Raskaansarjan WBC-liiton ykköshaastajan paikkaa ratkottiin lauantaina Chicagossa Yhdysvalloissa, kun asemasta iskivät liiton arvolistan kaksi kärkinimeä, ykkösrankattu Hasim Rahman ja toiseksi sijoitettu Monte Barret. Ottelun voittajalle oli luvassa titteliottelu Ukrainan Vitali Klitschkoa vastaan, tai mahdollisesti myös mestaruus ilman ottelua, jos Klitschko ei suostu puolustamaan vyötään ajoissa. Ukrainalainen on viime vuodet ollut sarjan laajasti tunnustettu mestari, mutta pikku hiljaa niin liitto kuin nyrkkeilymediakin ovat saaneet tarpeekseen otteluiden jatkuvista peruutuksista, ja mestaruuden menetys uhkaa Itä-Euroopan jättiä. Tämä lisäsi entisestään panosta kehässä, vaikka ottelussa muuten kohtasivat ”vain” kaksi raskaansarjan kymmenen parhaan joukkoon kuulunutta nyrkkeilijää.

Hasim ”The Rock” Rahmania pidettiin yleisesti ottelun suosikkina. Yhä edelleen moni yhdysvaltalainen nyrkkeilyn ystävä uskoo, että hän tulee olemaan sarjan tuleva hallitsija. Rahman nousi sarjan huipulle 2000-luvun taitteessa ja ehti jo kerran yltää kiistattomaksi mestariksikin tyrmäämällä Lennox Lewisin 2001, mutta tittelin hän menetti muutamaa kuukautta myöhemmin, ja sen jälkeen 32-vuotiaan baltimorelaisen otteet ovat olleet ailahtelevia. Edellinen yritys tittelin voittamiseksi John Ruizia vastaan päättyi tappioon 2003. Parhaimmillaan ollessaan hän on kuitenkin hyvä tekninen nyrkkeilijä, jolla on mainio vasen jabi sekä painava oikea suora. New Yorkin Monte ”Two Gunz” Barret vuorostaan on kerran urallaan käynyt WBO-liiton titteliottelussa, mutta Wladimir Klitschko pysäytti hänen yrityksensä kovakouraisesti. Viime aikoina Barret on erikoistunut nujertamaan nuoria lupauksia, ja hyvillä otteillaan hän on hankkinut paikkansa titteliottelun tuntumassa.

189-senttinen lihaskimppu Rahman (kuvassa) painoi ottelua edeltäneessä punnituksessa 107 kiloa, kun taas kahta vuotta vanhemmalle ja pari senttiä pitemmälle Barretille puntari ositti lukemia 101,6. Barretin ottelulistalla oli 31 voittoa ja 3 tappiota, 17 tyrmäystä, Rahmanin vastaavat luvut olivat 40 voittoa, 5 tappiota ja yksi ratkaisematon, 33 tyrmäystä. Rahmanin uskottiin lähtevän viemään ottelua ja pyrkimään eteenpäin vahvuutensa turvin, kun taas Barretin taktiikan uumoiltiin olevan liikkua alta pois ja yrittää aktiivisella työnteolla napsia erävoittoja toisinaan laiskuuteen sortuvasta Rahmanista.

Ottelun alku jäi varsin laiskavauhtiseksi Rahmanin hivuttautuessa eteenpäin ja Barretin paetessa, sillä osumia nähtiin perin vähän. Toisen erän parhaan iskun löi Barret oikealla suoralla, mutta muuten erää hallitsi Rahman, joka eteni ja nakutti osumia tukevalla jabillaan. Yleisö ei kuitenkaan lämmennyt hieman parantuneelle ottelutahdille: se buuasi jatkuvasti äänekkäästi vaatien miehiltä räväkämpiä otteita. Sama jatkui kolmannessa erässä, jonka Barret ehkä nipisti itselleen aktiivisuudellaan, mutta mitään näkyvää ei kumpikaan saanut aikaan. Neljännen erän aluksi Rahman kumautti perille hyvän oikean suoran ja vei edelleen tapahtumaköyhänä pysyneen erän nimiinsä painostamalla Barretia taaksepäin.

