|
Legendaariset ottelut: #1 Chavez-Taylor |
Legendaariset ottelut #1
Chavez-Taylor ja kuuluisat sekunnit
Jo etukäteen oli selvää, että kehässä tultaisiin näkemään klassikko. Muuta vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan ollut. Ottelu sisälsi kaikkea mitä suuren draaman aineksiin tarvittaisiin. Punaisesta kulmauksesta nousi kehään 63.3 kiloa painava, ottelulistan 68-0, 56 tyrmäystä omistava hallitseva kevyen välisarjan WBC-liiton mestari, Meksikon ylpeys ja elävä legenda Julio Cesar Chavez, valmiina puolustamaan sekä titteliään että pisintä tappiottomien otteluiden putkea mitä nyrkkeilyssä oli nähty 78 vuoteen. Ja sinisestä kulmauksesta: 63.4-kiloinen olympiavoittaja, ammattilaiskehissä voittamaton ottelulistalla 25-0-1, 16 tyrmäystä, IBF-liiton kevyen välisarjan kuningas, yhdysvaltain Meldrick Taylor.
Miesten vastakkainasettelu oli mahdollisimman kiinnostava: Chavezin aggressiivisuus, iskuvoima, kovuus, vartaloiskut, kokemus ja meksikolainen ylpeys kohtasivat nuoren amerikkalaisen hämmästyttävän iskunopeuden, liukkaan jalkatyön, loistavat refleksit ja erinomaisen tekniikan. 12-eräinen ottelu ratkaisisi sen, kumpaa heistä pidettäisiin sarjan hallitsijana sekä yhtenä maailman parhaista nyrkkeilijöistä kaikki painoluokat huomioiden. Äänekkäästi Chavezia tukenut yleisö ei malttanut odottaa ensimmäistä konginsoittoa.
Chavez oli vedonlyöjien suosikki. Hänet tunnettiin hitaana aloittajana, mutta monet uskoivat hänen pelätyn vartalopommituksensa uuvuttavan nopeamman Taylorin ottelun puolivälin jälkeen, kuten se oli aikaisemmin tehnyt niin monille huippumiehille. Toista mieltä edustaviakin oli. Taylorin nimeen vannoneet puhuivat hänen ilmiömäisestä lahjakkuudestaan ja mahtavasta kunnostaan, ja arvelivat hänen taitonyrkkeilyllään pystyvän lyömään 27-vuotiaan meksikolaisen legendan. Päivämäärä oli maaliskuun 17:s ja paikka Hilton Center Las Vegasissa. 90-luvun ensimmäinen superottelu tuli jäämään historiaan ehkäpä koko vuosikymmenen parhaana ja myös puhutuimpana.
Ottelun ensimmäinen yllätys nähtiin jo sen ensimmäisessä erässä. Itseluottamusta puhkuva, latautunut Taylor ei vältellyt lainkaan lähiottelua raskaskätisen vastustajansa kanssa. Hän aloitti ottelun loistavasti liikkuen puolelta toiselle terävää jabiaan napsien ja iskusarjojaan Chavezia kohti tulittaen. Chavez yritti aloittaa nopeammin kuin tavallisesti ja pakottautui lähitilanteisiin. Hän saikin perille tukevia osumia, mutta Taylor piti puolensa ja vastasi salamannopeilla sarjoillaan. Jokaista osumaansa iskua kohti Chavez joutui ottamaan vastaan kaksi tai kolme Taylorin tärskyä. Ensimmäinen erä oli todella vauhdikas ja jännittävä, mikä antoi hyvää osviittaa siitä mitä tuleman piti.
