Nyrkkeilijät kypsyvät eri tahtiin. Jotkut saavuttavat huippunsa yllättävänkin nuorella iällä, toiset kypsyvät hitaammin. Joidenkin huippu on lyhytkestoinen, jotkut taas pysyvät maailman huipulla vuosikausia. Parhaita lähivuosien esimerkkejä tällaisesta pitkänlinjan nyrkkeilijästä on Bernard Hopkins, joka hallitsi keskisarjaa vuosikausia, ja viime kesänä 41-vuotiaana nousi kevyeen raskassarjaan, ja voitti mestaruuden Antonio Tarverilta järkyttävän helposti.

Hopkins ei ole kuitenkaan ensimmäinen näin kypsällä iällä maailman huipulla oleva pugilisti. Klassisin esimerkki vanhasta miehestä, joka vuodesta toiseen kouluttaa nuorempiaan kehässä, on varmasti legendaarinen Archie Moore. ”Old Mongoose” aloitti ammattilaisuransa vuonna 1935, mutta mestaruusotteluun hän pääsi vasta vuonna 1952, 36-vuotiaana! Moore oli ollut rankattu kevyen raskaansarjan kymmenen parhaan joukkoon jo 10 vuotta. Nyrkkeilypolitiikka oli kuitenkin estänyt tätä välteltyä nyrkkeilijää pääsemästä mestaruusotteluun.

Mestari Joey Maximille taattiin ottelusta 100 000 dollaria, mikä oli tuohon aikaan melkoinen summa. Haastaja Moorelle luvattiin 10 prosenttia niistä ottelun tuotoista, jotka olivat jääneet jäljelle kun niistä ensin oli otettu tämä Maximille taattu 100 000 dollaria. Moore tienasikin päätähuimaavat 800 dollaria ottelusta! Mies odottaa mestaruusottelua kymmenen vuotta ja vihdoin saa sen 17-vuotta uransa aloittamisen jälkeen ja tienaa 800 dollaria! Jälleen yksi nyrkkeilyn uskomattomista tarinoista!

Kuvassa Archie Moore

Moore otti kuitenkin mahdollisuudestaan kaiken irti ja pahoinpiteli sitkeää Maximia 15 erää ottaen selvän voiton. Mooresta tuli kevyen raskaansarjan kuningas 36-vuoden iässä. Mestaruusottelu oli hänelle ottelu numero 108!

Ajattelepa tätä: Moore voitti kevyen raskaansarjan mestaruuden 36-vuotiaana vuonna 1952. Tästä vuodesta vuoteen 1963, jolloin hän 48-vuotiaana lopetti uransa, oli Moore käymästään 51 ottelusta hävinnyt vain neljä. Näistä tappiosta kaksi tuli raskaansarjan maailmanmestaruusotteluissa, joissa Moore hävisi vuonna 1955 Rocky Marcianolle ja vuonna 1956 Floyd Pattersonille. Kolmas häviöostä tapahtui niin ikään raskaassa sarjassa, mutta tämä ei ollut mestaruusottelu. Tällöin nuori nouseva raskaansarjan ilmiö nimeltä Cassius Clay käytti 48-vuotiasta Moorea lattiassa 3 kertaa ja ottelu päättyi TKO tuomiolla neljännessä erässä. Omassa sarjassaan, kevyessä raskassarjassa, vanha veteraani hallitsi kuitenkin kuninkaana. Ainoan tappionsa mestaruuden voittamisen ja uransa päätöksen välisenä aikana Moore kärsi pisteillä Giulio Rinaldille vuonna 1960, mutta voitti tämän uusinnassa seuraavana vuonna. Howard King onnistui kerran nyrkkeilemään Mooren kanssa ratkaisemattoman, mutta 5 muuta otteluaan hän hävisi Moorelle. Myös tuleva kevyen sarjan maailmanmestari Willie Pastrano onnistui ottelemaan ratkaisemattoman Mooren kanssa. Tämä oli kuitenkin tuolloin jo 48-vuotiaan ”Old Mongoosen” kolmanneksi viimeinen ottelu.

Archie Moore on yksi kaikkien aikojen parhaista nyrkkeilijöistä. Kun hänen uraansa tarkastelee lähemmin, tuntuu, että hän vastoin kaikkia mahdollisia luonnonlakeja vain parani vanhetessaan. Miehen lopullinen lista on 185-23-11, 131 tyrmäystä.

Sugar Ray Leonard, Thomas Hearns, Roberto Duran, Julio Cesar Chavez, Oscar De La Hoya……

Mm. kaikki nämä nyrkkeilijöiden eliittiin kuuluvat miehet voittivat mestaruuden kolmessa tai useammassa eri painoluokassa. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan nyrkkeilyn historiassa pystynyt samaan mihin Henry Armstrong.

Kuvassa Henry Armströng (vas.) ja Barney Ross.

