|
Toivo ”Topi” Rytkönen (s. Viipurissa 9.1.1918) |
VIIPURIN TIILIRUUKIN HEIVERÖISESTÄ POJASTA MESTARINYRKKEILIJÄKSI
Topi Rytkönen aloitti nyrkkeilyuransa Viipurin Nyrkkeilijöissä, jonka väreissä hän kiipesi ensimmäistä kertaa miesten SM-kehään 16-vuotiaana poikasena. Topi otteli kiristettyjen köysien sisällä ennätykselliset yli 500 kilpailuottelua. Lähteestä riippuen otteluita kertyi 520-550. Hän lienee ainoa suomalainen nyrkkeilijä, joka on kilpaillut menestyksellisesti 25 vuotta koti- ja ulkomaisissa kehissä.
Topi Rytkösen pugilistihahmo tuli tutuksi lähes kaikille mikkeliläisille vuodesta 1944 lähtien, jolloin Rytköset muuttivat siirtolaisina kaupunkiin. Seuraavassa Topin haastattelu, joka tehtiin hänen 20-vuotisen kilpailu-uransa juhlakilpailuiden aattona. Haastattelu on julkaistu Mikkelin Sanomissa 15.1.1954.
SELKÄSAUNA TEKI TOPISTA NYRKKEILIJÄN
Vuoden 1932 kesällä jouduin pojan nappulana Viipurin ”Lopotin” urheilukentällä tappeluun samanikäisten naskalien kanssa. Siinä metakassa sain selkääni kovasti. Palatessani kotiin naama veressä tuli vastaani naapurissa asuva silloinen nyrkkeilykuuluisuus Arvo Siponen, joka kuultuaan surullisen kertomukseni, pyysi minua Viipurin Nyrkkeilijäin harjoituksiin. Näin jouduin nyrkkeilyn piiriin enkä ole sitä katunut, vaikka en olekaan tarvinnut nyrkkejäni muualla kuin kehässä.
OIKULLINEN ARPAONNI SM-NYRKKEILYISSÄ
Jo vuonna 1934 kiipesin SM-kehään, mutta tie päättyi ensimmäiseen otteluun. Viipurin Nyrkkeilijäin harjoitushuoneella oli siihen aikaan parhaat ohjaajakyvyt, mitä Suomessa ehkä voi olla – Valle Resko ja Valde Ottavainen. Seuraavana vuonna saavutinkin siihen asti komeimman voiton. Lahdessa voitin sen vuoden Suomen mestarin Jorma Lumilahden.
Berliinin olympialaisten aatto oli minulle kohtalokas. Olin valmennusleirillä ja kunto oli hyvä. Katsastusottelussa hävisin Erkki Savolaiselle 2-1. Jäin rannalle, mutta ennen valittujen lähtöä jouduin ottamaan Suvion harjoitusvastustajana ylilujia matseja ja se vei terän 3-4 vuodeksi. En saanut moneen vuoteen enää irti parastani, vaikka kestävyyttä oli millä mitalla tahansa.
ELÄMÄNI KUNNOSSA LONTOON KISOJEN AATTONA
Näihin aikoihin oli pahin vastustajani Veikko Huuskonen ja kesti aina v. 1944, ennen kuin voitin Huuskosen SNL:n mestaruuskisoissa. Arpaonni oli Huuskoseen nähden lisäksi niin kummallinen, että 7 kertaa peräkkäin jouduin SM-kehässä heti keulaan Huuskosta vastaan, vaikka osanottajia olisi ollut kuinka paljon tahansa. Lontoon olympialaisten alla olin elämäni kunnossa, mutta katsastusottelussa hävisin kyseenalaisesti Alanteelle ja niin tie oli taas poikki.
Olen otellut kaikkiaan yli 500 ottelua ja voittolistallani ovat sellaiset nimet kuten kuin Ruotsin mestarit Enar Sjöberg, Stig Karlsson, Age Håkansson ja Börje Hansson, Tanskan kuuluisa Wiggo Fredriksen ja Age Johansen.
Kotoisista kuuluisuuksista olen voittanut Kalle Alanteen, Veikko Huuskosen, Leo Lindbergin, Eino Pelkosen, Unto Raskin ja Arvo Mantereen ym. Liiton mestari olin vuosina 1944, -45 ja -47. Maaotteluissa olen ollut Tanskaa, Saksaa ja Eestiä vastaan, SNL:n joukkueessa Ruotsia vastaan 1948. Liitto-ottelussa TUL:a vastaan olen ollut kolmasti. Maaseutu - Helsinki ottelussa useita kertoja ja niistä olen voittanut jokaisen ottelun.
EI KOSKAAN TYRMÄTTY
Kertaakaan urani aikana minua ei ole tyrmätty, joten mitään ikäviä muistoja ei nyrkkeily ole minulle aiheuttanut. Päinvastoin, sillä olen ollut ulkomailla 15–20 kertaa ja kilpailukiertueella ja näihin matkoihin ilman nyrkkeilyä minulla tuskin olisi ollut mahdollisuuksia.
|