Yhdysvaltain Bernard Hopkins, 40, on isännöinyt ammattinyrkkeilyn keskisarjaa jo vuodesta 1995 asti niin rautaisella otteella, että monet ovat valmiita pitämään häntä jo sarjan kaikkien aikojen parhaana mestarina. Kovatasoisen sarjan historiassa tuosta asemasta kamppailee vakavissaan noin puolisen tusinaa nyrkkeilijää, mutta se, että Hopkins on hyväksytty Harry Grebin, Stanley Ketchellin, Ray Robinsonin, Carlos Monzonin, Marvin Haglerin ja kumppaneiden seuraan kertoo paljon hänen ylivoimastaan. Kaikkien aikojen ennätyksen Hopkins on jo ehtinyt tehdä mestaruuden puolustamisten määrässä, sillä hän on käännyttänyt haastajansa takaisin ilman titteliä jo yhdeksääntoista kertaan. Tulevana lauantaina maestro jahtaa jälleen uusia ennätyslukuja, kun Los Angelesin kehän vastapäiseen kulmaan häntä kohtaamaan nousee Ison-Britannian valtti Howard Eastman.

Ottelussa käydään kaksitoista erää, kuten titteliotteluissa on nykyisellään tapana, mutta varsinaisista mestaruusvöistään Hopkins puolustaa vain WBC-liiton tunnustamaa titteliä, jonka rankinglistan kakkosena Eastman on. Hopkinsilla on hallussaan yhtä aikaa kaikkien neljän suurimman liiton mestaruudet, missä suhteessa hän on ensimmäinen mestari lajissaan. Liittoja tärkeämpi asia on kuitenkin nyrkkeilymaailman yleinen tunnustus, jonka nojalla lauantaina voittajana kehästä poistuva mies on keskisarjan maailmanmestari, sanoivatpa kattojärjestöt asiasta mitä hyvänsä.

Ison-Britannian 34-vuotias Howard Eastman on toinen eurooppalainen haastaja, joka yrittää vallata keskisarjan mestaruuden Hopkinsin aikakaudella. Edellinen vanhan mantereen yrittäjä, Ranskan Morrade Hakkar oli mestarille kovin kevyt vastus vuonna 2003, mutta tällä kerralla haastajan mahdollisuudet arvioidaan jopa kohtalaisen hyviksi. Eastman on nimittäin hallinnut keskisarjaa Euroopan kehissä lähes yhtä vakuuttavaan tapaan kuin Hopkins Yhdysvaltain puolella, ja hän on myös ehtinyt jo osoittaa, että hänen kykynsä riittävät kamppailuun sarjan parhaimmistoakin vastaan. Jos Eastman onnistuu lyömään Hopkinsin, hänestä tulee painoluokan historian neljäs isobritannialainen maailmanmestari.

Guyanalaissyntyinen Eastman aloitti uransa vuonna 1994 nykyisessä kotimaassaan Isossa-Britanniassa. Hän on otellut koko uransa keskisarjassa ainoastaan muutaman kerran painoluokkaa ylempänä poiketen. Ensimmäisen kerran hän voitti sarjan Ison-Britannian mestaruuden 1998. Avoimen Euroopan mestaruuden hän taas otti nimiinsä kukistamalla kovan maanmiehensä Robert McCrackenin Lontoon Wembleyllä 2001. Seuraavassa kamppailussaan Eastman hanskasi MM-vyöstä, kun hän kohtasi WBA-liiton avoimessa mestaruusottelussa William Joppyn. Tuon tittelin status tosin oli vähintäänkin erikoinen, sillä Joppy oli edellisessä kamppailussaan menettänyt saman vyön Felix Trinidadille, jolta mestaruus vuorostaan oli kulkeutunut Hopkinsille, mutta kun Hopkins nimettiin ”supermestariksi”, WBA:n titteli jäi avoimeksi (jos putosit kärryiltä, et ole ainoa). Joka tapauksessa kyse oli nimellisesti MM-ottelusta, mutta titteli jäi Eastmanilta niukasti saavuttamatta. Hän aloitti kamppailun liian passiivisesti ja hävisi pisteissä useita alkueriä. Pikku hiljaa hän kuitenkin pääsi otteluun mukaan, otti kehässä komennon ja oli vieläpä vähällä tyrmätä Joppyn kamppailun viime hetkillä, mutta loppukiri riitti tuottamaan hänelle tasapisteet ainoastaan yhden tuomarin papereissa. Pistetappion jälkeen Eastman palasi vuoden tauon jälkeen Euroopan mestariksi 2003 kukistamalla ranskalaisen Christopher Tendilin ja voittaen siten takaisin aiemmin vapaaehtoisesti luovuttamansa vyön. Tuon jälkeen Eastman on puolustanut mestaruuttaan kolmesti hyviä eurooppalaisen tason haastajia vastaan.

