksi ihan kivalta. Ei mikään noista oikeasti ole parempi vaihtoehto kun urheilu, jossa hyödytään huomattavasti pidemmällä aikavälillä. Tuskinpa yhdenkään nyrkkeilijän ainoa tavoite on se mitalli itsessään vaan oman itsensä haastaminen. Harvat kehittyy niin hyviksi että pääsee kiinni isoihin rahoihin mutta ainakin sitä tuntee paikkansa nyrkkeilymaailmassa. Ihan turha kuvitella että olemalla vaikka ison firman toimitusjohtaja antaisi elämälle jotenkin enemmän.

[plattan]

Tiiäks mistä anselmi se johtuu et ne jotka on reenannu joka päivä ku eläin ja helveti kovaa on menestyny huipulle. Mä uskon että vaikka ne ei oo reenannnu nii fiksusti ku ehkä olis mahdollista, mutta ne on halunnu niin paljon menestyä ja oppia nyrkkeilyssä, että se jo korvaa todella paljon mitä monelta juniorinyrkkeilijältä puuttuu. Oikeesti sitku ihminen saa päähänsä et se haluu menestyä ja olla paras jossain asiassa, niin mikään ei pysäytä sitä ! silloin ei pienet virheet merkitse, vaikka paremminkin voisi harjoitella : ) .

Veikko kirjoitusvirheet johtui oluesta vaa ja huolimattomuudesta+ sopii hyviin : D
Joo toi juttus mukavuusalueesta on hyvä . Ei mitää lisättävää tai kommentoitavaa noin se asian vaa on .

[Leifhackman]

Itseä vähän harmittaa kun tuli tossa 18 ikävuoden jälkeen tutkailtua maailmaa, juhlittua ja urheilu jäi siinä vaiheessa taka-alalle. Harjoittelun loppumisessa oli kyllä osittain loukkaantuminenkin takana. Kyllä niitä olisi kerennyt sitten myöhemminkin tekemään. Ennemminkin pitäisi löytää sopiva tasapaino urheilun ja muun elämän välillä. Muutenkin työ, naiset ja juominen vie helposti mukanaan ne kun tuntuu aluksi ihan kivalta. Ei mikään noista oikeasti ole parempi vaihtoehto kun urheilu, jossa hyödytään huomattavasti pidemmällä aikavälillä. Tuskinpa yhdenkään nyrkkeilijän ainoa tavoite on se mitalli itsessään vaan oman itsensä haastaminen. Harvat kehittyy niin hyviksi että pääsee kiinni isoihin rahoihin mutta ainakin sitä tuntee paikkansa nyrkkeilymaailmassa. Ihan turha kuvitella että olemalla vaikka ison firman toimitusjohtaja antaisi elämälle jotenkin enemmän.

Mun mielestä mikään yksittäinen asia sinänsä ei ole vastaus kaikkeen. Toisaalta, mikä tahansa asia minkä tekemiseen kokee motivaatiota ja missä onnistuu hyvin, vie siinä asiassa pitkälle eteenpäin. En tiedä onko vertailu oikeanlainen, mutta näin äkkiä ajatellen minusta valmiuksen hankkiminen suuryrityksen toimitusjohtajan hommiin avaa laajasti valinnan mahdollisuuksia myös muihin asioihin elämässä. Vaikka varmaan myös jos urheilussa pääsee esim. kans.väl. edustustasolle, niin näkee paljon eri asioita ja saa tietoa, mitä on mahdollista hyödyntää muita asioita tehdessään. Ja kyllähän siinäkin oppii suunnitelmallisen ja tavoitteellisen toiminnan merkitystä varmaan hyvin konkreettisesti. Jotenkin musta vaan tuntuu, että jos urheilussa jää maailman 50. sijalle ja toimitusjohtajan valmiuksissa jää osaamisessa maailman 50. parhaan tasolle, niin ainakin henk.koht. näkisin, että toimarin osaamisella pystyisin paremmin saamaan elämäni sille mallille, että itse kokisini olevani onnellinen.

Mua harmittaa se, etten silloin nulikkana tullut opiskelluksi kunnolla oikein missään vaiheessa. Ei oikein ollut suunnitelmallisuutta eikä jämptiä otetta asioiden tekemiseen, jonkinlaista haahuilua, varmaan samansukuista kuin sullakin. Toisaalta, mulla ei ole mitään sellaisia korkeita haaveita ikinä ollutkaan mistään, minkä saavuttamatta jääminen nyt kovasti harmittaisi.

[TaKa]

Lefalla filosofinen asenne. On siinä ajatusta.

Ainahan sitä vanhempana ja viisaampana on helppo kiroilla miten paljon paremmin asiat olisivat, jos olisi tiennyt silloin sen minkä tietää nyt. Esimerkiksi parhaat vuodet treenata menee hukkaan siinä ajassa mikä kuluu siihen kun yrityksen ja erehdyksen kautta oppii miten treenataan kovaa, menemättä kuitenkaan yli. Kärjistetysti.

