Aika aikaa kutakin. Keskisarjan MM-titteliä vuosikymmenen hallussaan pitänyt ja kaikki haastajansa kovin ottein tieltään käännyttänyt Bernard Hopkins, 40, kohtasi vihdoin voittajansa, kun paljon mainostettu haastaja Jermain Taylor, 26, löi hänet hajaäänituomion turvin Las Vegasissa sunnuntai-aamuyöstä. Mestaruuttaan 21. kerran puolustanut Hopkins ei jälkikäteen hyväksynyt tuomiota ja kehän reunallakin riitti keskustelua moneen suuntaan, kun neljä keskisarjan MM-vyötä vaihtoi omistajaansa kuuman kesän jännitysottelussa.

Hopkins oli useimpien asiantuntijoiden suosikki etukäteen, mutta moni kehän äärellä toivoi nuoremman Taylorin voittoa. Hopkinsin loistokas ura lähenee vääjäämättä loppuaan, eikä hän ole koskaan mahtavista meriiteistään huolimatta noussut todella suurten yleisömassojen tuntemaksi supertähdeksi. Taylor sen sijaan helposti markkinoitavana ja valovoimaisena tulokkaana olisi promoottoreiden ja yleisön kannalta hyvä sijoitus tulevaisuuteen. Haastaja oli jo ottelua edeltäneinä kuukausina esiintynyt erilaisten aikakausilehtien sivuilla enemmän kuin Hopkins konsanaan, ja näissä yhteyksissä hänet mainittiin välillä jo – vahvasti ennakoiden – keskisarjan maailmanmestariksi. Voitto kehälegendasta avaisi Taylorille mahdollisesti tien supertähden statukseen ja rahasampojen äärelle.

Molemmat miehet olivat nousseet edellispäivänä puntarille tasan keskisarjan painorajaa sivuten. Taylor painoi otteluiltana viisi kiloa rajaa enemmän, siis noin 77,6 kiloa, kun taas Hopkinsin paino oli noussut virallisesta punnituksesta vajaalla neljällä kilolla, mikä on hänelle poikkeuksellisen paljon. Ilmeisesti Hopkins halusi olla valmiina vastaamaan fyysiseen haasteeseen, jonka luonnostaan kookkaamman Taylorin arveltiin hänelle tarjoavan. Miehet olivat samanmittaisia 185-senttisinä, mutta ulottuvuutta Taylorilla oli selvästi enemmän. 40-vuotias Hopkins herätti huomiota saapumalla kehään ilman perinteistä teloittajanaamiotaan, joskin käsivarsillaan tuttuja X-merkkejä tehden.

Ensimmäinen erä oteltiin varovasti, kuten Hopkinsin (kuvassa) kamppailuissa yleensä on tapana. Mestari liikkui taitavasti, piti käsiään korkealla ja kokeili paria vasenta koukkua. Myöskään Taylor ei perinteisestä ennakkouhoilusta huolimatta lähtenyt ryntäämään mestarin kimppuun suoraan, vaan etsi omaa etäisyyttään ja koetti saada erinomaista vasenta jabiaan toimimaan. Taylor vei taktisen ja tasaisen avauserän nimiinsä aktiivisuudellaan sekä parilla hyvällä oikean käden osumalla.

Kiistaton maailmanmestari Bernard Hopkins (kuvassa) lähti otteluun ennakkosuosikkina.

Toisen erän alkupuolella Taylor nostatti Las Vegasin katsomon tunnelmaa, kun hän horjutti Hopkinsin tasapainoa ja sai tämän köysiin oikealla koukulla mestarin vasemman käden yli. Hopkins selvisi tilanteesta samoin kuin Taylorin jatkohyökkäyksestäkin vaivattomasti, mutta tilanne käänsi muuten tasaisen erän Taylorin hyväksi. Erän loppupuolella käytiin lähiotteluakin, mutta siinä kumpikaan ei vielä saavuttanut sanottavampaa etua. Kolmannessa Taylor oli edelleen aktiivisempi ja hivuttautui eteenpäin, kun taas Hopkins liikkui liukkaasti puolelta toisille ja tuli sisään yksittäisten iskujen takana. Erä oli tasainen, sillä Taylor tuntui hallitsevan ottelun tempoa painostuksellaan ja ulottuvuudellaan, mutta Hopkins napsi puhtaammat osumat. Tasainen oli myös neljäs, jossa suhteellisen harvat nähdyt osumat lyötiin etupäässä läheltä. Hopkins esitteli lähiottelussa totutun taidokkaita puolustusliikkeitään, mutta Taylor vastasi erittäin hyvin vihaisesti lähteneillä koukkusarjoillaan, jotka pakottivat Hopkinsin perääntymään muutaman kerran.

