Markku Pirinen
Miika Forsström

11.1.2005

Ennustaminen on vaikea juttu. Varsinkaan, kun ei ole sitä kristallipalloa!
Kun suomalaisnyrkkeilijöiden menestymismahdollisuuksia lähtee arvioimaan, täytyy olla erityisen varovainen, sillä herneen nenään voivat vetäistä niin nyrkkeilijä kuin hänen valmentajansa ja muukin tukijoukko. Närkästyksen syynä voi olla joko listalta tyystin puuttuminen, vääräksi koettu listasijoitus listalla tai kritiikin muutoin karmea ja epäoikeudenmukaisuutta huokuva kirpaisu.

Olemme kuitenkin osaltamme Miikan kanssa päättäneet ottaa nämäkin riskit ja ristit taakaksemme, sillä parempi saada puukko ryhdikkäästi etupuolelle rintaan kuin salakavalasti selkään! Näkeepähän silloin aidosti silmästä silmään vastustajansa – niin kuin nyrkkeilyssäkin... Kannattaa muuten pyrkiä menestymällä todistaa meidän olleen väärässä!

Ettei kenellekään jäisi epäselväksi, kumpi on tekstin takana, niin olemme päätyneet vastaamaan omista kannoistamme (näitä mielipiteitä joudumme varmasti jatkossa puolustamaan siellä sun täällä, mutta muistakaamme sekin mahdollisuus että erehtyväinen on ihminen, erehtyväinen..). Palautetta meille voi toki laittaa osoitteisiin ja .

Siinä mielessä kristallipallon puuttuminen on erityisen ikävää, ettei sellaisia yllättäviä meteoriitteja nyrkkeilymme taivaalta voi ylipäätään ennakoida, mutta missään tapauksessa niiden äkkilento kehään ja menestykseen ei olisi meillekään harmillista. Päinvastoin!

Olen jakanut nyrkkeilijät tämän hetken näyttöjen ja esitysten perusteella kolmeen ryhmään eli mahdollisiin lähiajan arvokisamenestyjiin, mahdollisiin Pekingin olympiapaikan saajiin ja nuoriin, testaamattomiin lupauksiin.

1. Pasi Silvennoinen 48-51 kg

Arviointini:
Pasin nyrkkeilyssä on kaikki edellytykset menestyä pistelaskukoneella. Ammattikehiin Pasista ei ole. Ulottuvuus, hyvä liike ja tarkat iskut - nimenomaan pitkät, viuhuvat suorat - ovat Pasin parasta valuuttaa. Iskuvoiman niukkuus ei pysäytä kyllä toisaalta ketään huippunimeä. Menestymisen eteen on kuitenkin nähtävä myös niukkoja lautasia. Pasin menestymissarja on 48 kiloa tai enintään 51 kiloa.

1. Pasi Silvennoinen
2. Jaakko Myllylä

Arviointini:
Resursseja nuorukaisella on paljon. Reisjärven perukoilta on vain pitkä matka maailmalle niin arvostukseen, kehiin kuin sparraukseenkin. Armeijanharmaissakaan ei treenaus ole jäänyt, vaikka kehätapahtumia ei olekaan. Suomenmestari on triathlon-kunnossa ja laittaa haasteen keväällä kaikille. Poika ei puhu paljon, mutta nyrkit puhuvat uskottavasti. Iskuvoimaa on, pitkillä suorilla tulee pisteitä ja leukakin kestää. Tosin sitä todellista menestymisnälkää ei ole vielä testattu. Kortit ennustavat Jaakolle pataässää, jos vain Jaakko itse haluaa pelata kehäpokerinsa loppuun.

3. Jussi Koivula

Arviointini:
Jussi on fiksu ja tyylikäs nyrkkeilijä. Hänkin kerää pisteitä näyttävästi. Ei kuitenkaan ammattikehiin asiaa hänelläkään. Iskuvoima on puutteellinen. Toinen ongelma Jussilla on turhien koppien otto – kaverikin saa tarpeettoman paljon pisteitä. Jussilla on Sisua - varsinkin ottelun loppuvaiheet tulevat yleensä ryminällä ja sydämellä kotiin! Olympiapaikka on realistinen, kunhan vain ripaus onnea, läjäys ammattimaista harjoittelusitkeyttä ja roppakaupalla kehäkokemusta olisi karsinnoissa rystysen sisällä.

