Ammattinyrkkeilyn maailma tarjosi paljon nähtävää ja muistettavaa myös päättyneenä vuonna 2004. Suuria otteluita käytiin monissa painoluokissa, tapahtumia riitti myös kehän ulkopuolella, ja suomalainen nyrkkeilykin eli ilahduttavan vilkkaasti. Yhteen artikkeliin ei luonnollisestikaan voi mahduttaa kaikkea kahdentoista kuukauden aikana tapahtunutta, monia hienoja hetkiä on pakko jättää mainitsematta, mutta muun muassa seuraavista asioista mennyt vuosi muistetaan.

tammikuu

Kansainvälisen huippunyrkkeilyn osalta vuosi käynnistyi tammikuun kolmantena päivänä, kun ylemmässä höyhensarjassa mainetta niittänyt brasilialainen Acelino Freitas otti itselleen WBO-liiton tunnustaman kevytsarjan vyön. Värikkäässä ottelussa hän kukisti pitkään titteliään hallinneen, mutta kovia vastuksia vältelleen veteraani Arthur Grigorianin, jolle laskettiin kamppailun tiimellyksessä lukua yhteensä neljästi. Raskaassa keskisarjassa saman liiton titteli vaihtoi yllättäen omistajaa, kun viime vuonna pitkään hallinneen Dariusz Michalczewskin kukistanut Meksikon Julio Gonzales kärsi selvän pistetappion Unkarin Zsolt Erdeille. Kuun loppupuolella nähtiin myös kaksi rajua yhteenottoa, kun ylemmässä keskisarjassa Scott Pemberton kirjavien vaiheiden jälkeen nujersi Omar Sheikan yhdessä vuoden vauhdikkaimmista kamppailuista, ja kevyen välisarjan ikitaistelija Arturo Gatti raatoi tuttuun vauhdikkaaseen tapaansa pistevoiton Gianluca Brancosta. Näyttävä mahalaskukin nähtiin, kun kauden todelliseksi avaukseksi suunniteltu tammikuinen suuri nyrkkeilyilta kaatui peruutuksiin. Sekä kevyen välisarjan MM-kamppailu Kostya Tszyun ja Shramba Mitchellin välillä että raskaansarjan kärkitaisto James Toneyn ja Jameel McClinen kesken peruuntuivat. Sekä Tszyu että Toney ilmoittivat loukkaantuneensa harjoittelussa, eivätkä he siten voineet nousta kehään. Molemmissa tapauksessa vammojen aitoutta epäiltiin, kuten tällaisissa tilanteissa käy aina. Kuun lopuksi myös kääpiösarjan mestari Raul Marquez puolusti titteliään voitokkaasti.

Suomalaisessa ammattinyrkkeilyssä elettiin kiinnostavia hetkiä, kun raskaansarjan ykköspyssy Sami Elovaara sai sopimuksen ottelusta italialaista olympiamitalisti Paolo Vidozia vastaan. Valitettavasti tämäkin tilaisuus jouduttiin viimein perumaan suomalaisen loukkaantumisen vuoksi, ja lopulta Elovaara ei päässyt tositoimiin koko vuonna.

Helmikuun alussa keskisarjan ja raskaan keskisarjan välillä huipun tuntumassa vuosikausia risteillyt Glencoffe Johnson saavutti IBF-liiton raskaan keskisarjan mestaruuden lyömällä ihmeitä esittämättä Clinton Woodsin niukasti pistein. Tässä vaiheessa tuskin kukaan aavisti, mitä Johnson vielä vuoden mittaan tekisi. Huomattavasti suuremmat otsikot keräsi Lennox Lewis, joka ilmoitti odotetusti lopettavansa mahtavan uransa suoraan huipulta. Eurooppalaisella tasolla raskaansarjan maanosan mestaruus vaihtui, kun saksalainen ex-mestari Luan Krasniqi vauhdikkaan ottelun päätteeksi otti omansa turkkilaiselta Sinan Samil Samilta niukan pistevoiton turvin. Kuun lopussa parasta antia tarjosi ylemmän höyhensarjan ottelu Meksikon Erik Moralesin ja tämän maanmiehen Jesus Chavezin välillä. Entinen höyhensarjan mestari, haastaja Morales oli kamppailun suosikki, ja hän myös valloitti WBC-liiton tittelin raatelevan ottelun jälkeen. Suhteellisen hiljaisesti alkanut nyrkkeilyvuosi sai uutta säpinää tämän kamppailun myötä.