Onko valmentajalla tärkeämpi tehtävä kuin opettaa nyrkkeilyä? Opettaa oikeanlainen ajatusmaailma ja asenne mikä tarvitaan että urheilussa pärjätään (jos pystyy omaksumaan oikeanlaisen ajatusmaailman, niin samalla asenteella pärjää yleensä myös elämässä)

[Big-J]

.

[Veikko]

Kaikilla on ollut paljon hyviä pointteja. Lefa tuttuun tapaansa tuhosi kaikki leksikaalisella ulosannillaan. Eli missä mennään?

Ruubert näytti lauantaina miten ei pitäisi nyrkkeilllä.

Pohjoismaiden mestaruuskisoissa meille tuli takkiin.

Johtopäätös: näin liberaalissa yhteiskunnassa, jossa kaikki mukaanlukien allekirjoittunut ovat ultra-liberaaleja idealisteja, ei mitään urheilullista menestystä saada aikaan. Puhua osataan kaikki, tekeminen on se mikä kangertaa.

[TaKa]

Onko puhuminen siis kielletty?

Onko täällä puhuminen todiste siitä, että ei itte viitti yrittääkkään mitään?

Jos suominyrkkeilyä halutaan nostaa, niin se on kuitenkin jokaisen omassa päässään alotettava omasta seurasta. Tämä ruohonjuuritasolla tehty työ, on se miten laadukasta tahansa, ei näy moneen vuoteen arvokisamitalleissa.

[Anselmi84]

Kaikilla on ollut paljon hyviä pointteja. Lefa tuttuun tapaansa tuhosi kaikki leksikaalisella ulosannillaan. Eli missä mennään?

Ruubert näytti lauantaina miten ei pitäisi nyrkkeilllä.

Pohjoismaiden mestaruuskisoissa meille tuli takkiin.

Johtopäätös: näin liberaalissa yhteiskunnassa, jossa kaikki mukaanlukien allekirjoittunut ovat ultra-liberaaleja idealisteja, ei mitään urheilullista menestystä saada aikaan. Puhua osataan kaikki, tekeminen on se mikä kangertaa.

Tosi kun vesi

[Leifhackman]

Onko valmentajalla tärkeämpi tehtävä kuin opettaa nyrkkeilyä? Opettaa oikeanlainen ajatusmaailma ja asenne mikä tarvitaan että urheilussa pärjätään (jos pystyy omaksumaan oikeanlaisen ajatusmaailman, niin samalla asenteella pärjää yleensä myös elämässä)

Tuossa on kyllä pätkä aikamoista viisautta. Itse ajattelisin, että tuohon asiaan vielä tavallaan tarvitaan "kylkeen" laajemman elämänkokemuksen tuomista kuvaan mukaan. JOS on kyse nuoresta urheiljasta ja tästä halutaan oikeasti välittää myös ihmisenä, niin minusta aika ajoin jonkun tai joidenkin aikuisten pitäisi hahmottaa myös nuoren elämän kokonaiskuvaa, etenkin tuevaisuutta ajatellen. Minusta pitäisi myös miettiä, mitäs sitten jos -tilanteita, koska minusta ne liittyvät vahvasti urheiluun. Jos 15-vuotiaana aletaan tehdä ilman kompromissia duunia sen eteen, että 25-30-vuotiaana on olympiakultaa kaulassa, minun mielestäni PITÄÄ miettiä myös sitä vaihtoehtoa, että voi tapahtua jotain suunnittelematonta mikä tekee homman mahdottomaksi. Jos hajoaa paikat tai muuten terveys pettää 23-vuotiaana, tai 26-vuotiaana vaikka siinä vaiheessa kun karsinnat on selvitetty. Jos koko korttitalo sortuu siinä vaiheessa, mitä sitten? Sanooko valmentaja "Koita pärjätä ja nähdään taas joskus!" ja suuntaa tarmonsa ja mielenkiintonsa niihin, joiden paikat eivät vielä ole rikki ja tarjoaa tälle kaverille hammassuojan huljuttelijan hommaa kansallisiin kisoihin, jos kiinnnostaa lähteä mukaan? Ruotsin ja Tallinnan kisoihinkin pääset kunhan maksat matkasi. Voihan se niinkin olla, että valmentajan hommana on vain valmennus ja urheilussa pärjäämiseen tarvittavan asenteen opettaminen, mutta jotain ihmisiä pitäisi olla jotka omalla laajemmalla elämänkokemuksellaan auttavat nuorta pysymään isommallakin kartalla. Pelkällä asenteella ei pärjää, jos ei ole mitään mihin tarttua ja mitä tehdä sillä asenteella kun ei muuta ole tehnyt kun treenannut nyrkkeilyä. Minusta nuorten ympärillä olevien aikuisten pitäisi yrittää nuoren kanssa käydä läpi niitäkin asioita rehellisesti, että mikä oikeasti on todennäköisyys johonkin huippumenestykseen. Mitä se tarkoittaa muiden asioiden kannalta jos panostaa urheiluun täysillä. Mitä siitä seuraa jos siinä onnistuu ja mitä siitä seuraa jos se ei vain onnistu jonkin ennalta odottamattoman syyn takia tai vaan sen takia että joku muu vaan voittaa kisassa? Kilpailussa on varmaan hyvä ajatella, että "Mä oon paras ja mä osaan ja jaksan", mutta kun kisoissa on muitakin jotka ajattelevat niin. Jokainen haluaa ja yrittää tosissaan voittaa ja niitä voittajia on kuitenkin vain yksi aina jokaisen omassa sarjassa. En tiedä onko se mahdollista, että urheilja onnistuu 100%:sti asioiden tekemisessä, mutta sen tiedän, että jonkun toisen 100%:n onnistuminen voi tarkoittaa sitä, että mun 100%:n onnistumisella tulee noutaja. Ja sellainenkin kaveri voi olla, jonka 90%:n onnistuminenkin riittää voittamaan mun 100%:n onnistumisen. Ja nyrkkeilystä puhuttaessa kun käsittääkseni Olympia-tyylissä ollaan siirtymässä "makutuomioihin", niin sieltä voi tulla lunta tupaan silloinkin kun kaiken järjen mukaan pitäisi vaan päivän paistaa ja kisat tai karsinnat loppuu paskaan tuomioon.