4. Robert Helenius

Arviointini:
Suomi- tai Ruotsipaita päällä Robert voi hankkia olympiapaikan. Miehellä on pituutta, ulottuvuutta, pitkät, tarkat suorat ja iskuissa kaatoa. Niillä voi päästä myös kansainvälisessä kehässä isoissa pojissa pitkälle – jopa Pekingiin. Ongelmana on vain oman pään hoito eli jääkö mies kovassa tulisateessa lopulta iskujen alle? Siinä missä ruotsalais- ja suomalaisnyrkkeilijä peruuttelee niin ukrainalaisnyrkki jyskää vain ilmeettömästi eteenpäin! Ja näitä itäblokin iskijöitä nykykehissä kyllä riittää… Olkoon Onnetar ja Arpa karsinnoissa suosiollinen Iso Porvoolaisellekin!

5. Jarno Rosberg

Arviointini:
Näyttävä ja ulottuva vasuri, jolla kehäruostetta on edelleen rutkasti. Ideaa ja taitoa kyllä löytyy, mutta miten käy pitkäjänteisyyden, iskuvoiman ja iskunkestävyyden kanssa? Kun vain turha kiristys käsistä ja vartalosta helpottaisi saatettaisiin nähdä todella loistava Jarno. Asiaa myös ammattikehiin, jopa yleisömagneettiominaisuuksia? Tässä vaiheessa liikkuu vielä Robertin varjossa, mutta omaa kaikki edellytykset astua valoon. Tulevan kevään mestareita? Jos pää vain kestää, on Kiinan lentolippu hakusessa.

1. Edis Tatli

Arviointini:
Pojassa on tyyliä. Iskut lähtevät irtonaisesti, meininki on kova ja kehäesiintymistä on mukava seurata. Alku-uran kehissäkin nuorukainen on iskenyt iloisesti. Kun kovempien kehien kongit soivat saadaan selvyys, mistä Edis on oikein veistetty – eli jääkö poika ikilupaukseksi vai mitä on tulossa? Lähtökuopissa nyrkkeilyilme on ainakin kaikin puolin ok.

2. Sampo Aunio

Arviointini:
Tämä Kokkolan iloinen vauhtipakkaus on iskemässä itsensä nyrkkeilyväen sydämiin. Kun kehässä on Auniota niin ei ole autiota! Tuntuu kuin poika täyttäisi kehässä joka neliösentin. Kehässä käy tila vastustajalle ahtaaksi. Harmi vaan, että väliin nuorukaiseen iskee vauhtisokeus. Sen sairauden jälkioireita taitaa nytkin Aunio Pohjanmaalla hetken nuoleksia? Mutta ei muuta kuin pian uudelleen vettä myllyyn – sillä ajatus kun löytyy, löytyy menestyskin. Hetkinen siinä kuitenkin ajatusta etsiessä varmaan silti viipyy?

3. Nikolai Kodin

Arviointini:
Mikkelin poika on päässyt lahjoilla pitkälle. Ne eivät kuitenkaan yksin riitä, jos halutaan menestyä myös maailmalla. Taitavampaa kaveria saa Suomenmaalta hakea, mutta niin kuin sanottu, vasta työ näyttää tekijänsä. Toivottavasti Nikolai valitsee iltaisin nyrkkeilysalin eikä kodin… Kodinomaisuus on tässä tapauksessa sekä myönteistä että kielteistä!

4. Joona Roth

Arviointini:
SM-nyrkkeilyssä viime keväänä nähty Roth on vain parantunut. Harjoittelumotivaatio ja menestymisnälkä on pojalla kohdallaan, mutta onko pojalla vähän liian kiire? Pärekö pihdissä palaa!? Taitoa, taistelutahtoa ja juonikasta savolaisuutta nuorukaisesta löytyy ja ainekset myös yleisöön päin ovat kohdallaan. Mutta leukaan on luvattoman helppo osua… Siinäkö Joonan arka Akilleen Kantapää?