Suomen ammattinyrkkeilystä kuului iloisia, kun keskisarjan iskijä Amin Asikainen solmi rahakkaan sopimuksen MSE-nyrkkeilytallin kanssa. MSE:llä oli hyviä yhteyksiä kansainvälisiin piireihin, ja sopimuksen oli tarkoitus avata Asikaisellekin portit eurooppalaisen huipputason kamppailuihin. Muista ammattilaisista Petri Reima kilpaili helmikuussa Ruotsin puolella K-1-turnauksessa, ja otti turnauksessa yhden voiton. Myös ensimmäinen kotimainen ammattilaisilta nähtiin, kun oululainen Steel Ring –talli vei sirkuksensa Rovaniemelle järjestellen Suomen pohjoisimman ammattilaistapahtuman. Kevyen välisarjan lupaus Juho Tolppola sekä ensimmäistä kertaa ammattilaispuolella esiintynyt kevytraskaansarjan Petri Männikkö ottivat voitot ennen täysiä eriä.

Maaliskuun alussa nähtiin toinen ylemmän höyhensarjan huippuottelu, kun painoluokan WBO-liiton tittelistä nyrkkeilivät Kuuban Joel Casamayor ja Yhdysvaltain Diego Corrales. Sankarit olivat käyneet rajun ottelun edellisvuonna, ja sillä kertaa voiton oli vienyt Casamayor. Tällä kertaa loistavasti otellut Corrales osoittautui niukasti paremmaksi, vaikka joutuikin kuuntelemaan luvunlaskua kymmenennessä erässä. Viikkoa myöhemmin kevyen keskisarjan valtiaan asema vaihtui, kun pitkään tilaisuuttaan odottanut Ronald "Winky" Wright isännöi kehässä Sugar Shane Mosleyta vastaan. Luonnostaan Mosleyta suurempikokoinen ja teknisesti erittäin taitava Wright oli ottelussa ylivoimainen ja nousi voittonsa myötä pound-for-pound -listoille. Samassa illassa raskaansarjan suurlupaus Joe Mesi selvisi täpärästi viimeisten erien kolmesta kanveesillakäynnistä ja voitti pistein kevyenraskaansarjan ex-mestari Vasily Jirovin, mutta seuraukset olivat ikävät: hieman myöhemmin Mesillä todettiin aivovamma, ja tämän uran jatko on hyvin epävarma. Kuun lopulla myös toinen raskaansarjan lupaus Dominick Guinn koki vastatuulta häviten Monte Barretille. Tanskan ylpeys, kääpiösarjan pitkäaikainen huippunyrkkeilijä Johnny Bredhal puolusti titteliään menestyksekkäästi kotimaassaan, ja myös kärpässarjan entinen tähti Mark Johnson oli voitokas.

Suomalaisessa nyrkkeilyssä kuukausi alkoi synkästi, kun lyhyellä varoitusajalla Hampurissa Koren Gevorin kohdannut Kai Kauramäki kärsi tappion neljännessä erässä Eurosportin Suomeenkin lähettämässä ottelussa. Kauramäki hallitsi kamppailun ensimmäisiä vaiheita, mutta sitten hänen hyvä vireensä katosi täysin ja Gevor marssi helppoon voittoon. Myöhemmin Kaitsun lamaantumisen syyksi paljastui käden loukkaantuminen. Paria viikkoa myöhemmin Amin Asikainen nyrkkeili ensimmäisen kerran MSE-liiton alaisuudessa ja otti uransa seitsemännen voiton.