Taylor oli ollut hallitseva osapuoli ottelun ensimmäisen kolmanneksen ajan. Uransa ensimmäisessä MM-ottelussa kypsästi esiintynyt nuorukainen säilytti etäisyytensä hyvin ja uskalsi käyttää fyysistä voimaansa lähellä kovana vääntäjänä tunnettua Hopkinsia vastaan. Mestari tunnetaan kuitenkin siitä, että hän usein vasta luo taktiikkaa ottelun neljän ensimmäisen erän aikana ja aloittaa tositoimet vasta hieman myöhemmin, kun hänen ehtymätön kuntonsa pääsee paremmin esille. Näin oli syytä uskoa, että Hopkins lisäisi tahtia jatkossa, ja enempää piste-etumatkaa hänen ei haastajalle luonnollisesti kannattaisi antaakaan.

Viides erä alkoikin näyttää huomattavasti paremmalta mestarin kannalta, sillä hän vei sen selvästi. Hopkins osui hyvin sekä vasemmilla koukuilla että oikeilla suorilla, kun Taylorilla oli suuria vaikeuksia saada iskujaan sisään muutamasta terhakasta hyökkäyksestä huolimatta. Taylorin otsaan aukesi erän alussa myös haava päiden kolahduksesta, mutta se ei ollut erityisen vaarallisen näköinen, vaikka verta vuolaasti vuosikin. Kuudennen vei kuitenkin taas Taylor, sillä Hopkins hukkasi aktiivisuutensa ja tyytyi lähinnä katselemaan, kun taas Taylor yritti jatkuvasti ja löi hyvin vartaloon. Puoliväliinsä ehtinyt ottelu ei ollut erityisen kovavauhtinen tai varsinaisesti adrenaliineja nostattava, mutta kiinnostava siitä oli kehkeytynyt, ja jännitys säilyi koko ajan, sillä jatkuvasti ilmassa väreili tuntu, että millä hetkellä tahansa jotain dramaattista saattaisi tapahtua.

Dramatiikkaa ei kuitenkaan ollut näköpiirissä seitsemännessä erässä, jossa molemmat keskittyivät taas vaihtamaan enemmänkin katseita kuin iskuja. Taylor kokeili useampia kaksoisjabeja, muttei juurikaan osunut niillä. Hopkins taas jysäytti perille yhden todella hyvä oikean, mutta muuten pysyi lähinnä etäällä haastajastaan. Kahdeksannen mestari taas otti nimiinsä. Vihdoin viimein hän alkoi ottaa riskejä ja hyökkäsi enemmän onnistuenkin siinä kohtalaisesti, vaikkakaan mistään iskujuhlasta ei ollut puhettakaan.

Otteluun oli jo tässä vaiheessa kirjoitettu leima ”Tulossa kiistanalainen tuomio”. Taylor oli ollut aktiivisempi ja lyönyt paljon enemmän, mutta Hopkins osui puhtaammin. Selvää kuitenkin oli, että kamppailu oli Hopkinsille hankalin vuosikymmeneen: yleensä otteluidensa tässä vaiheessa hän on saanut jo tapahtumat hyvin hallintaansa ja keksinyt tavan iskeä osumia tulematta itse lyödyksi, mutta Taylorin palapeliä hän ei ollut vielä onnistunut ratkaisemaan. Haastajan ulottuvuus ja fyysinen voima olivat olleet arvossaan.

Yhdeksännessä Hopkins jatkoi painostamista ja rokotti Tayloria läheltä aina luotettavilla oikean käden vastaiskuillaan, mutta selvää yliotetta hän ei saanut päättäväistä vastarintaa tehneeseen haastajaan verrattuna. Erä oli kuitenkin Hopkinsin, joka oli nyt aloittanut selvän loppuvedon. Vielä paljon selvemmin tämä näkyi kymmenennessä, jossa lämpö nousi viimein toden teolla. Nyt oli aika ottaa jälkipoltto käyntiin ja avata loputkin pellit. Taylor vaikutti hieman väsyneeltä, ja hänen tekniikkansa ei enää aivan pysynyt mukana lyönneissä. Hopkins taas horjutti häntä pahoin yhdellä oikealla ja painosti erän loppuun tiiviisti ottaen taas pisteet itselleen.