Eli tässä tämä minun veljessarjani. Ei ole monta, mutta onpahan jokunen.

Ai, että Se ja Se puuttuu!?

Niin. Aivan. Aivan!

Arvioissani mietin suomalaisnyrkkeilijöiden menestysmahdollisuuksia alkaneen olympiadin (2005-2008) aikana. Eli listaan ne nyrkkeilijät jotka voivat tänä aikana iskeä miesten arvokisamitalin ja/tai paikan vuoden 2008 olympialaisiin.

Arviointini:
Tammer-turnauksen finaalissa isketty voitto Ukrainan Denis Litvinenkosta kertoi sen että Koivula on valmis tekemään kansainvälisen läpimurtonsa. Euroopasta löytyy vielä useita Litvinenkoa kovempia 60 kilon miehiä, joten vielä viimeinen askel on kuitenkin ottamatta. Koivula on himoharjoittelija ja hän on huippuvalmentaja Osmo Laineen opissa. Niinpä Jussi Koivulalla on kaikki edellytykset arvokisamitaleihin ja olympiapaikan iskemiseen.

Arviointini:
Porvoolainen on suurlupaus, jolla on erinomaiset resurssit aivan maailmanhuipulle asti. Superraskassarja on kuitenkin armoton ja yksi isku voi kaiken muuttaa.. Heleniuksen heikkoudet ovat tällä hetkellä fysiikka ja ailahtelevuus. Tämän päivän parhaat raskaansarjalaiset ovat liki kaikki jo kolmekymppisiä ja onkin selvää että 21-vuotias kaveri on heidän joukossaan fyysisesti vielä pelkkä raakile. Jos menestystä halutaan jo tulevan olympiadin aikana on fysiikkaa haettavalla kovalla harjoittelulla. Valmentaja-isä Kalle Heleniuksen opissa Robert ei kuitenkaan aio kasvattaa itseään punttisalilla. Harja muskelimies onkaan nyrkkeilykehässä kunnolla pärjännyt…

Raskaansarjan nyrkkeilijät ovat perinteisesti olleet ailahtelevaa tyyppiä, eikä Helenius liene siinä suhteessa mikään poikkeus. Varmuutta otteisiin tuo vain kokemus kovista kansainvälisistä otteluista. Taitoa ja tehoa kaksimetrisen ja reilun satakiloisen miehen nyrkeissä on, siitä todisteena on jo muun muassa kaksi nuorten arvokisamitalia ja Tammer- sekä GeeBee-turnausten voitot. Olympiadin lopussa, eli vuonna 2008 Helenius on vasta 24-vuotias, joten ehkä hänen parhaat vuotensa tulevat vasta 26-30 vuoden iässä, kuten useimmilla muilla raskaansarjalaisilla? Aika näyttää kuinka pitkälle Helenius pääsee ja kuinka pitkään hän malttaa olla riisumatta paitaansa.

Arviointini:
Viimeisin suomen miespuolinen arvokisamitalistimme Jani Rauhala pitää tällä hetkellä taukoa nyrkkeilystä. Miehen motivaatio on ymmärrettävästikin koetuksella viime vuoden olympiakarsintojen jälkeen. Mikäli Rauhala päättää jatkaa uraansa paita päällä, niin hänellä on varmasti kaikki mahdollisuudet uusia vuonna 2002 saavuttamansa arvokisamitali.

Arviointini:
Loukkaantumisesta toipunut Silvennoinen on positiivinen kaveri, jolta voi odottaa menestystä jo lähivuosina. Muutaman kerran ennen loukkaantumistaan Silvennoinen esitti jo loistavia otteita. Jos Pasi saa harjoitella loukkaantumisitta, saattaa hän olla pian valmis haastamaan kenet tahansa kärpässarjalaisen. Maailman ehdottomaan eliittiin kuuluvalle Ranskan Jerome Thomasillehan Silvennoinen hävisi vain muutamalla pisteellä reilu vuosi sitten.