Vaikka Eastman tietää, miten kehässä tulee toimia, nyrkkeilijänä hän on varsin erikoinen ja särmikäs persoonallisuus. Jo ammattilaisuransa alkuvuosina hän otti tavakseen värjätä hiuksensa ja partansa valkoisiksi, ja tästä sekä uurteisista kasvoistaan johtuen hän näyttää ulospäin lähes vanhukselta, onpa miestä verrattu ulkonäöllisesti joulupukkiinkin. Nuoruutensa vuodet kodittomana elänyt Eastman on lisäksi innokas lintuharrastaja ja haaveilee oman kertomansa mukaan saarnaajan ammatista nykyisen uransa jälkeen . Kesken otteluidensa hän usein riitelee äänekkäästi avustajiensa kanssa ja yleensä ottaenkin hän tuntuu tekevän kaiken oman mielensä mukaan niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin.

Ottelijana Eastman on huomattavasti perinteisempi tapaus. Hän on 178-senttinen ja keskisarjalaiseksi fyysisesti voimakas mies. Hän ei liiku mitenkään erityisen paljoa, mutta kuitenkin varsin joustavasti. Hänen iskunsa lähtevät terävästi ja niiden takana on painoa, mistä kielii jo komea tyrmäyslistakin. Lisäksi hänen oma leukansa tuntuu kestävän koviakin tärskyjä. Tyyliltään Eastman on eteenpäin pyrkivä nyrkkeilijä, joka painostaa vastustajiaan perääntymään ja takoo nämä uuvuksiin tasaisen kovalla pommituksella. Heikkoutena Eastmanilla voisi mainita lähinnä tarpeettoman flegmaattisuuden: hänellä kestää usein muutama erä, ennen kuin hän pääsee kunnolla liikkeelle, ja näitä pisteitä hänellä ei olisi varaa lahjoittaa ilmaiseksi huipputason vastustajille. Toisaalta on todettava sekin, että kun Eastman saa koneensa käyntiin, hän jaksaa otella hyvällä tahdilla loppuun asti. Toinen kysymysmerkki britin yllä on se, että hän on vielä melkoisen kokematon maailman huipputason ottelijana. Toistaiseksi hänen vastustajistaan varsinaista huippua on edustanut vain Joppy, ja Hopkins on sentään häneenkin verrattuna vielä eri luokan mies.

Eastmanin komea ottelulista osoittaa neljääkymmentä voittoa, joista hän on ottanut tyrmäyksellä 34. Tappiosarakkeesta löytyy ainoastaan tuo Joppya vastaan kärsitty niukka häviö.

Puolustavan mestarin Hopkinsin (kuvassa) uran pääpiirteet lienevät tutut kaikille nyrkkeilyä hieman tarkemmin seuraaville. Entisen vankilakundin taival pound-for-pound -listojen ykkösnyrkkeilijäksi alkoi 1988, jolloin hän tosin uransa ensimmäisessä ammattilaisottelussa kärsi pistetappion raskaan keskisarjan nyrkkeilijälle. Sitä seuranneet lukuisat voitot veivät hänet vuonna 1993 IBF-liiton MM-otteluun, jossa kuitenkin 1990-luvun paras nyrkkeilijä Roy Jones kukisti hänet niukasti pistein. Sen koommin Hopkins ei ole tappioita kärsinytkään. Hän voitti IBF-liiton vyön siis 1995, ja mahtavalla mestaruuskaudellaan hän on nujertanut sarjan kaikki varteenotettavat haastajat. Ajoittain Hopkisnia on syytelty vastustajien heikosta tasosta, mutta tämä väite on melkoisen ylimitoitettu, kun Hopkinsin voittosarakkeesta löytyvät sentään nimet kuten Felix Trinidad, William Joppy, Robert Allen, Keith Holmes, nykyinen raskaan keskisarjan maailmanmestari Glen Johnson sekä viimeisimpänä viime syyskuussa kukistunut Oscar De La Hoya.

Hopkinsin menestyksen tärkein tekijä lienee hänen ilmiömäinen monipuolisuutensa nyrkkeilijänä. Hän on teknisesti verraton puolustustaituri, joka kykenee tarpeen tullen liikkumaan ja ottelemaan taktisesti, mutta myös hyökkäämään tehokkaasti. Hänen iskunsa ovat niin nopeita, painavia kuin tarkkojakin, ja hänen iskurepertuaariinsa kuuluvat suurin piirtein kaikenlaiset tekniikat. Hopkins kestää itsekin tällejä erinomaisen hyvin, ja lisäksi on myös tinkimätön harjoittelija, jonka kunto ei vaikuta tuntevan uupumusrajoja. Hopkinsin eräänlainen erikoisuus on siinä, että hänen ottelunsa vaikuttavat lähes aina olevan hänelle helppoja, vaikka mitään selvää syytä sille ei näkyisikään. Hän ei useinkaan esitä säkenöiviä iskusarjoja tai näyttäviä tyrmäyksiä, mutta kuin huomaamatta hän riisuu vastustajiensa parhaat aseet saaden nämä näyttämään heikoilta ja voittaa kamppailut lopulta näytöstyyliin. Hopkinsin käytännössä ainoa heikkous on se, että aika ei odota edes häntä. Pian vääjäämättä koittaa se päivä, kun 40-vuotiaan tähden on väistyttävä huipulta. Viimeisimmät ottelut eivät kuitenkaan ole vielä antaneet viitteitä siitä, että hänen askeleensa olisi edes hidastumassa.