Ensimmäinen mestaruuserä oli Hopkinsin ylivoimaa. Hänen iskunsa vonkuivat nyt sisään molemmilta puolilta, ja Taylor joutui ottamaan taka-askeleita. Yleisö jaksoi kyllä hurrata uskollisesti Taylorin muutamille iskusarjayritelmille, mutta kolmeminuuttinen oli hänelle tuskallinen. Toisaalta vaikka Taylor nyt jäikin pahasti saamapuolelle, hän kesti kuitenkin jaloillaan hyvin eikä ollut pahoissa hankaluuksissa. Ennen viimeistä erää Taylorin avustajat vaativat suojattiaan ottamaan erän väkisin itselleen, kun taas mestarin kulmauksessa oli yllättävänkin rauhallista ottelun pisteiden ilmeinen tasaisuus huomioon ottaen. Hopkins voitti viimeisenkin erän horjuttaen Tayloria nyt selvästi, mutta haastaja pani urhoollisesti ja päättäväisesti vastaan loppuun asti uupuneen vartalonsa viimeisillä voimilla. Viimeisen kongin soitua Hopkins tuuletti huomattavasti innokkaammin kuin hieman allapäin ollut haastaja.

Pisteidenlasku kesti hermoja kutkuttavan kauan. Vihdoin jännitys purkaantui, kun Michael Buffer kuulutti ilmoille hajaäänituomion. Jerry Roth pisteytti ottelun lukemin 116-112 Hopkinsin eduksi. Duane Fordin pisteet olivat 115-113 Taylorille, mikä nostatti yleisössä vastalauseita. Myös Paul Smithin pistekortti osoitti 115-113 -voittoa Taylorille. Näin maailma oli saanut uuden kiistattoman keskisarjan maailmanmestarin ja Taylorin kumauksessa räjähti ilmoille valtava riemu. Bernard Hopkinsin historiallinen valtakausi, joka oli kolmanneksi pisin koko nyrkkeilyn historiassa, oli mennyttä. Kukistunut mestari tuijotti eteensä ymmärtämättä lopputulosta.

Kuvan Jermain Taylor kruunattiin uudeksi kiistattomaksi keskisarjan maailmanmestariksi.

Tuomiosta riitti spekuloitavaa jälkikäteen. Varsinkaan lyöty mestari ei luonnollisestikaan hyväksynyt lopputulosta, vaikka sanoikin, ettei aio jäädä sitä suremaan. Kahden tuomarin kirjoissa Hopkins voitti neljä viimeistä erää, kun taas tuomari Ford antoi viimeisen erän aika erikoisesti Taylorille. Jos hän olisi äänestänyt muiden tavoin Hopkinsia, kamppailun lopullinen tuomio olisi ollut ratkaisematon. Neljän viimeisen erän lisäksi myös viides erä vaikutti olleen selvästi Hopkinsin, mutta muita hän ei voittanut selvästi, joskaan ei myöskään vaikuttanut kaikkia häviävänkään. Eristä taas esimerkiksi kolmas ja neljäs olivat sellaisia, että niiden pisteytys riippui siitä, painottiko puhtaita osumia vai aktiivisuutta enemmän. Useissa näistä tasaisemmista eristä Hopkins haaskasi aikaa turhaan seisoskeluun ja olisi voinut pienellä tehostuksella voittaa niitä nimiinsä, mutta tämänkaltainen jossittelu on luonnollisesti turhaa.

Päinvastainenkin tuomio olisi siis ollut täysin perusteltavissa, mutta mistään skandaalituomiosta ei ollut kysymys, vaan Taylorin voitollekin oli oikeutuksensa. Haastaja otteli loistavan kamppailun ja teki sen mitä piti. Hän piti vahvuudellaan ja ulottuvuudellaan Hopkinsin hyvin kurissa, vastasi tämän taitoon älykkäästi aktiivisuudella ja rohkeilla hyökkäyksillä ja kesti Hopkinsi rajun loppuhiillostuksen vankkumatta. Niinpä illan päätteeksi hänen kupeilleen viriteltiin neljä MM-vyötä ja keskisarjan kiistattoman kruunupään status.