Arviointini:
Viipurin Nyrkkeilijöitä edustava Jari Fyhr on valitettavasti polkenut paikallaan jo muutamia vuosia. Fyhr on ollut mukana kansainvälisissä mittelöissä niin kauan että harva muistaa hänen olevan vasta 23-vuotias nyrkkeilijä. Kaiken järjen mukaan Fyhrin pitäisi olla parhaimmillaan juuri alkaneen olympiadian aikana. Jo nyt Fyhrillä on kaikki ominaisuudet kukistaa liki kenet tahansa Euroopan 69-kiloisista amatööreistä. Toistaiseksi kaikki ei kuitenkaan ole lohjennut kohdalleen, mutta viime vuoden lopussa saavutettu voitto Ruotsin taitavasta Naim Terbundasta lupaa hyvää.

Arviointini:
Kokkolainen on vasta 18-vuotias ja vuoden 2008 olympialaisten aikaan hän on vasta 22. Aunion kehitys on kuitenkin ollut viimeisen vuoden aikana niin huikeaa että jos sama tahti jatkuu niin mahdollisuudet arvokisamenestykseen saattaa olla jo pikapuolin. Todennäköistä on kuitenkin että Aunion, niin kuin muidenkin nuorten kehitys ei jatku yhtä vauhdikkaasti kuin juniorina. Nuorissahan Aunio on kyennyt sananmukaisesti jyräämään yli useimpien vastustajiensa, mutta yleisensarjan kansainvälisissä otteluissa se on jo huomattavasti hankalampaa. Takaiskuja saattaa siis parina seuraavana vuonna olla tiedossa.

Mutta jos Auniolta löytyy sisua pitkäjänteiseen harjoitteluun yhtä paljon kuin itse otteluihin, saattaa hän olla valmis menestymään kansainvälisesti miehissä jo parin kolmen vuoden sisällä. Ennen kuin arvokisamitaleja voidaan odottaa on Aunion saatava paljon kansainvälistä kokemusta. Toivottavasti hänen taustajoukoiltaan ja liitolta löytyy resursseja Sampon lähettämiseen ulkomaisiin kilpailuihin.

Arviointini:
Tamperelainen omaa erinomaisen perusnyrkkeilytekniikan, joka alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta myös kansainvälisissä turnauksessa. TVS:n Naskalille on myös hankittu paljon kansainvälistä ottelukokemusta, joten kohtapuolin voisi alkaa odottaa mieheltä kv. läpimurtoa. Toistaiseksi Naskalilta on puuttunut "se jokin" suurten voittojen saavuttamisesta. Tammer-turnauksen kulta lupaa hyvää ja toivottavasti Jyri ei jääkään paikoilleen polkemaan, vaan hankkii lisää voittoja.

Arviointini:
Viimevuoden alkusyksy sujui Rosbergiltä loistavasti, mutta kun vastustajien tasoa nostettiin vuoden loppua kohden alkoi myös tappioita kertyä. Tämä kertoo siitä että Jarnolla on vielä paljon oppimista ennen häneltä voi odottaa arvokisamenestystä. Näyttävyyttä, nopeutta ja taistelutahtoa Jarnolta löytyy, mutta iskuajoituksessa ja puolustuksessa on vielä paljon parantamisen varaa. +91-kiloisissa, eikä 91-kiloisissakaan ei kannata ainuttakaan turhaa osumaa vastaanottaa… Rosberg on isoksi mieheksi vielä varsin nuori, joten ehkä hänen parhaat hetkensä tulevat vasta olympiadin loppupuolella?