Tapahtumat seurailivat suunnilleen samaa käsikirjoitusta toisessakin erässä. Taylor hallitsi ottelua edelleen liikkeellään ja molempien käsien sarjoillaan. Hän myös esitteli mielenkiintoista joskin melko kyseenalaista taktiikkaa lyödessään Chavezia tämän lonkkien seutuville vähentääkseen meksikolaisen liikkuvuutta. Taylor voitti edelleen suurimman osan iskujenvaihtotilanteista, mutta Chavez oli vasta alkanut lyödä löylyä kiukaalle. Erän lopulla hän sai perille hyviä oikeita suoria sekä vasempia koukkuja, jotka vaikuttivat horjuttavan Tayloria hieman. Myös Taylorin vasen silmä alkoi hitaasti turvota.
Sama juoni jatkui suurimman osan kolmatta ja neljättä erää. Taylor vei ottelua selvästi, mutta kamppailu oli kaukana yksipuoleisesta. Chavezin jokaisen osuman takana oli todella ruutia, ja vaikka Taylor kesti pommit horjahtelematta, vaikutti siltä, että Chavez teki miehistä suurempaa tuhoa. Taylor korvasi iskujen laadun määrällä ja osui edelleen jatkuvasti enemmän lähitilanteissa. Chavezin olemuksessa näkyi hienoisia turhautumisen merkkejä, kun hän ei päässytkään kontrolloimaan ottelun tempoa. Molempien erien lopussa Taylor nosteli käsiään yleisöä kohti osoituksena siitä, että kamppailu kulki hänen kannaltaan kuten pitikin.
Viides erä oli luonteeltaan paljastava. Ottelijat iskivät täydet kolme minuuttia olkapäät vastakkain, kuin puhelinkopin sisällä, mutta sitomatta toisiaan kertaakaan. Tämän piti olla Chavezin paras tie voittoon, mutta hän ei edelleenkään kyennyt saamaan yliotetta. Taylorilla tuntui olevan vastaus kaikkeen mitä Chavez yritti. Taylorin leuka, jonka lujuus ennen ottelun alkua oli jonkinasteinen kysymysmerkki, kesti helposti Chavezin parhaatkin laakit, ja edelleenkin Taylor osui monin verroin useammin kuin meksikolainen soturi. Erän viimeisen minuutin aikana Chavez osui kolmella kovalla iskulla, ja erä oli tasainen pisteytettäväksi. Seuraavan kolmeminuuttisen aikana Taylor lisäsi hieman liikettä ja otti jälleen selvän komennon. Chavez ei kyennyt ajamaan häntä köysiin, ja keskellä kehää Taylor ei vain pitänyt puoliaan Chavezin kanssa, vaan myös vei ottelua itse.
Kun ottelu saavutti puolivälinsä kuuden erän jälkeen, tilanne ei vaikuttanut hyvältä Chavezin näkökulmasta. Monien katsojien mielestä hän oli hävinnyt jokaisen käydyn erän. Mikä vielä hälyttävämpää hänen kannaltaan, hänen iskunsa eivät vaikuttaneet hidastavan Tayloria tarpeeksi, jotta hän olisi päässyt hyötymään ottelun myöhemmissä vaiheissa. Taylorin silmät olivat turvoksissa ja hänen suunsa sisällä oli paha haava, mutta hänen liikkeensä olivat yhä yhtä liukkaita, hänen iskunsa yhä yhtä teräviä kuin ottelun alussakin. Tilastojen mukaan Taylor oli lyönyt yli tuplamäärän iskuja Chaveziin verrattuna, ja vaikka hänen osumaprosenttinsa oli heikompi, hän oli saanut iskettyä enemmän osumia jokaisessa erässä. Mitään vaaraa Chavezillakaan ei tässä vaiheessa tosin ollut. Taylor oli osunut häneen useilla todella hyvillä, puhtailla iskuilla, mutta meksikolaisen graniittinen leuka kesti.