Huhtikuun alkupuolella oteltiin Yhdysvalloissa kaksi huippuottelua sisältänyt ilta. Välisarjassa kiistaton mestari Cory Spinks puolusti titteleitään kevyessä välisarjassa aiemmin loistanutta luonnonlahjakkuutta Zab Judahia vastaan. Kaksi nopeaa ja taitavaa vasuria kävivät mielenkiintoisen taktisen iskujenvaihdon. Spinks käytti Judahia lattiassa 11:ssä erässä, mutta oli vähällä tulla itse tyrmätyksi seuraavassa. Parempi aloitus pelasti kuitenkin niukan voiton Spinksille. Illan pääottelussa Ukrainan Wladimir Klitschko pyrki jatkamaan paluutaan raskaansarjan kärkeen ottelussa avoimesta WBO-liiton mestaruudesta Lamon Brewsteria vastaan. Klitschko oli herättänyt lupauksia comebackista tyrmäämällä vaivattomasti Danell Nicholsonin, mutta kamppailu Brewsteria vastaan päättyi pahaan pettymykseen, kun alun saamapuolella ollut Brewster täysin yllättäen tyrmäsi voimansa menettäneen Klitschkon neljännessä erässä. Myöhemmin oli huhuja jopa sabotaasista ja Klitschkon myrkyttämisestä vedonlyöntien vuoksi, mutta moisille väitteille ei onneksi löytynyt tueksi näyttöjä. Samassa kuussa nähtiin myös raskaansarjan suurilta, jossa Yhdysvaltain IBF-liiton mestari Chris Byrd säilytti tittelinsä ratkaisemattoman tuomion turvin huipulle palannutta Puolan Andrew Golotaa vastaan mainiossa ottelussa. Huomattavasti ikävämpää nähtävää tarjosivat WBA-liiton MM-ottelussa John Ruiz ja Fres Oquendo, jotka keskittyivät painimiseen iskujenvaihdon sijaan. Mestari Ruizin 11:ssä erässä hankkima tyrmäysvoitto oli helpotus ennen kaikkea katsojille. Pohjoismaiden paras iso mies, Ruotsin Attila Levin kärsi tappion Yhdysvaltain veteraani Jeremy Williamsille. Raskaansarjan vauhdikkaan kuukauden huipensi Ukrainan Vitaly Klitschko, joka kahdeksan erän aikana teurasti veljensä kukistaneen Corrie Sandersin WBC-liiton avoimessa MM-ottelussa ja vahvisti siten asemaansa sarjan ykkösenä.

Suomessa nähtiin lyhyen ajan sisällä kaksikin ammattilaisiltaa, kun ensin MSE-talli järjesti tapahtuman Ahvenanmaalla, ja kohta perään hanskattiin myös Vantaalla. Ahvenanmaan illan ainoa suomalaisedustaja Amin Asikainen jatkoi hyviä otteitaan kukistamalla vastustajansa toisen erän tyrmäyksellä. Vantaalla puolestaan Juho Tolppola jatkoi niin ikään tyylikkäästi lyöden puhtaasti pistein virolaisen Leonti Voronchukin. Suomalaisista myös kevyenraskaansarjan Allan Grönfors ja raskaansarjan Sami Tikkinen voittivat, sen sijaan kokenut Lea Houtsonen joutui tunnustamaan vierailijan paremmakseen.

Sähkö väreili ilmassa heti toukokuun alussa, kun höyhensarjan jännitysottelussa kohtasivat Manny Pacquiao ja Juan Manuel Marquez. Kahden vauhtikoneen kamppailusta muodostui dramaattinen iskujuhla: Pacquiao löi vastustajansa kanveesiin peräti kolmesti heti avauserässä. Marquez kokosi itsensä mahtavasti ja laittoi Pacquiaolle toden teolla kampoihin jatkossa, ja lopulta hyvin viihdyttävä iskusota päättyi ratkaisemattomana. Viikko tuon tapahtuman jälkeen nyrkkeilymaailma järisi toden teolla, kun raskaan keskisarjan MM.ottelussa Antonio Tarver tyrmäsi ylivertaisen Roy Jonesin jo toisessa erässä. Viime vuonna Jones onnistui vielä lyömään Tarverin niukasti pistein, mutta tällä kerralla yksi Tarverin täydellisesti osunut vasen suora musersi Jonesin kanveesiin ja sai katsojat tv-vastaanottimien äärissä haukkomaan henkeään. Kuukausi jatkui vauhdikkaana myöhemminkin. Kevytsarjan nyrkkisankari Floyd Mayweather jr. nousi voitokkaasti kevyeen välisarjaan, mutta hänen pistevoittonsa Demarcus Corleysta ei vakuuttanut kaikkia. Myös kevyenraskaansarjan parhaimmistoon kuuluva ranskalainen Jean-Marc Mormeck voitti, mutta oli yllättävän tiukoilla aiemmin lyömäänsä raskaan keskisarjan ex-mestaria Virgil Hilliä vastaan.

Suomalainen ammattinyrkkeilyelämä veti henkeä alkukeväällä, eikä tapahtumia järjestetty. Allan Grönfors sai sopimuksen ottelusta Tanskassa, ja myös takavuosina mainetta niittäneen King’s –tallin paluusta huhuttiin.

