Väitän, että yhtäkään muuta nyrkkeilijää ei historian saatossa ole nostettu yhtä korkealla jalustalle kuin Mike Tysonia. Vieläkin lähes tulkoon jokaisella foorumilla joissa väännetään peistä kaikkien aikojen raskaansarjan iskijöistä nousee Tyson aina erittäin korkealle ja useiden mielestä jopa kaikkien aikojen mestariksi. Olihan Mike minunkin lapsuuden sankari jonka nopeita tyrmäyksiä hämmästelin lapsena lehtien urheiluliitteistä. Mielessäni pohdin miten joku voi olla noin ylivoimainen että tyrmää haastajat aina ensimmäisissä erissä. Mike Tysonin valtakaudella kultaisella 80-luvulla ei ollut vielä ihmisten käytössä Yotubea eikä boxrec rekisteriä joista olisi pystynyt nopeasti tarkistamaan vastustajien todellisen tason. Tysonin ottelurecordia hieman tarkemmin tarkasteleltuna voi melko nopeasti huomata, että kaverin ottelulistahan ei ole lopulta suureksi mestariksi ole järin häävi. Uran ensimmäiset yli 20 voittoa rakennettiin ihan totaalisista mätisäkeistä. Mestaruuden voitettuaan Tyson toki kohtasi muutamia ihan kelpo haastajia, mutta ei ketään historiallisesti merkittävää nyrkkeilijää lukuunottamatta raskaan sarjan entistä mestaria Larry Holmesia ja alemmasta sarjasta nuossutta Michael Spinksiä.
Tysonin ympärille saatiin rakennettua nopeasti myytti ja brändi alku-uran huolellisesti valituilla vastustajilla, sekä mestaruusajan hetkellisesti suhteellisen heikkotasoisilla haastajilla. Verrattuna muihin nyrkkeilijöihin Mike Tyson on saanut aina ikuisen suojamuurin mitä tulee miehen tappioihin. Niihin löytyy aina selitys tyyliin Mike ei harjoitellut tarpeeksi, Mike ryyppäsi, Mike raiskasi ja rällästi, Mike oli masentunut Cus D’Amaton kuolemasta jne jne. Mike Tysonin kannattajat näyttävätkin usein ajattelevan että kaikki muut nyrkkeilijät elävät jossain optimaalisessa ihannemaailmassa ja Mike on ainoa joka on joutunut urallaan kohtaamaan ongelmia. Paneudutaas hieman Miken tappioihin. Tysonin kannattajat kun aina kuittaavat nämä tappiot sillä, että hän ei ollut enää parhaimmillaan, niin totuus on että kolmessa ensimmäisessä tappioissaan (Buster Douglasille, Evander Holyfieldille ja Lennox Lewisille) Mike oli kaikissa vastustajiaan nuorempi. Buster Douglas tappiossa Mike todennäköisesti hieman aliarvioi vastustajan, mutta Evander Holyfieldia ja Lennox Lewisiä vastaan Mike tuli kyllä otteluihin silmin nähden hyvin valmistautuneena joten tappiot näistä ei johtunut muusta kuin siitä, että Mikellä ei todellisuudessa ollut aseita tämän tason kevereiden lyömiseen. Myöskään hänen fyysinen olemuksensa ei näissä neljässä ensimmäisissä tappioissa kielinyt mitenkään siitä ettei hän olisi kehässä ollut fyysisesti huippukuntoisena. Myös tosi asia on että Tysonin uran tappiot tulivat yhtä diskaustuomiota lukuunottamatta aina tyrmäyksellä. Tysonin mestaruuskausikaan ei todellisuudessa ollut moniin muihin historian suuriin mestareihin verrattuna erityisen pitkä kaiken kaikkiaankin vain neljä vuotta.
