Kun kehätuomari Tony Weeks lauantai-iltana paikallista aikaa viittoi Diego Corralesin ja Jose Luis Castillon välisen kevytsarjan MM-ottelun päättyneeksi, yleisön myrskyisille suosionosoituksille ei ollut tulla loppua. He osoittivat suosiotaan paitsi voittajalle, myös ja ennen kaikkea ikimuistettavalle ottelulle, jota he olivat juuri saaneet todistaa. 7.5. 2005 jätti nyrkkeilyn aikakirjoihin jäljen, klassikko-ottelun, jonka loistoa aika ei syö.

Asetelma

Ottelun haastaja ja WBO-liiton vyönhaltija, Yhdysvaltain Diego ”Chico” Corrales tunnetaan nyrkkeilymaailman ehkä pelätyimpänä tyrmääjänä tällä hetkellä. Hontelo, 180-senttinen Corrales saa pitkien vipuvarsiensa taakse pikkumiehelle suorastaan ällistyttävän voiman, eivätkä yhden iskun tyrmäykset ole hänen otteluissaan harvinaisia. Hänen parhaat aseensa ovat pitkä oikea suora sekä pienessä tilassa singahtava nopea mutta tappavan tehokas vasen koukku. Lisäksi Corrales maltin säilyttäessään osaa nyrkkeillä myös taidolla hyödyntäen pitkää ulottuvuuttaan ja vasenta suoraansa. Heikkoudet Corralesilla ovat puolustuspäässä: hänen oma suojauksensa on avoin, ja nopeanyrkkiset vastustajat ovat aina päässeet osumaan häneen. Lisäksi Corralesin tasapaino ja myös leuka ovat haavoittuvaisia, minkä johdosta hän on joutunut istahtelemaan kanveesille useita kertoja urallaan. Corrales on aina ollut parhaimmillaan rajussa lähiottelussa, jossa hänen voimansa pääsevät oikeuksiinsa, mutta vikkeläjalkaiset vastustajat ovat tuottaneet amerikkalaiselle ongelmia. Corralesin otteluiden värikkyydestä kertoo omaa kieltään se, että kolmessa edellisessä ottelussaan hän oli lyönyt vastustajansa maahan neljästi ja kuunnellut itse lukua kolmesti. Hänen koko uransa statistiikka osoitti ennen tätä ottelua 39 voittoa ja kahta tappiota sekä 32 tyrmäysvoittoa.

WBC-liiton puolustava mestari, Meksikon Jose Luis Castillo (kuvassa) on vuorostaan ollut viimeiset pari vuotta yksi aliarvostetuimmista huippunyrkkeilijöistä maailmassa. Castillo on tyypilliseen meksikolaiseen tyyliin armottoman kova, mutta samalla myös taitava hyökkäävä nyrkkeilijä. Useimmiten hän painostaa vastustajiaan ja pyrkii uuvuttamaan heidät kovalla pommituksellaan, mutta tarvittaessa hän hallitsee myös teknisen nyrkkeilyn hienouksia. Castillon suurimpia vahvuuksia ovat lähiottelutekniikka, kova iskuvoima, vankkumaton leuka sekä kova kunto. Viime vuoden joulukuussa Castillo kukisti Kuuban Joel Casamayorin, joka oli aiheuttanut Corralesille tappion, ja kolme vuotta sitten hän piti kahteen kertaan lujilla niin ikään Corralesin kukistanutta Floyd Mayweatheria, maailman tämän hetken ehkä taitavinta nyrkkeilijää, ja olisi monien mielestä ansainnut jopa voiton heidän ensimmäisessä kamppailussaan. Castillon ottelulista oli 52 voittoa, joista tyrmäyksellä peräti 46, kuusi tappiota ja ratkaisematon. Tappioista suurin osa tuli uran alkupuoliskolla.

Vastakkain olivat siis hyökkäävä kivileukainen mestari, sekä hyökkäävien vastustajien kanssa parhaimmillaan oleva räjähtävä tyrmääjä. Seuraukset olivat odotettavissa, mutta ottelun rajuus yllätti silti kaikki. Ennakkoveikkaukset ottelun voittajasta olivat miltei tasan.