Kesäkuun alussa keskisarjan gladiaattorit Oscar De La Hoya ja Bernard Hopkins kävivät lämmittelemässä yleisöä heidän syksylle sovittua jättiotteluaan varten. Tavoitteena oli tehdä Hopkinsin nimeä tutummaksi suurelle yleisölle ja saada De La Hoyalle titteli uudessa painoluokassa, jossa tämä esiintyi ensimmäistä kertaa. Tilaisuus oli kuitenkin vähällä epäonnistua pahoin. Hopkins tosin voitti vaivattomasti Robert Allenin, mutta ei mitenkään erityisesti loistanut kehässä. De La Hoya puolestaan oli vähällä hävitä Saksan tuntemattomalle mutta taitavalle Felix Sturmille ja tarvitsi ripauksen onneakin pistetuomion kanssa. Samassa illassa myös kevytsarjaa edustava Jose Luis Castillo otti voiton omassa MM-ottelussaan. Muuten melko tapahtumaköyhäksi jääneen kuun loppupuolella Meksikon kivikova Marco Antonio Barrera palasi tappionsa jälkeen taas voittojen tielle lyöden Paulie Ayalan.

Suomalaisnyrkkeilijöillä oli jälleen epäonnea, kun Allan Grönfors loukkasi kätensä ottelussa tanskalaista Johnny Jenseniä vastaan ja joutui luovuttamaan kolmannessa erässä siihen asti hyvin sujuneen kamppailun. MSE-tallin sopimus tv-yhtiö Viasatin kanssa päättyi, mikä merkitsi myös sitä, että Amin Asikainen joutuisi tulevaisuudessa etsimään uuden työnantajan.

Heinäkuussa nyrkkeilymaailmaan saatiin hieman lisää väriä. Kuun alkupuolella kevyensarjan Joel Casamayor palasi voittokantaan, mutta entinen raskaansarjan maailmanmestari Michael Moorer kärsi yllättävän Eliseo Castillolle. Moorer ilmaantui paikalle pahoin ylipainoisena, eikä hänen esityksensä muistuttanut vähääkään 90-luvun alkupuolella mainetta niittäneen nyrkkisankarin otteita. Kuun lopulla Arturo Gatti tyrmäsi näyttävästi ja nopeasti arvostetun Leonard Dorinin. Gatti on urallaan ollut The Ring –lehden perinteisen Vuoden ottelun toisena osapuolena peräti neljä kertaa. Myös toinen veteraani Jesse James Leija otti komean voiton suurena lupauksena pidetystä Fransisco Bojadosta ja osoitti, että veteraaneissa on vielä virtaa. Erik Morales jatkoi vakuuttavia otteitaan kukistamalla pistein Carlos Hernandezin poimien samalla kupeelleen myös IBF-liiton tittelin. Kuun lopun merkittävin mediatapahtuma oli kuitenkin se, kun entinen raskaansarjan kiistaton maailmanmestari Mike Tyson monien vaiheiden jälkeen palasi vihdoin nyrkkeilykehiin. Vastustajaksi hänelle valikoitiin huolellisesti lähinnä Euroopassa tunnettu britti Danny Williams, mutta tämä järjestelikin suuren yllätyksen tyrmäämällä jalkansa loukanneen Tysonin neljännessä erässä ja lopettamalla ehkä tämän koko uran samalla. Komea voitto nosti Williamsin kerralla sarjan huipulle. Euroopan puolella raskaansarjan mestari Luan Krasniqi puolusti mestaruuttaan takomalla Rene Monsen keskeytyskuntoon.

Suomessa nyrkkeily sai jälleen enemmänkin palstatilaa, mutta valitettavasti lähinnä negatiivisessa mielessä. King’s-tallin paluuillan vetonaulaksi suunniteltu veteraani Jukka Järvinen edelleen epäselvästä syystä jätti saapumatta paikalle katsojien ja promoottorin pettymykseksi. Muissa otteluissa päästiin sentään nyrkkeilemään. Suomalaisista Juho Tolppola otti helpon keskeytysvoiton, ja Amin Asikainen viihdytti yleisöä tyrmäämällä näyttävästi tsekkiläisen Tomas Kuglerin. Kuun lopulla uutiset veivät Asikaista jo Afrikkaan titteliotteluun, mutta nämä suunnitelmat kariutuivat lopulta.