On varmasti totta että Tysonia vaivasi uran aikana usein erilaiset henkiset ongelmat, mutta eikös nuo henkiset ominaisuudet ole urheiljalle ominaisuuksia siinä missä fyysisetkin ominaisuudet. Syy miksi itse en laske Tysonia ihan historian suurinpiin mestareihin on se, että hän ei juuri koskaan onnistunut voittamaan kovia taisteluja. Mike oli vahva aina vain silloin kun vastustaja taipui nopeasti hänen vauhdissaan, mutta tasaväkisemmissä väännöissä hänen selkänsä yleensä aina katkesi. Myös Miken tappioissa paljastui tietyllä tavalla hänen fyysiset rajansa. Häntä isommat painavasti lyövät nyrkkeilijät jotka pystyivät lähellä eliminoimaan hänen lähiottelunsa olivat Mikelle myrkkyä. Tyson kun oli taktisessa mielessä aina hyvin rajoittunut nyrkkeilijä joka ei oikeastaan koskaan pystynyt muuttamaan ottelutaktiikkaansa eri vastustajiin saati sitten kesken ottelun. Tämä tekikin Holyfieldin ja Lewisin kaltaisille taktisesti fiksuille nyrkkeilijöille Tysonin aseista riisumisen suhteellisen helppoksi. Näin ollen onkin aika absurdia kuvittella, että Mike pyyhkisiä lattiaa nyky mestareilla. Tällaisilla väitteillä on aivan yhtä paljon realismia kuin sillä, että Matti Nykänen aikamatkalla voittaisi nykyiset mäkikotkat.
Oikeastaan mikään urheilulaji ei pitkällä aikavälillä ole mennyt kehityksessä takapakkia. Olisikin perin kummallista että Nyrkkeily olisi tässä poikkeus. Toki ajoittain tulee ylivertaisia urheilijoita jotka pystyvät esim yleisurheilussa pitämään maailmanennätyksiä useita vuosikymmeniä. Tyson ei kuitenkaan missään nimessä ollut tällainen poikkeusyksilö. Hän kun ei ollut todellisuudessa mikään suvereeni pitkäaikainen mestari edes omalla aikakaudellaan.
Antakaamme toki Tysonmyytin elää rauhassa ja ikuisesti rauta-Miken kannattajien sydämmissä.
Vaikka Tyson olisikin ominaisuuksiltaan hiipunut parhaiden päivien tasoltaan Holyfieldin ja Lewisin kohdatessaan ei se silti muuta miksikään sitä tosi asiaa, että ihan samalla lailla tietysti Holyfield ja Lewis olivat silloin jo vanhenneet parhaista päivistään. Etenkin Holyfield (Tysonia neljä vuotta vanhempana) oli itse asiassa herrojen kohdatessa menettänyt huomattavasti Tysonia enemmän nopeusominaisuuksiaan. Kannattanee katsoa Holyfieldin 90-luvun alun matseja, niin asia on helposti todennettavissa. Kyllä Mike aloitti Holyfied ja Lewis matsit ihan sähäkästi ja hyvällä liikkeellä, mutta tottakai liike nyrkkeilijällä hidastuu kun alkaa omissa kolista. Tuo Tysonin kovan kaverin maine on muutenkin mielestäni melkoista huuhaata. Kaveri pää painuksissa suunnilleen väänsi itkua erätauolla ekassa Holyfield matsissa ja Lewisin kohdatessaan puntti tutisi jo kehään astuessa. Tuollaiset väitteet, että Tyson olisi varmasti voittanut kasari kunnossaan Holyfieldin ja Lewisin ei myöskään perustu yhtikäs mihinkään. Kaveri kohdatessaan kärsi todistettavasti molemmille rökäle tappiot joten ei ole kovinkaan loogista, että tulos olisi ollut merkittävästi erilainen missään olosuhteissa. Tyson jäi lopulta melko katsomattomaksi kortiksi. Ei koskaan kohdannut edes omalta aikakaudeltaan sarjan huippumiehiä kuten Riddick Bowe, Michael Moore, George Foreman, Tim Witherspoon, Oliver McCall tai Ray Merceria. Lahjakas ja värikäs nyrkkeilijä toki parhaimmillaan, mutta ei millään olemassa olevilla faktoilla mikään historian suurin mestari. 