Ottelu

Jo ensimmäinen erä oli erinomaista ja vauhdikasta lähinyrkkeilyä. Molemmat ottelijat työskentelivät aktiivisesti heti ensimmäisestä konginsoitosta ja löivät läheltä painavia ja tarkkoja iskuja. Castillolla tuntui olevan iskujenvaihdossa niukka etu, hän kohdisti hyökkäyksensä pitkän miehen vartaloon ja nosti tämän leukaan pari näyttävää kohokoukkua. Aivan tasaisen ja kovan erän lopulla ryskyi vielä kunnolla, kun Corrales ravisteli Castilloa kovalla viiden iskun sarjalla, ja sisuuntunut meksikolainen vastasi kovilla ja puhtaasti osuneilla koukuilla. Ensimmäinen erä oli ehkä niukasti WBC-mestari Castillon.

Toisessa erässä ei hengähdetty lainkaan, vaan sama uuvuttavan kova ja tasainen koukkusota jatkui. Castillo sai laakeihinsa taakse koko vartalonsa voiman ja löi hieman enemmän, mutta Corrales pudotteli tarkkoja ja tehokkaita pommejaan vastaan. Vaikka kamppailun vauhti oli kiivas, mitään silmitöntä huiskimista ei nähty, vaan molemmat löivät tarkoitushakuisesti ja pyrkien aina tekemään iskuillaan tulosta. Minuutin kuluttua erän alusta Castillo paiskoi Corralesin päätä taas rajusti kohokoukuillaan, mutta Corrales löi heti vastaan ja erän loppupuolella hän vaikutti vuorostaan horjuttavan hieman Castilloa parilla sarjallaan. Yleisön hurrasi äänekkäästi molemmille artisteille kongin kilahtaessa, mutta kehän klassikkosinfonia soi vasta ensisäveliään.

Kolmas erä jatkoi samaa kaavaa: läheltä, tarkasti ja täysillä. Castillo osui hieman puhtaammin ja sieppasi viimeisten sekuntien raivokkaalla rynnäköllään erän, mutta Corrales ei antanut tuumaakaan periksi ja runteli meksikolaista moukareillaan jatkuvasti. Neljännen erän vei ehkä niukasti ehtivämpi Corrales, joka muutaman kerran iskuryöpyillään pakotti Castillon perääntymään pois lähietäisyydeltä. Viime hetkillä Castillo yritti kääntää erävoiton itselleen ja naulasi muutaman puhtaan osuman Corralesin leukaan, mutta haavoittuvuudestaan tunnettu Corrales kesti erittäin hyvin. Tällä kertaa hänen tasapainonsa oli kunnossa, ja päättäväisyys huolehti lopusta.

Silmiinpistävää oli se, että neljä ensimmäistä erää oli isketty täysin samalla tavalla ja kumpikaan ottelijoista ei ollut saanut selvää yliotetta, mutta kumpikaan ei myöskään halunnut vaihtaa taktiikkaa. Molemmat olivat päättäneet, että he olisivat tuona iltana vastustajaansa kovempia ja ennen pitkää vastapuolen voimat ehtyisivät, ja tuo päättäväisyys näkyi katsomoon. Castillo ei pelännyt vähääkään Corralesin hirmuhakkurin osumia, eikä yhdysvaltalainen edes pyrkinyt pois meksikolaisen vartalopommituksen alta.

