Nyrkkeilyn värittömimpien painoluokkien joukkoon lukeutuvassa kevytraskassarjassa nähtiin menneenä viikonloppuna vaihteeksi todella hyvää nyrkkeilyviihdettä. WBA-liiton hallitseva mestari Ranskan Jean-Marc Mormeck ja WBC-titteliä puolustanut Guyanan Wayne Braithwaite toivat sarjalle hyvää mainosta hanskaamalla vauhdikkaan kaksitoistaeräisen koitoksen sarjan ykkösnimen asemasta. Seurauksena myös kaksi sarjan suurista liittomestaruuksista päätyi samalle omistajalle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1986 ja Evander Holyfieldin päivien.

Yksi yllätys nähtiin jo ennen kuin iskuakaan oli vaihdettu - kamppailun punnitustilaisuudessa. Urallaan Harri Hakulistakin vastaan otellut 182-senttinen ja jykevärakenteinen Mormeck alitti kevytraskassarjan uuden painorajan 90.8 kiloa yhdeksälläsadalla grammalla ja vaikutti hyvin harjoitelleelta. Sen sijaan sarjaansa isokokoisena pidetty, ranskalaista pitempi Braithwaite painoi peräti neljä ja puoli kiloa vastustajaansa vähemmän ja alitti siten jopa painoluokan entisen rajan lähes kilolla. Ilmeisesti ulottuvan Braithwaiten suunnitelmana oli kevyenä liikkua paljon ja pyrkiä väsyttämään massiivinen vastustajansa, mutta näinkin suuri painoero on ottelijoiden välillä harvinaista raskaansarjan ulkopuolella. Mormeckin ottelulista ennen kamppailua oli 30 voittoa, uran alussa tulleet kaksi tappiota ja 21 tyrmäystä. Braithwaite puolestaan oli voittanut kaikki 21 otteluaan ja niistä tyrmäyksellä 17. Molemmat ottelijat ovat tottuneet tyrmäyksiin, joten tiukkaa kamppailua oli luvassa.

Partansa Howard Eastmanmaiseen tapaan valkoiseksi värjännyt Mormeck otti avauserän tapojensa mukaan varsin rauhallisesti. Hän hivuttautui kyllä eteenpäin, mutta pysytteli lähinnä korkean suojauksensa takana ja löi perille vain muutaman painavan koukun koko erässä. Braithwaite puolestaan ei tuntunut juurikaan kunnioittavan uransa selvästi parasta vastustajaa vaan antoi iskujensa lentää vauhdilla sekä päähän että vartaloon. Braithwaite vaihteli omintakeiseen tyyliinsä otteluasentoaan jatkuvasti puolelta toiselle ja tuntui löytävän heti hyvä rennon rytmin nyrkkeilyynsä. Hänen iskuillaan ei tosin tuntunut olevan juurikaan vaikutusta ranskalaiseen, mutta selvän erävoiton hän vei.

Toisessa erässä Mormeck sai väkevän dieselkoneensa lämpiämään. Hän painosti Braithwaitea nyt paljon aktiivisemmin ja väisti Braithwaiten vastaiskuja hyvällä päänliikkeellä. WBA-mestari pakotti guyanalaisen muutaman kerran köysiin osuen painavilla koukuilla ja vaikutti jopa horjuttavan tätä hieman. Erä oli tasainen, sillä Braithwaite oli yhä aktiivisempi mutta Mormeck osui puhtaammin ja tehokkaammin. Kolmannessa Braithwaite yritti palauttaa komennon itselleen lyömällä enemmän ja totisemmin kuin edellisessä erässä. Hänen pyrkimyksenään tuntui olevan viedä ranskalaisen hyökkäyshalut satuttamalla tätä kunnolla. Braithwaite löi huomattavan paljon myös vartaloon, ja vaikka hän ei kyennyt pysäyttämään Mormeckin etenemistä, hän kuittasi pisteet selvästi itselleen aktiivisuudellaan. Erän lopussa nähtiin vielä vauhdikas iskujenvaihtotilanne, jossa molemmat osuivat hyvin. Neljäs erä oli vuorostaan suhteellisen tasainen. Erän alussa Braithwaite onnistui pysyttelemään kaukana, mutta loppupuolella Mormeck sai ajettua hänet köysiin ja murjoi vastustajaansa rajuilla vartaloiskuilla. Loppupuolen tiukka rummutus käänsi erän niukasti ranskalaiselle.

Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen kamppailu tuntui saapuvan jonkinlaiseen käännekohtaan. Mormeck jatkoi neljännen erän malliin ja aloitti tutun, vastustamattoman hiillostuksensa, jolla hän yleensä uuvuttaa vastustajansa. Braithwaite ei saanut pidettyä häntä poissa iholtaan, ja lähiottelussa hän ei taas kyennyt vastaamaan väkivahvan ranskalaisen koukkuihin. Joe Frazieriin usein verratulla tyylillään Mormeck ahdisti kumarassa otteluasennossa guyanalalista köysiin ja runteli tätä päähän ja vartaloon kohdistetuilla koukuilla ja myös taidokkaasti lyödyillä kohokoukuilla, joihin kaikkiin hän sai loistavasti taakse koko vartalonsa painon. Mormeck vei erän ylivoimaisesti, ja kongin soidessa Braithwaite puuskutti raskaasti. Kuudes erä oli niin ikään Mormeckin hellittämätöntä painostusta. Hän osui jatkuvasti todella rajuilla pommeilla ja satutti Braithwaitea selvästi pakottaen WBC-mestarin sitomaan paljon. Braithwaite ei löytänyt jalkoihinsa tuttua liikettä ranskalaisen painostuksen alla vaan jäi jyrän alle. Aivan lopussa Braithwaite tulitti nopean ja terävän iskusarjan, mutta erävoittoa se ei hänelle kyennyt pelastamaan. Ottelun puolivälissä Mormeck vaikutti johtavan kokonaispisteissä niukasti.

Seitsemännen erän alussa Braithwaite yritti pysäyttää Mormeckin painostuksen hinnalla millä hyvänsä. Hän löi minkä kropasta lähti ja vingutti molemmin käsin vimmaisia, laajakaarisia vartalokoukkuja Mormeckin kylkiin. Iskut näyttivät raskailta, mutta Mormeckiin niillä ei ollut silminnähtävää vaikutusta. Alun ryöpytyksen jälkeen Mormeck palautti marssijärjestyksen. Minuutin nyrkkeilyn jälkeen hän ajoi Braithwaiten köysiin tulisella iskusarjalla ja lopulta paiskasi tämän raskaasti kasvoilleen kanveesiin oikealla koukulla. Braithwaite nousi uransa ensimmäisestä lattiaanlyönnistä helponlaisesti, mutta erän loppu oli hänelle tuskainen. Mormeck haki ratkaisua päättäväisesti ja murjoi Braithwaitea nitisevillä koukuillaan. Braithwaite oli hetkittäin vähällä joutua uudestaan kanveesiin ranskalaisen rumputulen alla, mutta selvisi sitomalla ja puolustamalla erän loppuun. Mormeck otti itselleen kahden pisteen erän.

Kahdeksas erä kulki myös Mormeckin tiukassa komennossa. Hän ei käynnistänyt mitään rajua iskumyllyä, mutta napsi tuon tuostakin perille mainioita osumia etenkin oikeallaan. Braithwaite ei juurikaan lyönyt takaisin vaan keskittyi lähinnä sitomaan, minkä johdosta hän useiden huomautusten jälkeen sai varoituksen erän lopulla. Varoituksen aiheuttaman tauon jälkeen Mormeck osui vielä hyvin, kunnes Braithwaite yritti viimeisen puolen minuutin aikana varastaa erän iskuryöpyllä. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan varoituksen turvin erä oli jälleen kahdella pisteellä ranskalaisen. Erän lopussa Braithwaiten vasemman silmän päälle ilmestyi rumannäköinen haava. Yhdeksäs oli niin ikään ylivoimaisesti Mormeckin. Erän alussa hän jälleen horjutti Braithwaitea selvästi ja piti otteen hallussaan loppuun saakka, vaikka kamppailun vauhti alkoikin hieman laskea erän lopulla.