Ottelun alkupuolisko ei todellakaan ollut mitään suurta nyrkkeilyä, vaikkakin on sanottava, että miehet ottelivat puhtaasti eikä sitomista ollut juurikaan. Barret ei ollut kertaakaan joutunut minkäänlaisiin vaikeuksiin, mutta hän puolustautui varsin flegmaattisesti eikä varsinaisesti yrittänyt pysäyttää Rahmanin etenemistä tai edes tehdä mitään päättäväistä erävoittoja ottaakseen. Esimerkiksi yleensä häneltä hyvin irtoavia nopeita iskusarjoja ei nähty lainkaan. Rahman pyrki kaventamaan välimatkaa itsensä ja Barretin välillä päästäkseen omalle etäisyydelleen ja poimi harppuunamaisella jabillaan hyvin osumia, mutta muuta tulosta hän ei vielä saanut. Sellainen vaikutelma kuitenkin oli, että aloitteet olivat Rahmanilla ja ennen pitkää hän voisi saada paikan oikealleen.

Viidennen erän Rahman vei selvästi osuen muutaman kerran hyvinkin, ja kamppailun viihdyttävyys alkoi hieman parantua. Myös kuudes erä oli Rahmanin: hänen jabinsa sekä fyysinen vahvuutensa olivat ratkaiseva ero, eikä Barret pystynyt lävistämään hänen suojaustaan nopeudellaan. Seitsemännessä Barret uskaltautui vihdoin hieman avaamaan nyrkkeilyään ja väläytti muutaman mallikkaan oikean koukun, mutta Rahman palautti komennon itselleen satuttamalla häntä selvästi oikeallaan. Kahdeksannessa erässä Barret esitti siihen mennessä selvästi parasta nyrkkeilyään. Hän liikkui terävämmin puolelta toiselle ja aloitti iskujenvaihtotilanteita aiempaa hanakammin. Nyt myös hänen nopea vasen koukkunsa sivalteli terävästi sekä Rahmanin päähän että vartaloon, joskin Rahmankin ehti vielä horjuttaa häntä oikeallaan erän lopuksi.

Kahdeksan erän jälkeen Rahmanilla oli selvä pistejohto. Hän oli hallinnut kamppailua erityisesti vasemman suoransa ansiosta, ja myös hänen voimaetunsa lähitilanteissa oli ilmeinen. Barretin herääminen kahdeksannessa erässä antoi kuitenkin viitteitä siitä, että tulossa voisi olla vielä kiinnostava loppu vaisulle ottelulle. Barrethan esitti komean loppukirin myös pari vuotta sitten ottelussaan Joe Mesia vastaan oltuaan kamppailun alkupuolella pahasti alakynnessä. Barretin vasen silmä oli umpeutumassa kovaa vauhtia, mutta myös Rahmanin oikea silmäkulma punoitti.

Yhdeksäs erä oli tasainen, ja sen viimeisen puolen minuutin ajan kestänyt seisoskelu sai yleisön jälleen ilmaisemaan vastalauseensa. Barretin vasen kulma oli erän jälkeen veressä, tosin myös Rahmanin kasvoihin avautui haava erän alussa. Myös kymmenes erä oli niukka, mutta vaikutti menevän Rahmanille, ja pistevoitto alkoi lopullisesti luisua Barretin tavoittamattomiin. Yhdennentoista erän Barret vietti liikkuen köysiä pitkin alta pois mutta pystymättä mihinkään vaikuttavaan, ja Rahmankin tyytyi lähinnä tarkkailemaan tilannetta, minkä myös yleisö jälleen äänekkäästi huomioi. Viimeisellä erätauolla Barretin kulma vaati suojattiaan iskujenvaihtoon, ”Do not back off!” toistettiin varmasti kymmenkunta kertaa. Päätöserässä Barret vihdoin myös puri hammasta, kävi iskujenvaihtoon ja voittikin erän paremmilla osumillaan. Erän viimeisellä minuutilla hän jopa horjutti Rahmania, ja lyhyen aikaa viime hetkien voitto näytti jopa mahdolliselta, mutta sellaista ei tullut. Kongi päätti kamppailun ja Barretin kulmaus jäi varmasti manaamaan, miksei New Yorkin mies voinut osoittaa vastaavanlaista taisteluhenkeä vaikkapa edes kolmea erää aikaisemmin.