Elokuun kuumimmassa kamppailussa kohtasivat kevyen sarjan tyrmääjät Diego Corrales ja Acelino Freitas. Molemmat tunnetaan paitsi kaatavasta iskuvoimastaan myös heikonlaisesta iskunkestävyydestään, ja niinpä ottelusta osattiin odottaa vaiherikasta jo ennakkoon. Freitas hallitsi ottelua sen alkupuolella, mutta Corralesin iskujen paino käänsi koitoksen lopulta hänen edukseen, kun Freitas kolmannen kerran lukua otettuaan kieltäytyi jatkamasta. Entinen kevytraskaansarjan maailmanmestari ja raskaansarjan suurimpiin toivoihin lukeutunut Juan Carlos Gomez kärsi yllättäen ensimmäisen erän tappion maanmiehelleen Yamplier Azcuylle. Elokuussa myös ylemmän kääpiösarjan ykkösnimi Oscar Larios otti yhden vuoden neljästä voitostaan. Muuten nyrkkeilyn huippunimet nauttivat loppukesän lämmöstä ja keskittyivät jo syksyn suuriin tapahtumiin.

Myöskään Suomessa ei käyty ammattilaisotteluita elokuussa. Amin Asikainen vapautui MSE-sopimuksesta ja siirtyi P3-tallin työntekijäksi. Raskaaseen sarjaan syyskuuksi alun perin suunniteltu SM-ottelu Allan Grönforsin ja Jari Markkasen välillä lykkääntyi myöhemmäksi.

Syyskuun alussa raskaansarjan WBO-liiton tittelin alkuvuodesta voittanut Lamon Brewster pääsi esittämään todellisia kykyjään vaarattomaksi arvioitua australialaista Kali Meehania vastaan. Sen Brewster ilmeisesti myös teki, mutta hänen osaamisensa kansainvälisellä tasolla paljastui varsin hataraksi: tuntematon Meehan oli hyvin vähällä voittaa hänet pistein. Samassa illassa välisarjan pomo Cory Spinks puolusti titteliään helpolla voitolla veteraani Miguel Angel Gonzalesista. Kuun alussa tapahtumia nähtiin taas monella rintamalla, myös esimerkiksi kevytraskaansarjan brittiveteraani Carl Thompson, välisarjan Daniel Santos ja Zsolt Erdei esiintyivät voitokkaasti. Nyrkkeilymaailma odotti kuitenkin jo De La Hoyan ja Hopkinsin suurottelua, jonka aika koitti 18.9. Kamppailusta muodostui kuitenkin lopulta hienoinen pettymys. Sen ensimmäiset erät edettiin äärimmäisen varovasti puolin ja toisin, ja kun Hopkins kiihdytti vauhtia keskierissä, hän käänsi ottelun edukseen lopulta varsin helposti. Hopkinsin komean tyrmäysvoiton arvoa se ei toki millään tavalla vähentänyt, mutta varsinaista klassikkoa kehässä ei nähty. Samassa illassa höyhensarjan huippumies Juan Manuel Marquez otti voiton, ja loppukuusta muuten hiljaiseloa viettänyt edellisvuoden ykkösnyrkkeilijä James Toney kävi näyttäytymässä helpolla pistevoitolla köykäisestä Rydell Bookerista. Huomiota herätti myös kehiin palannut raskaansarjan ex-mestari Riddick Bowe. Varsinaisia suuria uutisia kuultiin vielä kuun viimeisenä viikonloppuna, kun raskaan keskisarjan Glen Johnson järjesteli yhden vuoden paukuista tyrmäämällä Roy Jonesin rajulla tavalla yhdeksännessä erässä. Vaikka Jones olikin jo aiemmin hävinnyt Tarverille, monet uskoivat yhä hänen paluuseensa mestariksi, mutta lämmittelyvastustajaksi otaksuttu Johnson hallitsi ottelua mielensä mukaan alusta loppuun. Kehän karvaan lain sai kokea myös toinen takavuosien tähti Mark Johnson, joka samassa illassa kärsi niin ikään tyrmäystappion.

Kansainvälisessä mielessä syksyn alku oli siis varsin vauhdikas, mutta paljon tapahtui myös suomalaisille. Levillä järjestetyssä nyrkkeilyillassa oltiin iloisissa tunnelmissa, kun aina luotettavat Asikainen ja Tolppola nujersivat vastustajansa ja ottivat kymmenennet voittonsa mieheen. Tolppola kohtasi kamppailussa uransa siihen mennessä kovimman vastustajan kolumbialaisen Alvaro Morenon muodossa, mutta voitti tätä vastaan kaikki erät. Myös Petri Männikkö ja ammattilaisuransa aloittanut Samuli Leppiaho selvisivät voittajina kamppailuistaan. Oulussa käydyssä Steelring-tallin illassa nähtiin myös suomalaismenestyjä, kun tallin vetonaula, keskisarjan Markus Huhtala otti helpon ensimmäisen erän tyrmäysvoiton. Voitokkaista olivat myös tallin uudet nimet, ensimmäiset ottelunsa käyneet norjalaiset Daniel Peret ja Kim Johnny Jensen, sen sijaan Sami Tikkinen joutui taipumaan tappioon. Haasteita kaihtamaton Allan Grönfors kokeili vaihteeksi siipiään raskaan keskisarjan puolella Ukrainassa, mutta joutui siellä kylmään kyytiin: kansainvälisen luokan Alexej Trofimov isännöi kotikehässään tyrmäämällä suomalaisen vartaloiskulla heti avauserässä. Ulkomailla rajuja otteluita käynyt Kai Kauramäki sai vaihteeksi nauttia helpommasta iltapuhteesta tyrmätessään Aleksander Taputtin ensimmäisessä erässä Porissa.