Arviointini:
75-kiloiseisella nuorukaisella on varmasti vielä vaikeampaa nousta yleiseen sarjaan kuin pikkusarjojen miehillä. Taitoa turkulaiselta löytyy paljon, mutta fysiikka ja päättäväisyys ovat vielä kaukana siitä mitä ulkomailla menestymiseen tarvitaan. Eemelin seuraavat pari seuraavaa vuotta kulunevatkin kansainvälisen kokemuksen hankkimisessa, vasta sitten voidaan odottaa tuloksia. Onneksi Suomestakin löytyy sopivan kovia kilpakumppaneita, joita vastaan varmasti kehittyy, ainakin jonkin aikaa. Jos Katajiston kehitys jatkuu samaan tahtiin kuin tähän mennessä kukistaa hän Lari Kirkkopellon, Sami Selesmaan ja Omar Medjadjinkin vuoden 2005 aikana. Ehkä jo helmikuun SM-kisoissa?

Arviointini:
Nuorella Iisalmelaisella on lahjoja vaikka kuinka pitkälle. Nyt nuorukainen ottelee ensimmäistä vuottaan A-junioreissa, joissa voidaan odottaa jo arvokisamenestystäkin. Nousu yleisensarjan karkeloihin on kuitenkin usein osoittautunut hankalaksi, joten ehkä parhaat menestysmahdollisuudet Rothilla tulevat vasta vuoden 2008 jälkeen? Taitoa, nopeutta ja rytmiä Joonalta löytyy, mutta menestyminen alle parikymppisenä miesten arvokisoissa vaatisi jo sensaatiomaisia kykyjä. Joka tapauksessa Rothissa saattaa olla aineksia uudeksi "jonituruseksi".

Arviointini:
Kosovolaissyntyisessä nuorukaisessa on aineksia mihin vaan. Taitoa ja päättäväisyyttä Tatlilta löytyy harvinaisen paljon. Tatli on vielä kasvuiässä, joten fysiikaltaan ulkomaiset yleisensarjan miehet ovat vielä pitkään häntä edellä. Nyt on kuitenkin aika aloittaa kokemuksen hankkiminen kansainvälisistä otteluista, kuten hän on jo tehnytkin. Ehkä Tatli voisi menestyä miehissäkin olympiadin loppupuolella?

Arviointini:
Pohjoisen 20-vuotias nuorukainen esitti viime SM-kisoissa otteita, joiden perusteella voi odottaa myös kansainvälistä menestystä. Kokemusta Myllylä tarvitsee vielä paljon lisää. Kovia kansainvälisen otteluita on onneksi tarjolla Suomessakin, kun 60-kiloisissa iskee hänen lisäkseen Koivula ja Roth sekä 64-kiloisissa muun muassa Käkelä-Petäys ja Aunio. Nyt Myllylän tulee hankkia kokemusta kovista otteluista niin mahdollisuudet kv. menestykseenkin ovat olemassa.

Arviointini:
Käkelä-Petäys on hallinnut 64-kiloisten kotimaankehiä mielin määrin jo jonkin aikaa, kansainvälinen menestys on kuitenkin jäänyt puuttumaan. Jatkossa Käkelä-Petäys, 23, saa kovan vastuksen nopeasti kehittyviltä Auniolta, Rothilta ja Myllylältä. Toivottavasti kova kotimainen kilpailu "pakottaa" Lassen kehittymään kovaksi kansainvälisen tason iskijäksi. Todella paljon töitä se tulee kuitenkin vaatimaan.

Edellä mainittujen lisäksi Suomesta löytyy muutamia nyrkkeilijöitä joilla on resursseja hyvään kansainväliseen menestykseen. Nimetä voisin vaikkapa Sami Hautamäen, Anssi Korhosen ja Matias Sunin. Heidän ja muiden kohdalla on kuitenkin tapahduttava valtava harppaus eteenpäin, jotta kansainvälinen menestys olisi mahdollista. Mahdollisuuksia kuitenkin on, jos vain uskoa, harjoitteluintoa ja periksi antamattomuutta löytyy sekä uskallusta ja taloudellisia resursseja hankkia kokemusta kovista kansainvälisistä otteluista.

Verellä on tapana vetää vanhat nyrkkeilijät takaisin kehän ääreen… Kuka tietää, ehkä At Hit Thiathrong, Juha Ruokola tai vaikkapa Joni Turunen päättää palata kehään? Ikäloppuja ei yksikään heistä vielä olisi…

Nyrkkeilyterveisin

Markku Pirinen ja Miika Forsström