Rahmanin pistevoitto oli kiistaton. Tuomarit merkitsivät hänet paremmaksi numeroin 118-110, 118-110 sekä 116-112. Näin Rahman siis vahvisti paikkansa liiton ykköshaastajana, ja hänellä on oikeus haastaa Vitali Klitschko seuraavana. Ottelu ratkesi ennen kaikkea Rahmanin painavaan vasempaan jabiin, johon Barret ei löytänyt lääkettä, sekä fyysiseen ylivoimaan, jonka avulla hän ahdisti Barretia taaksepäin ja pakotti tämän pysyttelemään varovaisena puolustuskannalla.

Vaikka Rahmanin voitto olikin selvä, hänen esityksensä ei tyydyttänyt kaikkia. Rahmanin toivottiin pystyvän esittämään paljon näyttävämpiä otteita, mutta tämän kamppailun jälkeen hänen ja Klitschkon kohtaamisen sähköisyys ei noussut lainkaan, siksi vaatimattomaksi ja tasapaksuksi koitos jäi. Toisaalta on kuitenkin muistettava, että Barret on lyönyt ja pitänyt ahtaalla monia kovia tekijöitä, ja selvä voitto hänestä on temppu, joka on tätä ennen onnistunut vain Wladimir Klitschkolta.

Pääottelua viihdyttävämpi koitos nähtiin edeltäneessä mittelössä. Felix Trinidadille viime lokakuussa raskaasti hävinnyt Nicaraguan väriläiskä, entinen välisarjan maailmanmestari Ricardo Mayorga kohtasi kollegansa, saman painoluokan entisen IBF-liiton tittelinhallitsijan Italian Michele Piccirillon. Mayorga oli Trinidad-ottelun jälkeen jo ehtinyt ilmoittaa lopettavansa, mutta kuten nyrkkeilyssä usein, tällaiset päätökset kumoutuvat nopeasti ja niin oli käynyt nytkin. Tässä kamppailussa oli pelissä WBC-liiton ylemmän välisarjan (=alemman keskisarjan) mestaruus. Ennen kaikkea ottelun oli kuitenkin tarkoitus toimia hyökkäävälle ja kovaiskuiselle Mayorgalle kenraaliharjoituksena uumoiltuun suurempaan kamppailuun paluuta yrittävää takavuosien kovaa nimeä Fernando Vargasia vastaan. Aikoinaan Cory Spinksinkin voittaneen Piccirillon arveltiin huippuvuosistaan pehmentyneenä olevan taitojensa vuoksi sopivan hankala, mutta kuitenkin riittävän vaaraton vastustaja suositulle Mayorgalle. Piccirillon ottelulista oli lukemissa 44 voittoa ja vain 2 tappiota, 27 tyrmäystä. Mayorgan lista oli hieman rumempi; 26 voittoa, 5 tappiota ja ratkaisematon sekä 22 tyrmäystä, mutta hänen vastustajiensa taso viime vuosina on ollut kovempi.

Ensimmäisessä erässä ”kuudentoista sekunnin tyrmäystä” lupaillut Mayorga ryntäili tuttuun tyyliinsä, mutta Piccirillo luisteli alta pois ja vältti pahimmat huitaisut. Toisen erän alussa italialainen joutui kuitenkin kanveesiin, kun Mayorgan oikea koukku osui hänen päälakeensa suistaen hänet polvilleen. Jatkotilanteessa Mayorga horjutti Piccirilloa uudestaan ja viihdytti yleisöä viittomalla pää poikki -merkkejä katsomoon kesken ottelun. Mayorgan painostus jatkui rajuna erän loppuun saakka, ja viimeisen minuutin alettua Piccirillo lennähti jälleen kanveesiin, kun Mayorgan kohokoukku ja sitä seurannut vasen löysivät maalinsa. Italian mies selvisi kuitenkin erän loppuun, mutta Mayorgan alku oli ollut vakuuttavan hyvä.