Lokakuun suurimman huomion varasti takavuosien supertähden Felix Trinidadin comeback. Vuosituhannen vaihteen parhaimpiin nyrkkeilijöihin kuulunut puertoricolainen tyrmääjä palasi töihin keskisarjassa, ja vuoden ehkä eniten odotetussa kamppailussa hän kohtasi värikkään välisarjan ex-mestari Ricardo Mayorgan, joka oli pistäytynyt kehässä alkukesästä. Ottelussa vaihdettiin iskuja rajusti, Trinidadille laskettiin kerran lukuakin, mutta lopulta tämän koko, tarkkuus ja tekniikka olivat liikaa Mayorgalle, joka kaikkensa antaneena luhistui kanveesiin kahdeksannessa erässä. Samana iltana myös Wladimir Klitschko palasi voittokantaan, mutta joutui kuuntelemaan luvunlaskua kamppailussaan Davarryl Williamsonia vastaan. Lokakuussa myös esimerkiksi brittien ylpeys, ylemmän keskisarjan Joe Calzaghe otti vuoden toisen voittonsa, ja saarivaltakunnan toinenkin tähti Ricky Hatton jatkoi menestyksekkäästi.

Suomessa ei päästy ottelemaan, mutta sopimuksia kamppailuista syntyi. Allan Grönforsin ja Jari Markkasen välinen raskaansarjan SM-ottelu varmistui, Kauramäki pääsi pieneen titteliotteluun ja Jukka Järvinenkin sopi ottelusta Porvoossa amatööritapahtuman yhteydessä.

Marraskuun alussa nähtiin jälleen näyttävä paluu, kun kevyen välisarjan huippu Kostya Tszyu sai viimeinkin loukkaantumiskierteensä poikki ja pääsi kohtaamaan Shramba Mitchellin. Ottelusta odotettiin veteraani-ikää lähestyvälle Tszyulle hankalaa, mutta hän tarjoili yhden uransa parhaista esityksistä ja tyrmäsi Mitchellin kylmästi kolmannessa erässä. Viikkoa myöhemmin käytiin jälleen Yhdysvaltain puolella raskaansarjan suuriltama. Chris Byrd kuunteli luvunlaskua toisessa erässä, mutta rutisti kuin rutistikin lopulta niukkaan voittoon Jameel McClinesta säilyttäen samalla IBF-liiton mestaruutensa. John Ruiz kävi lattiassa kahdestikin Andrew Golotaa vastaan, mutta tutuksi käyneellä puuduttavalla ottelutavallaan hänkin lopulta käänsi kamppailun edukseen, vaikka pistetuomiosta oltiin useampaa mieltä. Larry Donald puolestaan kostutti nyrkkeilyn ystävien silmäkulmia nuijimalla ylivoimaisen voiton heikkoon kuntoon vajonneesta kehälegenda Evander Holyfieldistä. Kaikkein ikävintä katsojien kannalta lienee ollut kuitenkin se, että ottelun jälkeen Holyfield ilmoitti haluavansa jatkaa uraansa, joka viime vuosina ei ole ilonhetkiä tarjonnut kuin vastustajille. Kehään palannut entinen WBC-liiton raskaansarjan mestari Oliver McCall kärsi myös tappion samassa illassa. Sugar Shane Mosley ja Winky Wright hanskasivat vuorostaan uusinnan kevyen keskisarjan tittelistä. Alkuvuodesta Wright oli ollut ylivoimainen, mutta nyt Mosley esiintyi edukseen ja piti Wrightia ahtaalla mainiossa ottelussa. Mestaruutensa Wright kuitenkin säilytti, tuomio oli niukka mutta kaikkien tuomareiden yksimielinen näkemys. Kuun päätteeksi koettiin vielä pienimuotoinen klassikko, kun Marco Antonio Barrera ja Erik Morales täydensivät ottelusarjansa trilogiaksi. Kamppailussa ei ennalta ollut aivan kahden ensimmäisen ottelun latausta, koska miesten toinen kohtaaminen oli ollut vauhdiltaan ensimmäistä hitaampi ja lisäksi Barreran ei enää uskottu olevan parhaimmillaan. Barrera nousi kuitenkin kamppailussa jälleen huipputasolle, ja niin nämä kaksi ylpeää taistelijaa ottivat rajusti yhteen täydet kaksitoista erää. Kamppailu oli korkeatasoinen, viihdyttävä ja jännittävä loppuun asti, mutta lopulta Barrera vei nimiinsä niukan mutta ansaitun voiton.