Viides erä oli ehkä aavistuksen hidasvauhtisempi kuin edelliset, mutta todellakin vain aavistuksen, suurin piirtein missä tahansa tavallisessa kamppailussa sekin olisi ollut ottelun paras erä. Corrales puhkui itseluottamusta ja tuli vauhdilla eteenpäin, kun Castillo otteli hitusen aiempaa passiivisemmin. Erän lopulla Castillon vasemman silmäkulman päälle aukeni haava. Se ei vaikuttanut erityisen pahalta, mutta meksikolainen on urallaan aiemminkin kärsinyt silmäkulmavammoista, joten pieni huoli oli ilmassa. Kuudennessa erässä mentiin yhä eikä meinattu. Castillon kone kävi täysin palkein, hänen ylävartalonsa liike oli tutun tehokasta ja koukut lentelivät tukevasta asennosta, mutta Corrales piti meksikolaisen aisoissa omilla koukuillaan. Erän viime hetkillä kolmeminuuttista niukasti hallinnut Castillo horjutti Corralesia selvästi päähän kohdistuneilla iskuilla, ja amerikkalainen tuntui olevan hetken verran selvissä vaikeuksissakin, kunnes kongi armahti äänellään.

Kun ottelua oli takana puolet, selvää oli ainoastaan se, että kamppailu tulisi jäämään aikakirjoihin, tapahtuipa sen jälkipuoliskolla mitä tahansa. Molemmat miehet olivat antaneet ja ottaneet valtavan määrän kovia iskuja, mutta oli mahdotonta sanoa, kumman puolelle vaaka lopulta kallistuisi. Castillo vaikutti olleen aavistuksen parempi, mutta pisteet saattoivat yhtä hyvin olla myös tasan, sillä kaikki erät olivat niin tasaisia ja rajuja. Castillon kunto ja leuka tiedettiin koviksi, mutta niin tiedettiin myös Corralesin iskuvoima, ja hän oli saanut pommejaan perille meksikolaiseen alinomaa. Toisaalta Corralesin sisu on niin ikään hyvin kaikkien tiedossa, ja ainakin tähän saakka hän oli jaksanut erinomaisesti Castillon grillaavassa kyydissä.

Edellisen erän koettelemusten vuoksi Corralesille annettiin erätauolla ohje hidastaa vauhtia ja siirtyä teknisempään nyrkkeilyyn, jotta Castillo ei olisi päässyt osumaan yhtä paljon. Corralesin kulmauksessa vallitsi siis huoli heidän suojattinsa voinnista. Corrales yritti myös seurata ohjetta seitsemännen erän alussa ja pysytteli kauempana, mutta ei oikein saanut tilannetta hallintaansa, vaan Castillo pääsi tunkeutumaan lähelle ja osumaan. Erän puolivälissä Corrales hylkäsi kaukana pysyttelemisen: ottelun suuntaa ei enää voinut sitä kautta muuttaa, vaan polku oli kuljettava katkeraan loppuun asti niillä korteilla. Corrales junttasi perille hirvittävän oikean suoran, joka ravisteli Castilloa perustuksiaan myöten, mutta meksikolainen kesti jalansijoillaan ja pakotti vuorostaan Corralesin peruuttamaan osuen koukuilla. Erän viimeisellä minuutilla kiehui taas, ja molemmat miehet löivät todella raskaasti osumia. Jos kyse olisi ollut elokuvan nyrkkeilykohtauksesta, sitä olisi luultavasti syytetty epäuskottavuudesta. Silti molemmat ottelijat säilyttivät yhä tekniikkansa ja jaksoivat nyrkkeillä tarkoitushakuisesti. Corralesin yksi täydellisesti ajoitettu vasen koukku aivan viimeisillä sekunneilla notkautti Castillon polvia pahemman kerran, mutta erän loppu säästi nyt meksikolaisen jatkolta.

Castillon silmäkulmavamma ei ollut juurikaan pahentunut, mutta Corralesin (kuvassa) silmänympärykset alkoivat olla täysin mustat ja pahoin turvonneet. Edellisen erän lopussa vastustajaansa satuttanut Corrales lähti hakemaan ratkaisua heti kahdeksannen erän alussa tuimalla koukkusarjalla, mutta Castillo pysäytti hyökkäyksen vihaisella oikealla suoralla. Corrales jatkoi painostamista, ja yhtäkkiä näyttikin siltä, että Castillon voimat alkaisivat loppua. Corrales murjoi häntä molemmin käsin, ja penkit polttivat innostuneen yleisön alla: koko katsomo nousi seisomaan näytelmän paremmin nähdäkseen. Castillo malttoi kuitenkin mielensä paineen alla ja odotteli paikkaa vastaiskuille, ja puoli minuuttia ennen loppua hänen sarjansa horjutti Corralesin selkä edellä köysiin. Castillon oikeat suorat paukkuivat sisään Corralesin umpeutuneen vasemman silmän puolelta, mutta amerikkalainen pysäytti meksikolaishyökkäyksen jälleen loistavasti ajoitetulla vasemmalla koukullaan.