Armstrong aloitti ammatilaisuransa vuonna 1931. Ensimmäinen ottelu oli katastrofi. Hänet tyrmättiin kolmannessa erässä. Peräänantamaton Armstrong kuitenkin taisteli pikkuhiljaa tiensä maailman huipulle. Vuonna 1937 ”Homicide Hank” haastoi höyhensarjan maailmanmestari Petey Sarronin ja tyrmäsi tämän kuudennessa erässä. Armstrong halusi voittaa seuraavaksi kevyen sarjan maailmanmestaruuden, mutta ottelun neuvotteluissa ei päästy yksimielisyyteen. Sen sijaan ”Hurricane Hankille” tarjottiin mahdollisuutta otella suurta Barney Rossia vastaan tämän välisarjan maailmanmestaruudesta. Armstrong nousi kertaheitolla kaksi sarjaa ylemmäs. New York State Athletic comission vaati, että haastaja painaisi vähintään 62.652 kiloa ( 138 paunaa) Välisarjan painorajahan on 66.738 kiloa (147 paunaa). Yleensä nyrkkeilijät joutuvat tiputtamaan painoaan treenileirillä, mutta ”Hammerin´ Hank” joutui epätoivoisesti nostamaan painoaan. On arvioitu, että kehään noustessaan Armstrong painoi alle 61 kiloa ja mestari Ross yli 72 kiloa. Armstrong voitti ottelun selvästi pisteillä. Hän jopa sanoi, ettei tyrmännyt suurta Barney Rossia, vaikka olisi tähän pystynyt, vaan kannatteli häntä loppuerät. Oli miten oli, Armstrongilla ei näyttänyt olevan ottelussa mitään vaikeuksia.

Armstrongilla oli nyt siis hallussaan sekä höyhensarjan mestaruus että välisarjan mestaruus. Kymmenen viikkoa välisarjan mestaruusottelunsa jälkeen Armstrong kohtasi kevyen sarjan mestari Lou Ambersin. Panoksena oli Ambersin kevyensarjan mestaruus. Ottelu oli raivoisa, ja kymmenenteen erään mennessä Armstrongin alahuuli oli auennut niin pahasti, että kehätuomari sanoi keskeyttävänsä ottelun, jos hän sylkee vielä enempää verta. Armstrong käski avustajiaan ottamaan hammassuojat pois, ja otteli jäljellä olevat 5 erää ilman niitä niellen koko ajan omaa vertaan. Veren nieleminen sai näyttämään, ettei Armstrong vuotanut enää niin pahasti. Taktiikka hämäsi kehätuomaria, joka antoi ottelun jatkua. Verenhukka ja ottelun kova tahti sai Armstrongin melkein pyörtymään viimeisessä erässä, mutta suuren sydämen avulla hän pystyi jatkamaan, ja voitti ottelun hajaäänituomiolla. Ensimmäistä ja luultavasti myös viimeistä kertaa nyrkkeilyn historiassa nyrkkeilijällä on samaan aikaan hallussaan kolmen eri painosarjan mestaruus. Armstrong oli samaan aikaan höyhensarjan, kevyensarjan ja välisarjan mestari.

Pian voitettuaan kevyensarjan mestaruuden Armstrong luopui höyhensarjan mestaruudesta ja puolusti vain kerran kevyensarjan mestaruuttaan uusintaottelussa Ambersia vastaan, jonka hän hävisi pisteillä menetettyään viisi erää liian alas menneiden vartaloiskujen vuoksi. Välisarjan mestarina Armstrong hallitsi kuitenkin rautaisella nyrkillä pitkään puolustaen titteliään 19 kertaa. Joulukuussa 1940 Armstrong yritti voittaa mestaruuden jo neljännessä painoluokassa. Hän otteli ratkaisemattoman keskisarjan mestari Ceferino Garcian kanssa, jonka oli aikaisemmin välisarjassa voittanut. Tuomiota pidettiin yleisesti surkeana. Armstrong olisi ansainnut voiton, ja neljännen mestaruutensa. ”Homicide Hank” lopetti uransa vuonna 1945. Hänen lopullinen listansa on 152-21-8, 100 tyrmäystä.

Armstongin saavutus on uskomaton. Kun ottaa huomioon, että tuohon aikaan ei ollut kuin kahdeksan yleisesti tunnustettua sarjaa ja jokaisessa niissä vain yksi maailmanmestari, siitä tulee vielä uskomattomampi. Ajatelkaa: Kahdeksasta maailmanmestaruusvyöstä Armstongilla oli jonkin aikaa hallussaan kolme!

Mitä jos joku esimerkiksi voittaisi lokakuussa WBA liiton mestaruuden The Ring lehden höyhensarjan ykköseksi rankkaamalta Chris Johnilta? Seuraavan vuoden toukokuussa hän nousisi välisarjaan ja antaisi sarjan ykkösnyrkkeilijälle Floyd Mayweather Jr:lle selkäsaunan. Kymmenen viikkoa tämän jälkeen hän pudottaisi takaisin kevyeen sarjaan ja voittaisi sarjan The Ring lehden mestariksi rankkaaman Joel Casamayorin. Tämä olisi lähellä Armstrongin temppua. Hänen aikaansa yleisesti tunnustettuja sarjoja oli kuitenkin nykyisen seitsemäntoista sijaan kahdeksan. Mitä vähemmän sarjoja, sen enemmän nyrkkeilijöitä jokaisessa sarjassa, ja tietenkin sitä kovempi tasoiset sarjat.

Kun Henry Armstrong kuoli vuonna 1988, ruumiinavauksessa paljastui, että hänen sydämensä oli kolmasosan suurempi kuin normaalisti. Nyrkkeilyn ystäville tämän ei tullut yllätyksenä.


Petteri Jeskanen