Seitsemäs erä oli paluu lähitaisteluun. Gladiaattorit seisoivat rintakehät vastakkain, työskennellen taidokkaasti lähietäisyydeltä. Ottelun kulku ei ollut muuttunut, sen vauhti oli edelleen uuvuttava. Chavez osui voimakkaammin mutta Taylor koko ajan useammin. Taylorin kasvot muuttuivat hetki hetkeltä pahemmin runnelluiksi, mutta se ei vaikuttanut häneen. Kahdeksas erä oli ottelijoilta taktisempi ja hidasvauhtisempi, mutta sitä seurannut yhdeksäs oli henkeäsalpaavan jännittävä. Erä oli jälleen kolmen minuutin katkelma loistavaa lähitaistelua. Taylor hallitsi erän alkua, mutta Chavez lopetti sen vahvasti. Erän viimeisellä minuutilla näytti ensimmäistä kertaa siltä, että Chavezin pommitus alkaisi vaikuttaa. Taylor ei horjunut, mutta hänen refleksinsä alkoivat hidastua ja hän joutui ottamaan vastaan enemmän kinnasta kuin aiemmin. Yhdeksännen erän lopussa kehätuomari Richard Steele, joka siihen mennessä oli ollut melkeinpä näkymätön, puuttui ottelun kulkuun ja huomautti Tayloria iskuista vyön alle. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Steele vaikutti kehätapahtumiin, mutta se ei jäänyt viimeiseksi.
Kymmenes ja yhdestoista erä olivat rajuja. Chavezin iskut alkoivat viimeinkin tehota, hän satutti Tayloria nyt selvästi. Taylor piti edelleen puolensa ja vastasi sarjoillaan. Chavez voitti molemmat erät, mutta helpolla hän ei sitä tehnyt, Taylor ei antanut hänelle senttiäkään ilmaiseksi. Yhdennentoista erän päätteeksi nähtiin dramaattinen kohtaus: kongin soitua Taylor lähti seuraamaan Chavezia ja oli matkalla väärään kulmaukseen ennen kuin kehätuomari Steele opasti hänet avustajiensa hoiviin. Oli selvää, että Taylorilla ei ollut enää paljoa voimia jäljellä.
Viimeisestä erästä odotettiin suurta draamaa. Meldrick Taylor johti ylivoimaiseen tyyliin lähes jokaisen katsojan mielestä, mutta hän oli heikossa kunnossa. Hänen kasvonsa olivat kammottavasti turvonneet, hän oli joutunut nielemään suuren määrän omaa vertaan, hän oli täysin puhki. Hänen valmentajansa George Benton kehotti häntä kamppailemaan viimeisenkin erän voitosta, hän tunsi, että Taylor tarvitsi sen pistevoittonsa taatakseen. Toisessa kulmauksessa puuskuttava, runneltu, epätoivoinen mutta päättäväinen Julio Cesar Chavez odotti kongin soittoa. Hän tiesi tarvitsevansa tyrmäyksen voittaakseen ottelun. Hänen ylpeytensä oli edelleen taipumaton. 'Tee se perheesi vuoksi', anelivat Chavezin avustajat.
Erä alkoi. Chavez lähti Taylorin kimppuun, mutta ei laittanut käyntiin suurta iskumylläkkää; hän oli sellaiseen liian väsynyt. Sen sijaan hän yritti murtaa Taylorin tarkasti sijoitetuilla voimaiskuillaan. Taylor, joka oli lyönyt kamppailun aikana jo yli tuhat iskua, jaksoi edelleen tarjoilla Chavezille sarjojaan. Minuutin kohdalla erän alkamisesta Taylor tuiskahti kanveesille oman iskunsa seurauksena. Hän oli pahoin väsynyt. Siitä huolimatta näytti siltä, että hän selviäisi viimeiseen konginsoittoon. Chavez osui, mutta Taylor pysyi edelleen tolpillaan eikä edes pahemmin horjahdellut. Hän kykeni edelleen jakamaan vastaiskujaan. Sekunnit Chavezin kellossa alkoivat käydä vähiin.