Ottelun viimeinen kolmannes oli alkamassa, ja molemmat miehet olivat uupuneita. Sadat ottelussa annetut ja otetut murhaavan kovat voimalyönnit eivät enää merkinneet paljoakaan, pistekortteja tuskin kumpikaan edes ajatteli. Nyt kaikki riippui enää uskosta ja tahdonvoimasta, siitä tulesta, jonka nyrkkeilijät olivat koonneet sisäänsä ollakseen juuri tuona päivänä maailman kovimpia kevytsarjan nyrkkeilijöitä. Nyt tarvittiin kaikki se taito, voima ja vimma, jonka huippugladiaattorit olivat vuosien varrella keränneet. Juuri tällaista hetkeä varten harjoitussaleilla oli vuodatettu hikeä ja verta.

Yhdeksännessä erässä molemmat miehet tunsivat sen, että kamelin selkä oli katkeamassa suuntaan tai toiseen. Kummallakaan ei ollut enää varaa ottaa liikaa iskuja vastaan. Siksi miehet hidastivat nyt tahtia ja hakivat paikkoja iskeäkseen kerralla perille ratkaisevat koukut. Ihailtavaa oli myös miesten urheiluhenkisyys: kun Castillo löi Corralesia alas ja sai kehätuomarilta huomautuksen, miehet paiskasivat rehdisti kinnasta. Castillo heilautti Corralesia kahdella oikea-vasemmalla, mutta haastaja ei taipunut, vaan horjutti vuorostaan meksikolaista kolmella oikealla koukulla ja ajoi tämän molempien käsien sarjalla perääntymään. Erän viimeistä minuuttia hallitsi taas Castillo, joka yhä vielä jaksoi sijoittaa iskujaan taidolla päähän ja vartaloon. Corralesin iskujen teho vaikutti hetkeksi sammuneen, mutta hän päätti erän vielä erinomaiseen oikeaan.

Kymmenennessä erässä oli tullut sävelmän coda-osan aika: uskomaton sota huipentui dramaattisesti. Heti ensi sekunneilla Castillo napautti perille pari jabia, ja raskas vasen koukku pamahti suoraan eteenpäin tulleen Corralesin kolhittuihin leukaperiin. Corrales vajosi kanveesiin. Hän kohottautui hitaasti istumaan. Hetken vaikutti siltä, että ylpeä amerikkalaissoturi olisi antanut periksi, mutta luvun ehdittyä kahdeksaan hän nousi jaloilleen. Lattiaan joutuessaan Corrales oli hukannut hammassuojansa, ja sen palauttaminen antoi hänelle arvokkaita sekunteja toipumiseen. Castillo ei kuitenkaan piitannut sekunneista, vaan ampaisi haavoittuneen vastustajansa kimppuun kuin paholainen. Hän horjutti Corralesia jälleen kahdella vasemmalla koukulla, ja kolmas heitti haastajan jälleen selälleen. Corralesin voimat olivat täysin ehtyneet. Luku ehti aina yhdeksään saakka, mutta jälleen Corrales kohosi heikoille jaloilleen ja ilmoitti olevansa valmis jatkamaan. Lattiassa ollessaan hän jälleen, taktisesti, heitti hammassuojansa ulos ja sai lisäaikaa kuten edelläkin, mutta tällä kertaa kehätuomari Tony Weeks poisti häneltä pisteen.