Hopkinsin uralle mahtuu 45 voittoa, joista tyrmäyksellä 32, kaksi tappiota sekä yksi ratkaisematon.

Molemmat miehet ovat hoitaneet osuutensa kamppailua edeltävästä perinteisestä uhoamisesta kiitettävällä tavalla. Haastaja Eastman vakuuttaa, ettei Hopkins ole edes hänen uransa hankalin vastustaja ja että hän tulee tyrmäämään mestarin viiden erän aikana. Hopkins puolestaan totesi olevansa maailman kovin ottelija, ja että ”miesparalla” ei ole toivoakaan häntä vastaan. Nähtäväksi jää, mitä ottelu tuo tullessaan. Ennakkoon ajatellen Eastmanin paras mahdollisuus olisi yrittää lähteä hyökkäämään ja painostamaan Hopkinsia, koska tämä tyyli on tähänkin saakka ollut britin tavaramerkki. Fyysisesti hän on ehkä jopa Hopkinsia vahvempi, joten hän saisi ehkä hyödynnettyä voimiansa tällä taktiikalla parhaimmin. Hopkins on kuitenkin erinomainen puolustautuja, ja vaikka Eastmaninkin tekniikka on hyvä, hän ei vedä lähiottelijana vertoja mestarille eikä varmaankaan saa tehtyä yhtä paljoa osumia kuin tämä. Iskujen määrän voi tietysti paikata laadulla, mutta on vaikea uskoa, että edes Eastman kykenisi voimillaan lannistamaan hopkinsin. Vaikuttaakin siltä, että jos Hopkins on totutussa kunnossaan, hän on yksinkertaisesti muutaman piirun verran haastajaansa parempi. Eastman tulee varmasti tekemään hyvän ottelun ja antaa mestarille miehen vastuksen, mutta tällä kertaa tasoeroa lienee liikaa. Nelikymppisten miesten kohdalla on tosin aina mahdollisuus siitä, että nyrkkeilijä niin sanotusti ”vanhenee yhdessä yössä”. Tätä moni ainakin Brittein saarilla toivoo sydän syrjällään.

Samassa illassa nähdään myös keskisarjan suurimpiin lupauksiin kuuluva ja Hopkinsin seuraavaksi vastustajaksi jo mainostettu Yhdysvaltain Jermain Taylor. 26-vuotias voittamaton Taylor kohtaa esiottelussa niin ikään voittamattoman mutta myös varsin kokemattoman haitilaisen Daniel Edouardin, jolla ennakkoon ajatellen tuskin on paljoakaan mahdollisuuksia lupauksen lyömiseen. Taylor on lahjakas, mutta huipputasolla hänkin on yhä koulimaton, eikä tulossa oleva voitto Edouardista juurikaan edistä hänen urakehitystään.

Edellistä kiinnostavampi esiottelu käydäänkin nyrkkeilyn tämän hetken kovimmaksi painoluokaksi mainostetussa kevyessä välisarjassa. Kymmeneräisessä kamppailussa kohtaavat toisensa Ison-Britannian kohulupaus Junior Witter sekä Australian kivikova Lovemore N’Dou. Junior Witter on kärsinyt urallaan vain yhden tappion, kun hän 2000 loikkasi lyhyellä varoitusajalla haastamaan mestari Zab Judahia. Witter selvisi kuitenkin täydet erät, ja tuon jälkeen hän on kukistanut viisitoista vastustajaa, joista yksikään ei ole kestänyt hänen kyydissään viittä erää enempää. Vastustajat eivät ole olleet aivan huippuluokkaa, mutta kovan tason miehiä joka tapauksessa. Witter on kuitenkin pyyhkinyt heillä kanveesia useimmiten hyvinkin helposti, minkä johdosta monet, erityisesti Britanniassa, odottavat hänestä jopa maailmanmestaria. Testaamatta on kuitenkin vielä se, kykeneekö Witter näyttämään yhtä loistavalta maailman huippuja vastaan, mutta lauantain kamppailu antaa siitä hyvää osviittaa. Witterin vastustajan N’doun ottelulista on hieman rumempi 39 voittoa, 7 tappiota ja ratkaisematon, mutta hän on kohdannut todella hyvän luokan vastustajia otellen muun muassa IBF-liiton tittelistä Shramba Mitchellin kanssa. Viime vuonna N’dou otteli myös täydet erät ja vieläpä suhteellisen tasaisesti superlupaus Miguel Cottoa vastaan, joten on mielenkiintoista verrata, kuinka hyvin Witter hänestä selviää.


Janne Romppainen