Kun ottelua oli jäljellä puoli minuuttia, ottelijat ajautuivat jälleen lähitilanteeseen. Kun aikaa oli 24 sekuntia, Chavez sai perille lujan oikean suoran Taylorin leukaan. Isku jähmetti Taylorin polvet sekunnin murto-osien ajaksi, ja Chavez loikkasi hänen kimppuunsa ratkaisua hakien. Kun Taylor sai jalkansa jälleen liikkumaan, hän rynnisti horjuen eteenpäin, jakaen iskuja enemmänkin vaistomaisesti kuin tarkoituksella. Chavez perääntyi hänen edeltään, ja miehet ajautuivat kehän puolueettomaan kulmaukseen. Chavez otti askeleen oikealle ja löi vasen-oikea-vasen-oikea –koukkusarjan. Iskuista vain viimeinen osui, mutta se isku oli räjähtävä pommi täsmälleen Taylorin leukaan. Kun otteluaikaa oli jäljellä kuusitoista sekuntia, Taylorin selkä iskeytyi kanveesin pintaan.
Taylor ymmärsi heti mitä oli tapahtunut. Hän ojensi oikean kätensä ylös, tarttui kehäköyteen ja kiskoi itsensä jaloilleen, kun kehätuomari Steele oli ehtinyt luvunlaskussaan viiteen. Kellon mukaan aikaa oli jäljellä tässä vaiheessa kymmenen sekuntia. Steele jatkoi luvunlaskua sääntöjen mukaisesti kahdeksaan ja huusi, ilmeisesti vaistomaisesti, vielä yhdeksännenkin numeron. Kun ottelua oli jäljellä seitsemän sekuntia, Steele kumartui Taylorin puoleen, tuijotti tätä tiukasti silmiin ja kysyi: 'Are you okay?' Taylor ei vastannut, hän katsoi Steelen olkapään yli oikealle, ilmeisesti odottaen ohjeita kehän reunustalle kiivenneeltä avustajaltaan Lou Duvalta. Kello tikitti eteenpäin. Steele kysyi toistamiseen 'You ok?'. Taylor käänsi päänsä, mutta liian myöhään. Richard Steele oli tehnyt ratkaisunsa ja ilmoitti ottelun päättyneeksi, kun aikaa ennen viimeisen erän päätöstä oli vain neljä sekuntia. Kello kävi vielä hetken, ja virallisen ajanoton mukaan Meldrick Taylor hävisi ottelun keskeytyksellä ajassa 2.58 viimeistä erää. Chavez oli ottelun voittaja, kahden liiton mestari ja nyt voittamaton 69:ssä ottelussa. Historiallinen voittoputki oli säilynyt ehjänä, täpärästi.
Ottelun jälkeen riitti ymmärrettävästi paljon puhuttavaa, eivätkä spekulaatiot ole vaimenneet vielä tänäkään päivänä. Sekä kehätuomari Steelen ratkaisua tukevia että sitä kritisoivia argumentteja on esitetty. Seuraavassa on useimmin eri osapuolilta kuultuja perusteita.
Steelen ratkaisu oli väärä, koska:
a) Ottelua oli jäljellä enää muutama sekunti. Vaikka Steele olisi antanut ottelun jatkua, Chavez ei olisi ehtinyt enää lyödä Tayloria kertaakaan. Kun arvostelutuomareiden paperit myöhemmin paljastettiin, kävi ilmi, että Taylor olisi voittanut ottelun hajaäänituomiolla.
b) Taylor nousi ylös lattiasta ja vaikutti seisovan jaloillaan vakaasti. Monien mielestä maailmanmestarille pitäisi antaa mahdollisuus otella loppuun saakka. Kun Steele kysyi Taylorilta ensimmäisen kerran 'Are you okay?', Taylor nyökkäsi hieman. Ottelun jälkeisessä haastattelussa Taylor ja hänen valmentajansa Lou Duva selittivät, että Taylor oli reagoinut kehätuomarin kysymykseen ja oli täten kyvykäs jatkamaan ottelua. Kun Steele kysyi Taylorin vointia toisen kerran, hän ei antanut tälle tilaisuutta vastata, vaan sen sijaan viittoi ottelun päättyneeksi saman tien. Kehän kulmauksissa oli punaiset merkkivalot, jotka alkoivat välkkyä, kun erää oli jäljellä alle kymmenen sekuntia. Luvunlaskunsa aikana Steele näytti katsovan tällaista valoa, ja siten hänen olisi pitänyt tietää, ettei aikaa ollut paljoa.