Suomalaisessa nyrkkeilyssä Jukka Järvinen otti pitkästä aikaa voiton puurtaessaan kuusieräisessä ottelussa Ladislav Drusoa etevämmin. Epäonnesta urallaan usein ennenkin kärsinyt Kai Kauramäki puolestaan hävisi Unkarissa Josef Nagylle, kun hänen silmäkulmaansa tuli paha vamma vastustajan peukaloiskusta. Sopimusasioista kuului hyviä uutisia, sillä Kuopioon suunniteltu suuri nyrkkeilyilta lyötiin lukkoon. Lisäksi Juho Tolppolalle tarjoutui tilaisuus kovaan kansainvälisen luokan kamppailuun Italiassa, kun hän pääsi kohtaamaan nimekkään italialaisen Michele Orlandon IBF-liiton intercontinental-titteliottelussa. Myös uusi ammattilaissopimus näki päivänvalon, kun takavuosien raskaansarjan amatöörimestari Kai Brännkärr siirtyi Steelring-tallin ottelijaksi. Amin Asikainen jatkoi voittosarjaansa tyrmäämällä bulgarialaisen Petko Marinovin ja pääsi myös kokeilemaan tv-työtä toimiessaan Tolppola-Orlando –ottelun kommentaattorina MTV3+-kanavalla. Vuoden ehdottomasti merkittävin suomalaisottelu oli tasoltaan erinomainen. Se pysyi tasaisena loppuun asti ja molemmilla miehillä oli kamppailussa hetkensä. Tolppola antautui ehkä kokemattomuuttaan hieman liiaksi lähiotteluun vahvan italialaisen kanssa, ja se kenties maksoi hänelle otteluvoiton, joka nyt kirjautui hyvin niukasti Orlandolle. Kaikkiaan Tolppolan suoritus oli kuitenkin erinomainen ja se antoi hyviä viitteitä tulevasta. Suomessa nyrkkeilyväkeä puhutti myös eräs iltapäivälehden lööppi, jonka mukaan huippunyrkkeilijä olisi pahoinpidellyt tuomarin. Lehden sisäsivuilta sentään ilmeni, ettei kyseisellä henkilöllä ollut mitään tekemistä nyrkkeilyn kanssa, vaan tämä oli vapaaottelija.

Joulurauhasta ei ollut paljoakaan tietoa, kun vuoden viimeinen ja samalla kiinnostavimpiin kuulunut kuukausi lähti liikkeelle. Kevytsarjassa Meksikon Jose Luis Castillo otti hyvän kamppailun päätteeksi niukan ja joidenkin mielestä kyseenalaisenkin hajaäänivoiton Joel Casamayorista nousten samalla yhdeksi vuoden onnistujista. Keskisarjan lupaus Jermain Taylor jatkoi hidasta kapuamistaan sarjan kärkeä kohti lyömällä ex-mestari William Joppyn, ja saman painoluokankärkeen kuuluva Felix Sturm väläytti osaamistaan tyrmäämällä Hassine Cherifin. Raskaansarjan EM Luan Krasniqi säilytti tittelinsä ratkaisemattoman tuomion turvin saksalaista maanmiestään Timo Hoffmania vastaan. Raskaansarjan ex-mestari Michael Moorer taas yllätti vaihteeksi positiivisesti tyrmäämällä Vasily Jirovin. Myös höyhensarjan tähti Manny Pacquiao pistäytyi joulukuussa kehässä ja esiintyi totutun vakuuttavasti. Raskaansarjan varsinaisessa MM-ottelussa kohtasivat Vitaly Klitschko ja Tysonin yllättänyt Danny Williams. Klitschko oli kamppailun suosikki, eikä hän jättänytkään mahdollisuuksia Williamsille, vaan yhdessä uransa parhaista esityksistä hän nuiji britin kanveesiin neljästi ja voitti teknisellä tyrmäyksellä. Vielä ennen joulua taisteltiin myös raskaan keskisarjan kruunusta, kun Roy Jonesin tyrmääjät Antonio Tarver ja Glencoffe Johnson asettuivat nokikkain. Tarver lankesi tasaisessa kamppailussa jälleen vanhaan helmasyntiinsä ja oli ratkaisevilla hetkillä liian passiivinen, ja niin niukka, osin kritisoitukin pistetuomio valui lopulta jamaikalaiselle Johnsonille.