Kolmannen erän aluksi Mayorga (kuvassa) jysäytti perille monta hyvää oikeaa Piccirillon vasemman käden yli, mutta erän loppupuolella Piccirillo pääsi hyvin otteluun mukaan ja piti puolensa tuttuun tapaansa huolettomasti iskuja vastaanottanutta Mayorgaa vastaan. Neljännessä erässä Piccirillo keräsi yleisöltä aplodit tyylikkäällä iskusarjalla, mutta sekunteja myöhemmin Mayorga junttasi hänet jälleen kanveesille nopealla oikeallaan: italialaisella taiturilla ei ollut varaa pysähtyä hetkeksikään iskujenvaihtoon. Piccirillo nousi taas jatkamaan ja otteli erän loppuun taas tasaväkisesti ja viihdyttävästi nicaragualaisen kanssa, mutta Mayorgan piste-etumatka alkoi olla jo hälyttävän suuri.

Lopullista ratkaisua Mayorga ei lukuisista lattiaanlyönneistä huolimatta saanut aikaan, ja niin hän joutuikin jatkossa tyytymään pitämään kamppailun hallinnassaan. Mayorga voitti suurin piirtein kaikki erät, ravisteli Piccirilloa tuon tuostakin vihaisen nopeilla osumilla ja piti yleisön lämpimänä jäljittelemättömällä kehähuumorillaan, mutta dramaattista ratkaisua hän ei saanut lyötyä. Toisaalta on kuitenkin todettava se, että Mayorga osoitti myös ennen häneltä usein kateissa ollutta malttia, hyviä iskusarjoja ja jopa näppäriä väistöjäkin. Piccirillo otteli parhaansa mukaan, liikkuen ja suojautuen, ja tarjosi sekä Mayorgalle vastuksen että yleisölle nähtävää, mutta voittokamppailuun hän ei pystynyt. Ottelun paras erä oli kahdeksas: sen alkajaisiksi Piccirillo horjui jälleen pahasti mutta pysyi jaloillaan Mayorgan hyökkäyksen alla. Samassa erässä hän naulasi vuorostaan Mayorgaa useilla puhtailla osumilla, mutta nicaragualaisen betonileuka tuli jälleen todistetuksi, sillä parhaatkaan iskut eivät vaikuttaneet häneen mitenkään.

Mayorgan ylivoimainen pistevoitto kirjattiin lukemin 120-105, 117-110 ja 117-108. Mayorgan esitys oli huomattavasti parempi kuin Rahmanin, itse asiassa se oli hänen parhaansa sitten Vernon Forrest -voittojen, mutta se jätti jälkeensä vähän samanlaisen maun kuin illan raskaansarjan koitos: enemmän odotettiin, tyrmäys jäi näkemättä. Mayorga ei onnistunut tällä esityksellään lähettämään Vargasin suuntaan sellaista varoitusta kuin varmasti olisi halunnut, mutta osoitti kuitenkin sen, että hän on toipunut hyvään kuntoon raskaasta Trinidad-ottelusta, ja kovempaan iskujenvaihtoon antautuvia vastustajia vastaan hän varmasti pystyy myös näyttävämpiin suorituksiin.

Illan esiotteluissa entinen raskaansarjan WBC-liiton maailmanmestari ja Lennox Lewisin tyrmääjänä muistettu ”Atomihärkä” Oliver McCall, 40, jatkoi uraansa voitokkaasti runnomalla Puolan Prezmaslaw Saletan tyrmäystappioon kolmen tasaväkisen erän jälkeen neljännessä erässä. Saleta, 37, on sarjan entinen Euroopan mestari, ja vaikka hän ei enää nuoruutensa terässä olekaan, jykeväraaminen McCall kuitenkin osoitti esityksellään, että iskuvoimallaan ja loputtomalla kestävyydellään hän kykenee edelleen kiusaamaan nuorempiaan, vaikka MM-otteluihin hänestä tuskin enää on. WBA:n tunnustama välisarjan mestari Luis Collazo taas puolusti titteliään kevyellä seitsemännen erän TKO-voitolla veteraani Miguel Angel Gonzalesista.


Janne Romppainen