Lue ensimmäinen osa!
Lue toinen osa!
Lue kolmas osa!

Nyrkkeilyyn liittyy vanha sanonta ”They never come back” eli he eivät koskaan tule takaisin. Suurin osa menestyksekkäidenkin nyrkkeilijöiden yrittämistä comebackeista ovat olleet epäonnistuneita. Joitakin poikkeuksia nyrkkeilyn historia kuitenkin tuntee. Hienoista comebackeista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen brasilialainen Eder Jofre.

Brasilialainen legenda otteli vuoden 1956 Olympialaisissa, joissa kärsi tappion neljännesvälierissä Chilen edustajalle Claudio Barrientosille. Jofre aloitti ammattilaisuransa seuraavana vuonna ja heti ensimmäisessä ottelussaan paidattomana kosti olympialaistappionsa tyrmäämällä hänet kukistaneen chileläisen. Jofresta tuli yleisesti tunnustettu kääpiösarjan maailmanmestari vuonna 1962, kun hän voitti kymmenennen erän keskeytyksellä Johnny Caldwellin.

Jofre oli mahtava nyrkkeilyn jokaisella osa-alueella. Monet miehen otteita seurannutta asiantuntijaa vertasivat häntä jopa kaikkien aikojen parhaimpaan nyrkkeilijään Sugar Ray Robinsoniin (kuvassa).. Vuonna 1960 Jofren lista oli 47-0-3, 37 tyrmäystä.
Listan kolme ratkaisematonta tuomiota olivat tulleet uran alkupuolella ja hänen 17 viimeistä otteluaan olivat päättyneet kaikki keskeytysvoittoon. Ei riittänyt että monet pitivät jo tuolloin (ja pitävät edelleenkin) Jofrea kaikkien aikojen parhaimpana kääpiösarjan nyrkkeilijänä. Hänestä alettiin puhua jo ehkä kaikkien aikojen parhaana kaikki painoluokat mukaan lukien. Aikalaisia ihmetytti Jofren taitojen lisäksi myös hänen ruokavalionsa. Mies oli kasvissyöjä.

Jofren voittokulun pysäytti kuitenkin toukokuussa 1965 japanilainen Fighting Harada, joka Jofren tapaan on valittu nyrkkeilyn Hall Of Fameen. Harada voitti miesten ensimmäisen kohtaamisen hajaäänituomiolla ja uusinta ottelun kaikilla tuomariäänillä. Harada-otteluiden välissä Jofre otteli lisäksi lämmittelyottelussaan ratkaisemattoman Manny Eliasta vastaan. Alkoi näyttää vahvasti siltä, että Jofren suuruuden ajat olivat ohi, ja pian hän ilmoittikin lopettavansa uransa.

Kuten monet muutkin entiset suuruudet myös Jofre päätti kuitenkin palata kehään. Paluu alkoi yli kaksi vuotta sen jälkeen kun hän oli ilmoittanut lopettavansa uransa. Ei voi syyttää niitä monia, jotka eivät uskoneet Jofren mahdollisuuksiin palata huipulle. Hän oli vanhempi, otteli nyt raskaammassa sarjassa, eikä ollut näyttänyt olevan enää parhaimmassa terässään viimeisimmissä otteluissaan ennen lopetuspäätöstään. Jofre aloitti kuitenkin vuonna 1969 erään nyrkkeilyhistorian menestyksekkäimmistä comebackeista.

Hän oli otellut 14 kertaa palattuaan kehiin voittaen otteluista kaikki kunnes pääsi 37-vuotiaana, vuonna 1973, WBC-liiton höyhensarjan mestaruusotteluun hallitsevaa mestaria Jose Legraa vastaan. Jofre voitti ottelun pisteillä, ja hänestä tuli kahden eri painoluokan mestari. ”Toisen uransa” aikana Jofre voitti kaikki käymänsä 25 ottelua. Hän vetäytyi kehistä lopullisesti vuonna 1976. Brasilialaisen lopullinen lista on huimaava 72-2-4. 50 tyrmäystä

Kuvassa Eder Jofre

Olen tässä artikkelissa yrittänyt kuvailla joitakin nyrkkeilyhistorian merkittäviä henkilöitä ja tapahtumia, jotka ovat mielestäni niin uskomattomia, niin erikoisia, etteivät lopeta hämmästyttämästä minua.

Loppuun vielä yksi mielenkiintoinen tapaus. Kun Michael Carbajal, jolta oli Roy Jones Jr:n tapaan ryöstetty kultamitali Soulin olympialaisissa vuonna 1988, aloitti seuraavana vuonna ammattilaisuransa, kohtasi hän debyytissään toista otteluaan ottelevan miehen nimeltä Will Grigsby. Carbajal voitti ottelun pisteillä. Michael Carbajalista tuli myöhemmin ensimmäinen kärpässarjan, tai sitä kevyemmän sarjan, nyrkkeilijä joka tienasi yhdestä ottelusta miljoona dollaria. Hänet valittiin myös viime vuonna Hall Of Fameen. Vaikka Carbajalin debyyttivastustaja Will Grigsby ei aivan yltänyt samoihin korkeuksiin kuin Carbajal, osoittautui myös hän myöhemmin melko kovaksi kaveriksi. Mies on kasinkertainen IBF-liiton mestari, ja jatkaa edelleen uraansa. Viimeksi hän otteli tammikuun lopussa. Panoksena ei ollut enempää eikä vähempää kuin IBF-liiton kevyen kärpässarjan mestaruus!

Petteri Jeskanen