c) Kun Steele laski lukua, hänen selkänsä takana Chavez oli lähtenyt liikkeelle puolueettomasta nurkkauksestaan, johon kehätuomari oli määrännyt hänet, ja kun Steele oli lopettanut luvunlaskunsa, Chavez oli jo melkein omassa kulmauksessaan. Jos Steele olisi huomannut tämän, hänen olisi sääntöjen mukaan kuulunut keskeyttää luvunlasku, viedä Chavez takaisin kulmaukseensa ja jatkaa sen jälkeen laskemista. Jos hän olisi menetellyt näin, ottelu olisi loppunut ennen kuin hän ehti suorittaa luvunlaskunsa ja siten Taylor olisi voittanut.
Steelen ratkaisu oli oikea, sillä:
a) Kellossa jäljellä olevan ajan ei sääntöjen mukaan pidä vaikuttaa kehätuomarin työskentelyyn. Minkäänlaista poikkeussääntöä ottelun loppua varten ei ole olemassa. Näin ollen siis kehätuomarin tulee tuomita tilanteet viimeiset kaksikymmentä sekuntia aivan samoin kuin hän menettelisi minkä tahansa muun kahdenkymmenen sekunnin aikana katkelman ottelusta.
b) Taylor ei kyennyt vastaamaan Steelelle, kun tämä kysyi hänen vointiaan. Tällaisissa tapauksissa kehätuomarilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää ottelu.
c) Taylor oli ottanut vastaan pahoja iskuja koko ottelun ajan, ja hän oli hyvin heikossa kunnossa. Yksikin isku enemmän olisi voinut olla hänelle kohtalokas. Steele oli erittäin kokenut kehätuomari ja useimpien mielestä tuohon aikaan maailman paras lajissaan. Hän katsoi tilannetta ammattilaisen silmin ja teki ratkaisunsa sääntöjen mukaan.
Keskustelut kamppailusta tulevat jatkumaankin luultavasti vielä vuosia, mutta lopputulos on ja pysyy. Uusinta miesten välille järjestettiin neljä vuotta myöhemmin, mutta Taylor ei ollut enää entisensä ja Chavez löi hänet helposti kahdeksannessa erässä. Chavezin ura jatkui voitokkaissa merkeissä, hän ehti otella peräti 90 kertaa tappioitta, kunnes Frankie Randall onnistui kukistamaan hänet. Kun Chavez vetäytyi kehistä 2001, oli hänen ottelulistansa melkeinpä uskomaton 104-5-2, 85 tyrmäystä. Chavez kuitenkin palasi kehiin vielä kerran vuoden 2003 lopulla ja kukisti hänet aikaisemmin voittaneen Willy Wisen. Suunnitteilla on vielä muutama lisäottelu, mutta varsinaiselle huipputasolle meksikolainen tuskin enää tähyää.
Taylorkin voitti vielä yhden tittelin, mutta hänen parhaat vuotensa olivat kadonneet iäksi. Viimeksi hänet nähtiin kehässä 2002, kun tuntematon Wayne Martell –niminen nyrkkeilijä kukisti hänet pistein. Taylorin lopullinen ottelulista oli 38-8-1, 20 tyrmäystä. Nykyisin Taylor vaikuttaa kärsivän lievistä terveysongelmista, jotka suurilta osin johtuivat tästä mahtavasta, unohtumattomasta sodasta Julio Cesar Chavezin kanssa. Janne Romppainen
|