Ratkaisu roikkui ilmassa, kun Castillo lähti jälleen ajamaan Corralesia takaa. Hänen vasen-oikeansa heitti Corralesin köysiin, mutta Corralesin loistava oikean käden koukku pysäytti hyökkäyksen hetkeksi. Jatkossa Corrales osui kohokoukullaan hyvin ja pakotti itsensä eteenpäin: seuraavaa erää hän ei enää jaksaisi, nyt kamppailun oli ratkettava puoleen tai toiseen. Iskuja annettiin ja otettiin rajusti, kunnes hieman erän puolen välin jälkeen Corrales sai Castillon köysiin. Hän iski molempien käsiensä koukuilla minkä ikinä jaksoi läpi Castillon suojauksen. Castillo nojasi köysiin, hänen kätensä valahtivat sivuille, silmät pyörähtelivät päässä eikä hän kyennyt lyömään vastaan. Sekuntien aikana ratkaisunsa tehnyt kehätuomari Weeks loikkasi miesten väliin ja levitti kätensä. Diego ”Chico” Corrales oli noussut haudan partaalta voittajaksi teknisellä tyrmäyksellä kymmenennessä erässä. Haltioituneen yleisön aplodien pauhu pyyhki yli kehän.

Ottelun ratkaisuhetket herättivät luonnollisesti jälkikäteen myös arvostelua, olihan puolustava mestari menettänyt tittelin ollessaan jaloillaan ja aivan lähellä voittoa. Nyt hänen osakseen koitui kärsiä tappio uran hienoimmassa kamppailussa. Meksikolaista kohtaan on helppo tuntea sympatiaa, mutta mistään skandaalikeskeytyksestä ei missään nimessä ollut kysymys, vaikka tilanne olikin nopea. Kamppailun jatkuminen olisi voinut olla kohtalokasta Castillon kannalta, sillä köydet pitivät häntä pystyssä ja Corrales pääsi lataamaan häneen iskujaan kaikin voimin. Seuraavien sekuntien aikana Castillo olisi saattanut joutua kanveesiin ja päästä sitä kautta toipumaan, ehkä Corrales olisi sittenkin päättänyt iskuillaan hänen uransa lopullisesti. Se arvoitus ei saa ratkaisuaan koskaan.

Spekuloitavaa tietysti olisi loputtomasti myös Castillon itsensä menettelyssä: jos hän olisi ottanut polvellaan tukea kanveesista Corralesin iskuryöpyn alla, hän olisi luultavasti selvinnyt tilanteesta ja ehkä voittanut kamppailun. Lisäksi jälkeenpäin pohdiskeltiin sillä, olisiko Castillon kannattanut sittenkin pyrkiä ainakin loppuerissä liikkumaan enemmän, sillä se taktiikka on tunnetusti joskus tepsinyt Corralesiin. Jälkikäteinen viisastelu on kuitenkin helppoa. Merkityksellistä on lopulta vain se, että kehässä nähtiin aikakirjoihin jäävä ottelu, ja tuona iltana Diego Corrales oli niukasti parempi. Molemmat ottelijat saivat toteuttaa ennakkoon laatimaansa taktiikkaa, molemmat olivat huippukunnossaan, mutta yhden oli hävittävä.

Tunnettu tosiseikka on, että nyrkkeilyottelut näyttävät aina parhailta tapahtumahetkellään. Ottelua ympäröivä jännitys ja intensiteetti saavat myös itse kamppailun vaikuttamaan paremmalta kuin mitä se onkaan. Tästä syystä myös ylisanojen käyttöön sorrutaan helposti, ja tavallinen hyvävauhtinen ottelukin voidaan nimetä tuoreeltaan klassikoksi. Tätä ottelua kuitenkaan eivät muuksi muuta tulevatkaan vuodet. Kyse oli ehdottomasti yhdestä kovimmista ja jännittävimmistä kamppailuista miesmuistiin, ehkä jopa parhaasta ottelusta sitten Julio Cesar Chavezin ja Meldrick Taylorin välisen klassikon.



Janne Romppainen