Suomessa tapahtumat keskittyivät luonnollisesti Kuopion suuren ja suomalaisissa oloissa myös todella taitavasti markkinoidun illan ympärille. Raskaansarjan SM-ottelun osapuolet olivat taajasti esillä julkisuudessa ennen kamppailuaan, ja show veti Kuopion jäähalliin myös runsaasti maksaneita katsojia. Itse pääottelu myös lunasti kaikki odotukset, vaikkakin kotiyleisön harmiksi sarjan uudeksi mestariksi kruunattiin illan päätteeksi vierailija Allan Grönfors. Ottelu oli tasoltaan erinomainen, siinä nähtiin lattiaanlyöntejä ja molemmat miehet yrittivät viimeiseen saakka. Suomalaisista myös Tolppola ja Kauramäki voittivat vastustajansa, sen sijaan Samuli Leppiaho koki kirvelevän tappion.

Uusista lupauksista suurimmat otsikot keräsi ansaitusti kevyen välisarjan nuori Miguel Cotto, joka iski vuoden aikana neljä voittoa ja nousi jo MM-ottelun tuntumaan. Samassa painoluokassa myös Vivian Harris jatkoi nousuaan kukistaen kahdesti Oktay Urkalin, ja edelleen samassa sarjassa tulevan supertähden elkeitä osoittanut Ison-Britannian Junior Witter nappasi kolme nopeaa voittoa hyvistä vastustajista. Venäjän jättikokoinen raskassarjalainen Nikolai Valouev nousi astetta lähemmäs kansainvälistä luokkaa viidellä voitollaan, sen sijaan olympiavoittaja Audley Harrison kävi kehässä vain kolmesti eikä kesäkuun jälkeen kertaakaan. Ylemmässä keskisarjassa Saksan veteraani Sven Ottke lopetti pitkän uransa tappiottomana. Välisarjan haastaja Paul Spadafora puolestaan lokasi lajin mainetta ollen vaikeuksissa lain kanssa ampuma-aserikoksesta epäiltynä.

Vuoden parhaita

1. Glencoffe Johnson – Vuoden ottelija ja ehkä myös vuoden yllättäjä: kolme komeaa voittoa, uhrien joukossa Roy Jones ja Antonio Tarver

2. Diego Corrales – Kevyensarjan mestari iski uransa kaksi parasta voittoa samana vuonna.

3. Winky Wright – Vuosia tilaisuuttaan odottanut taituri käytti mahdollisuutensa hyväksi ja nujersi kahdesti Shane Mosleyn.

1. Erik Morales – Marco Antonio Barrera III – Kahden kovan miehen armoton sota, jossa ei ollut tylsiä hetkiä.

2. Manny Pacquiao – Juan Manuel Marquez – Toinen raateleva ja kovavauhtinen iskujuhla, joka ei dramatiikaltaan kuitenkaan aivan yltänyt Morales-Barreran tasolle.

3. Diego Corrales – Acelino Freitas – Jännitystä oli ilmassa alusta loppuun, Freitasin taktiikka teki kamppailusta mielenkiintoisen, Corralesin lopetus puolestaan oli näyttävä.

Listan tuntumassa mm: Trinidad-Mayorga, Corrales-Casamayor, Morales-Chavez, Wright-Mosley II.

1. Juho Tolppola – Vakuuttavaa työtä, jatkuvaa kehitystä ja alati kovenevia vastustajia. Niukka pistetappio Orlandolle ei pilannut suurlupauksen mainiota vuotta.

2. Amin Asikainen – Sopimus MSE:n kanssa jäi valitettavan lyhyeksi, mutta Asikainen ei jäänyt harmittelemaan. Vastusten taso ei ollut aivan Tolppolan luokkaa, mutta voittokulku jatkui vakuuttavasti.

3. Allan Grönfors – Koki sekä ylä- että alamäet. Haki pelottomasti uusia haasteita ja huipensi vuotensa komeaan voittoon ja raskaansarjan SM-kruunuun.




Janne Romppainen