"Nooooh, neljän vuoden päästä on taas uudet olympialaiset."

Mietin vielä sitä toimitusjohtaja- ja urheilu-uravertausta. En tiedä oletteko samaa mieltä, mutta esim. yritysjohtajauraan panostamalla mun mielestäni pelataan hajautetummilla riskeillä ja urheilumenestykseen panostaminen on enemmän uhkapeliä.

[Ripelein]

Pieni pätkä iltasanoma:sta http://www.iltasanomat.fi/yleisurheilu/ ... 10280.html

"
Pitkämäen heiton lähtönopeudet olivat keskiviikkona samaa tasoa kuin mitä ne ovat parhaimmillaan talvella olleet. Jos nopeus kasvaa kesäksi noin metrin sekunnissa, kuten sen pitäisi, ollaan tehoissa, joilla heitetään 90 metriä.

Heitto on muutenkin kunnossa. Sen taustalla on valmentaja Hannu Kankaan kanssa uusiin puihin rukattu harjoittelun rytmitys.

- Harjoittelua on ehkä 30 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna ja omaa kroppaa on kuunneltu, Pitkämäki sanoo.


Pitkämäen mukaan vuosi sitten työnteko karkasi harjoituskaudella liian kovaksi. Varsinkin Jan Zeleznyn johdolla tehty juoksupainotteinen talvitreeni kävi liian raskaaksi.

- Hermosto meni sekaisin. Se oli outoa kropalle, kun tehtiin maksimijuoksua niin paljon. Siitä tuli pikku hiljaa väsyminen, Pitkämäki muistelee.
"

[Tesla]

Mistä te oikein puhutte täällä? Johan Leifhackman sen kertoi: Suomessa ei tarvitse urheilla. Ripelein lisäsi, ettei suomalaiset kestä oikeata, maailmanhuippuun johtavaa harjoittelua. Summa summarum: jätän sanomatta.

[Ripelein]

Jotenkin musta vaan tuntuu, että jos urheilussa jää maailman 50. sijalle ja toimitusjohtajan valmiuksissa jää osaamisessa maailman 50. parhaan tasolle, niin ainakin henk.koht. näkisin, että toimarin osaamisella pystyisin paremmin saamaan elämäni sille mallille, että itse kokisini olevani onnellinen.

Mua harmittaa se, etten silloin nulikkana tullut opiskelluksi kunnolla oikein missään vaiheessa. Ei oikein ollut suunnitelmallisuutta eikä jämptiä otetta asioiden tekemiseen, jonkinlaista haahuilua, varmaan samansukuista kuin sullakin. Toisaalta, mulla ei ole mitään sellaisia korkeita haaveita ikinä ollutkaan mistään, minkä saavuttamatta jääminen nyt kovasti harmittaisi.

Rahako tekee onnelliseksi? Jos olet koskaan viettänyt aikaa oikeasti köyhien ihmisten joukossa niin varmasti huomaat köyhien olevan aika onnellisia. Ei niillä uusilla autoilla ja asunnoilla tee yhtään mitään jos ei ole perhettä ja hyviä kavereita. Riittävästi rahaa saa kyllä elämiseen jos vaan viittii töitä tehdä.

Jos vertaillaan tilanteita joissa on lopetettu oma ura sieltä 50. sijalta niin urheilun parissa on varmasti helpompi jatkaa kun ainoastaan rooli vähän muuttuu ja kehittyminen vaikka valmentajana vasta alkaa. Rahamaailman jälkeen voi olla vaikea löytää niitä asioita joista nauttii jos niitä ei ole tehnyt pitkään aikaan. Tietysti jos se elämä jostain syystä tuntuu parhaalta mahdolliselta niin sittenhän valinta on helppo.

Luulisin että tuo opiskelumotivaation puuttuminen johtuu siitä ettei rahan lisäksi ole oikeastaan mitään muuta motivoivaa tekijää. Sitten kun motivoivat asiat löytyy muualta niin niiden parissahan vapaa-aika sitten vietetään.