Ottelun keskierät olivat siis Mormeckin melkeinpä selkäsaunaksi luokiteltavaa hallintaa, ja niiden aikana hän karkasi tavoittamattoman tuntuiseen pistejohtoon. Ilmeisesti etumatkaansa luottaen Mormeck vaihtoi taktiikkaansa kolmen viimeisen erän ajaksi. Saattoi myös olla, että kova vauhdinpito alkoi jo painaa hänenkin jäsenissään, mutta joka tapauksessa hän alkoi nyrkkeillä varovammin liikkuen enemmän ja otellen kaukaa. Tämä sopi myös Braithwaitelle, joka hänkään ei yrittänyt käydä kovin totisiin hyökkäyksiin. Erä oli tasainen, mutta yhdennentoista Mormeck vei selvästi osuen useammin ja puhtaammin. Oli varsin yllättävää, että Mormeck kykeni hallitsemaan tapahtumia myös tekniikkanyrkkeilyllä, jonka alun perin piti olla Braithwaitelle vahvempi ala. Myös viimeinen erä oli selvästi Mormeckin: hän piti jabillaan Braithwaiten hyökkäykset kurissa ja ravisteli tätä vielä parilla voimaiskulla.

Ottelun päätteeksi molemmat miehet tuulettivat, kuten tapoihin kuuluu, mutta voittajasta ei ollut epäselvyyttä. Tuomareiden pistekortit olivat Mormeckin eduksi 116-110, 115-111 sekä aivan liian niukalta vaikuttanut 114-112.

Kuvassa mestari Jean Marc Mormeck

Kevytraskassarja on jäänyt vuosien varrella vähän arvostetuksi painoluokaksi raskaansarjan ja raskaan keskisarjan välille. Usein sarja onkin ollut siirtymävaihe ottelijoille, jotka pyrkivät suurempien palkkioiden toivossa korkeimpaan painoluokkaan. Viimeksi sarjan jätti tyhjäksi sen ykkösnimien James Toneyn ja Vasily Jirovin siirtyminen raskaaseen sarjaan. Jean-Marc Mormeck vaikuttaa kuitenkin sopivalta mieheltä ottamaan sarjan komentoonsa ja nostamaan sen imagoa korkeammalle. Lyhyen mittansa ja ruumiinrakenteensa puolesta hän sopii tähän sarjaan erinomaisesti, eikä hänellä luultavasti ole suurempaa tarvetta ylemmäs noustakaan. Mormeck on kevytraskassarjalaiseksi erittäin voimakas, hän lyö varsin lujaa ja kestää iskuja hyvin. Ranskan tähti-iskijä jaksaa myös massastaan huolimatta pitää yllä kovaa vauhtia, ja hänen isku- ja lähiottelutekniikkansa ovat erinomaisia. Lisäksi Mormeckin ottelutyyli on hyökkäävä ja kamppailut ovat aina vauhdikkaita ja yleisöönmeneviä, joten 32-vuotiaalla ranskalaisella on täydet mahdollisuudet nousta vielä hyvinkin suosituksi ottelijaksi myös Yhdysvalloissa.

Tunnustuksen ottelusta ansaitsee myös tittelinsä menettänyt Braithwaite, vaikkei hän lopulta lähellä voittoa ollutkaan. Hän pisti kuitenkin vastaan ranskalaiselle parhaansa mukaan, ja moni mies olisi kaatunut hänen iskujensa edessä. Braithwaite on eittämättä lahjakas kehätyöläinen, ja 29-vuotiaalla guyanalaisella on vielä aikaa myös kehittyä nyrkkeilijänä. Tämän kaksikon lisäksi sarjan kärkinimiin kuuluvat kokenut brittiveteraani Johnny Nelson, IBF-liiton tittelistä ensi kuussa otteleva yhdysvaltalainen O’Neil Bell ja edelleen myös Suomen Allan Grönforsin vastikään tyrmännyt Alexandr Gurov.



Janne Romppainen